Muita autonkuljettajan vaimoja?
Eli meillä tilanne on se, että miehellä on oma yritys kuljetusalalla ja hän tekee töitä lähes ma-pe ja on viikonloput kotona. Nyt meillä molemmilla on jälleen kerran vauvakuume, mutta itse mietin tässä omaa jaksamista. Haluan ehdottomasti lisää lapsia, mutta kuinka te muut olette saaneet arjen sujumaan niin, että saatte kaiken tehtyä ilman, että kulutatte itsenne loppuun? Meillä on siis jo kaksi tyttöä, koira ja kissa=) Tällä hetkellä käyn töissä ja tuntuu, että ei ehdi itse lainkaan hengähtää. Miten teillä on asiat sovittu? KÄytkö töissä, kuka tekee mitäkin ym...
Kaipaan todella hieman vertaistukea ja vinkkejä jos vaan löytyy muita " rekkaleskejä" =)
Kommentit (8)
Heissan. Ite en ole rekkaleski van merileski. meillä on miehen kanssa 7 viikon ikänen poika. Mun mielestä ois ihanne tilanne jos mies on vain viikot poissa. Ite totuin tähän omassa lapsuudessani, kun oma isä oli reissuhommissa. Viikon jaksaisin olla yksin pojan kanssa vaikka päälläni seisten.
Meillä mies lähtee tammikuussa 7 viikoksi punaselle merelle ja on sit saman verran kotona ja lähtee taas 7 viikoksi välimerelle. Ens syksynä ois tarkotus palata töihin ite. ja hyvin aion pärjätä pojan kanssa kotona. Juuri ennen laskettua aikaa mies oli poissa sen 6 viikkoa eikä mitään ongelmaa ollut. Aikakin kului loppujen todella nopiaa ja nyt se kuluu vielä nopiampaa kun on pikkumies joka pitää huolen että on tekemistä.
Mulla on onneks vanhemmat tässä lähellä jotka auttaa tarvittaessa ja hoitaa poikaa kun haluan mennä salille tai jumpalle. Vähän jännittää kuinka arki sujuu sit tammikuussa, mutta onneksi poika on silloin jo reilun kolmen kuukauden. Nyt mies on saanu olla koko ajan kotona ja on siihen tammikuuhun saakka.
Itse menin heti äippäloman päätyttyä töihin, kun tuntui että seinät kaatuu päälle, mutta kyllä se kotona olo oli aika paljon helpompaa ja lasten kannalta parempaa. Nyt meidän päivät menee niin, että aamulla ennen töihin menoa pitää ulkoiluttaa koira lasten kanssa ja sen jälkeen viedä lapset päiväkotiin ja töiden jälkeen hakea lapset, viedä koira, syöttää lapset ja sen jälkeen istunkin loppuillan niiden kanssa leikkimässä, kun kaipaavat huomiota. Siinä on kyllä kaikkien viihtyvyys jotenkin koetuksella...Mies ei arkisin ehdi auttaa lainkaan jos käy kotona kääntymässä ja sitten taas musta on rasittavaa käyttää se vähäinen aika mikä meillä viikonloppuna on niin siivoamiseen. Houkuttais palkata siivooja, mutta eipä kukaan siivooja taida meille tulla, kun meidän koira on aika kova vahtimaan=)
Olisko muilla kenties enemmän antaa ohjeita, kuinka arki sujuisi helpommin?
Tähän väliin on kyllä pakko sanoa, että nostan hattua kaikille yksinhuoltajille, jotka pitkän päivän jälkeen saa kodin ja lapset kunnialla hoidettua=)
Hei!
Pikaisesti otan osaa tähän keskusteluun...
Olen siis samassa ojassa kanssanne! Meillä kaksi poikaa 09/05 ja 06/07, ja mies ajaa rekkaa kotimaan liikenteessä. Pyöritän siis arkea pää-sääntöisesti itsekseni. Mies käy kotona nukkumassa, tyhjentämässä jääkaappia ja pesettämässä vaatteensa (kärjistetysti!). Toisinaan menee viikko, ettei pojat näe isäänsä laisinkaan (isi nukkuu aamut ja poistuu työpariin päiväunien aikana).
