Miten lapsenne ovat suhtautuneet muuttoon?
Tarvittas enemmän tilaa ja itse enemmän rauhallisuutta. Mutta kun kerrostalossamme asuu lapsiperheitä tosi paljon, joten lapsilla on paljon kavereita aina pihalla leikkimässä. Erityisesti 4-vuotiaalla esikoisella on jo muodostunut ystävyyssuhteita. En osaa yhtään ajatella miten ton ikäinen suhtautuu muuttoon. Kyllähän se itseäkin arveluttaa sekoaako kotiäidin polla kun ei olekaan sitä äiti-seuraa aina saatavilla...
Pliis pliis kertokaahan kokemuksianne
Täplä
Kommentit (3)
Asia on ajankohtainen meille syksyllä 2½-vuotiaan sekä 1-vuotiaan kanssa. Muuttokuorma kulkee toiseen kaupunkiin ja uuteen päiväkotiin. Uusi koti on onneksi lähempänä isovanhempia ja serkkuja.
Kertokaahan kokemuksia muutosta eri-ikäisten lasten kanssa ja vinkkejä meille jolle asia on vielä edessä!
Ja lapset( 5v ja 3v) ei reagoineet asiaan ihmeemmin. Päinvastoin, tykkäsivät kun oli uutta ja ihmeellistä.Uudet naapurit, uusi oma huone jne... Ratkaisevinta oli että omat lelut ja huonekalut seurasivat mukana eli oli tutunnäköistä kotona vaikka kaupunginosa/naapurusto oli eri. Pohjustin muuttoa puheissa ja saduissa etukäteen ja pakkasimme lasten kanssa yhdessä, kävimme uuden kodin ulkopuolella katsomassa leikkipuistoa yms. Ekassa paikassa ehdimme asua 8 kk, ja muutto pois ei aiheuttanut lieemmin surua.Ainoastaan tarhaa tuli meidän kaikkien ikävä, joka oli paras tarha ikinä tähänastisista.
Nyt olemme asuneet viimeisimmässä paikassa puoli vuotta ja lapset ovat sopeutuneet hyvin. Naapurusto on täynnä leikkikavereita, rauhallinen sijainti ja ihana paritalo. Tarhasta/neuvolasta olen saanut positiivista palautetta lapsista, ei kuulemma lapsista näy että elämäntilanne(avioero) ja muutot olisivat päässeet vaikuttamaan. Ainakaan vielä. Lapset ovat mielestäni rauhallisempia ja tasapainoisempia. Kuten minäkin.
Vanhoihin ystäviin/naapureihin ollaan yhteydessä ja kyläillään puolin ja toisin. Vanhassa tarhassakin olemme käyneet vierailemassa pariin otteeseen.
Vähän asian vierestäkin meni, mutta näin meillä. Muutot ovat toistaiseksi taaksejäänyttä elämää, ja hyvin selvittiin!
Rohkeutta teille muutoksiin!!!
Meidän esikoinen on ollut vähän hitaasti lämpenevä mitä tulee kaverisuhteisiin, eikä hänelle jäänyt vanhaan asuinpaikkaamme kuin pari ns. parempaa kaveria. Siinä mielessä muuttomme tuli oikeaan aikaan. Ehtii sitten täältä uudelta alueelta löytää kavereita ennen eskariin ja kouluun menoa (on kotihoidossa varmaankin siihen saakka, mutta käy toki kerhossa).
Kesän aikana ollaan käyty moikkaamassa vanhoja kavereita ja he ovat käyneet meillä kylässä. Heti ekoina päivinä täällä uudessa paikassa poika tutustui pihan muihin lapsiin ja leikkii aika kivasti heidän kanssaan. Vanhassa paikassa tohon tutustumiseen meni paljon paljon kauemmin aikaa. Poika ei ole ainakaan näkyvästi ikävöinyt vanhaa kotia ja entisiä kavereitaan, mutta on kyllä kesän aikana temppuillut normaalia enemmän (jos mahdollista, heh), joten ehkä reagoi sillä tavalla sitten muuttoon.