Meillä plussana ovat kylläkin joka kolmas viikko koittavat 5pv vapaata...tosin tuo menee yleensä mieheltäni univelkojen kuittaamiseen ja unirytmin muuttamiseen! Koitetaan silloin viettää mahdollisimman tiiviisti aikaa kotosalla neljästään, ja unohtaa kaiken muun vouhkauksen! Pojille nämä päivät ovat todella tärkeitä!
Kesällä meni ihan kivasti, vaikkakin olin tosi kiinni (lähinnä tisseistäni) näissä lapsukaisissa. Meillä ei asu sukulaisia tässä lähellä, eikä kavereitakaan ole juurikaan päivisin kotosalla. Seuraa ja apua toisinaan kaivattaisiin koko kolmikko!
Tuleva talvi vähän hirvittää...Olen autoton, kauppareissut hoidan poikien kanssa rattailla, matkaa n.3km suuntaansa. Asumme vanhassa omakotitalossa ja yritämme (siis minä yritän) hoitaa lämmityksen pääsääntöisesti takalla. Mukavana lisänä on nuo lumityöt...toivottavasti lumitilanne olisi samanlainen kuin viime talvena!!!!
No, eiköhän tästä jotenkin taas selviydytä...mennään yleensä siitä mistä aita on matalin!! Ennen jaksoin vouhkata mopin kanssa lähes päivittäin, nykyisin voi mennä parikin viikkoa ettei kerta kaikkiaan ennätä....aikansa kutakin!
Päivääkään en kuitenkaan vaihtaisi pois! Tykkään olla kotona ja niin kuin joku sanoi myös; On joskus ihan KIVA ettei mies ole aina kotona!!! Saanhan ainakin tehdä kaikki oman pääni mukaan!!! Rankkaa, mutta antoisaa!!!
Meillä työ kuljettaa isäntää ympäri maailmaa n. 200 päivää vuodessa eli käytännössä aina. On yleensä 4-6 viikkoa reissussa ja tulee kotiin vaihtamaan matkalaukun ja lähtee taas. Lomillan on tietysti erittäin tiiviisti kotona ja silloin tällöin saattaa järjestyä myös jopa viikon mittainen putki, jolloin on töissä toimistolla ja illat on kotona. Joskus saattaa saada pitää myös ylimääräisiä vapaapäiviä. Mutta koskaan reissuun lähtiessä ei voi tietää milloin pääsee kotiin.
Meillä tyttö täyttää loppuvuodesta 3v ja uuden tulokkaan la on reilun 3 viikon päästä. Tällä kertaa on kyllä tiedossa isännän viimeinen mahdollinen kotiutumispäivä, koska jää siitä lomalle 82 päivää ennen laskettua aikaa). Ja jos vaavi jostain syystä päättäisi syntyä aikaisemmin, lähtee heti ensimmäisellä mahdollisella lennolla suomeen.
Kyllähän tämä arki välillä aikamoista puurtamista on. Asutaan maalla, jossa hommaa riittää ihan mukavasti, mutta toisaalta ei aika tule pitkäksi, vaikka tytön kanssa kahdestaan kotona ollaankin. 3 kuukautta sitten kävin vielä itsekin vuorotöissä (yövuoroja ei sentään ollut pakko tehdä), mutta vissiin tämä raskaus verotti sen verran voimia, että en sitten meinannut kotona ehtiä ja jaksaa mitään, joten päädyin jäämään kotiin. Tietysti oma vika kun olen haalinut itselleni niin paljon kaikenlaista tekemistä. Harrastan nimittäin shetlanninponien kasvatusta, joka luonnollisesti vaatii panostusta useita kertoja päivässä. Eikä nyt olekaan mitään ongelmaa kun on kaiket päivät aikaa touhuja lapsen ja ponien ym. eläinten kanssa.
Vaikka välillä on rankkaa pitää pystyssä isoa vanhaa taloa ja muutenkin huolehtia arjen sujumisesta, niin päivääkään en vaihtaisi pois. Paitsi nyt loppuraskaudessa meinaa nuo raskaimmat työt aiheuttaa kaikenlaisia vaivoja, mutta eiköhän nekin lopu synnytykseen:)
Niin ja jos joskus alkaa miehen ainainen reissaaminen tympäistä, niin pyrin aina ajattelemaan, että tämä on väliaikaista. Miehelle on myös tosi raskasta olla aina pois kotoa, mutta vuoden päästä on mahdollisuus siirtyä yrityksen sisällä vähemmän matkustelua vaativaan hommaa, joten eiköhän sinne asti jaksa vaikka päällä seisoen. Tytön kanssa juttelevat päivittäin puhelimessa ja myös web-kameran välityksellä ollaan yhteydessä. Isännän ollessa kotona, ovat tytön kanssa koko ajan kylki kyljessä.
Sellainen tuli mieleen, että missä päin Suomea te asustelette ja onko teilläesim. s.postiosoitetta? Olis ihan kiva välillä vaihtaa kuulumisia sellaisten ihmisten kanssa, jotka on samassa tilanteessa. Itse asustellaan ainakin toistaiseksi Espoossa (tarkoitus olis keväällä muuttaa jonnekin hieman syrjempään) ja jos haluatte kirjoitella muutenkin niin laittakaahan viestiä osoitteeseen heidimika@hotmail.com...
Eli ukko jää lomalle 2 päivää ennen la..ei 82.
huomasin,että ajattelen usein etten ole ainoa tämän asian kanssa, kun lähes jokaiseen otsikkoon kirjoitan niin=)
Meillä mies myöskin ajohommissa,tosin renkinä. Viime viikko oli ihan kauhistus...lähti töihin to-aamuyöllä ja tuli sunnuntai iltana...huoh...
Mutta meillä siis tilanne kuitenkin hiukan eri kuin teillä, esikoispoika täyttää kohta vuoden ja minä kotona hoitovapaalla (tosin ei oo edes työpaikkaa mihin palata),mutta silti välillä tuntuu että seinät kaatuu päälle ja kuka ehtii tehdä jotain???!! Joten mäkin kyllä vastaanotan mielelläni muiden neuvoja arjessa selviytymiseen=)!
Ennen pojan syntymää mies ajoi Ruotsiin ja oli viikot pois kotoo,aika usein tuli lauantaina aamupäivällä ja lähti taas maanantaina aikasin. Kun poitsu syntyi,mies vaihto kotimaan hommiin ja työnantajakin vaihtu samalla. Nyt periaatteessa tekee iltavuoron+aamuvuoron tai toisinpäin ja on väliajat kotona,siis yleensä jos ei oo mitään ihmeellistä, ja ajokaveri ajaa toiset vuorot.
Totesinkin isännälle tässä joku aika sitte,että kun/jos joskus meen töihin (tai siis toivottavasti meen!) ni kyllä on pakko kattoo kotihommien työnjako uusix...eihän sellasta kestä kukaan että ite joutuu työnsä lisäx tekeen kaiken kotona,tai siis mä en ainakaan jaksais.
Välillä mä oon ihan otsalohkooni myöden täynnä miehen työtä ja välillä taas on ihan kivakin ku se on pois kotoo=)!
Lisää lapsia mullakin on toiveissa,mutta ei nyt ihan vielä ku toi poitsu on vielä niin pieni.
Löytyyköhän muita " rekkaleskiä" ?? Toivottavasti=)! Olis meinaan ihan kiva jutella=)!
Tuli nyt hiukan sekavaa sepustusta...noo...Mutta nyt täytyy mennä,poika heräs unilta=)!
Tiitiäinen78 ja poika (11/06)