vinkkejä vauvan " viihtyvyyteen"
Kaipailisin vinkkejä vauvan " viihtyvyyden" lisäämiseksi. Meillä poika, 7vkoa joka ei viihdy juuri missään 5-15 minuuttia pidempään hereillä ollessaan. Sitterissä, kantoliinassa, rintarepussa, lattialla jne. viihtyi vain n. 5-10 minuuttia. Hän on siis kuivissa ja ruokittu mutta kun ei viihdy niin ei viihdy. Sylissä viihtyy hyvin vaihtelevasti, toisinaan saattaa viihtyä tunninkin sylissä (yleensä isän), mutta toisinaan ei taas sitten millään! Mikään asento tai maisema ei tunnu kelpaavan. Edes kantelu ei aina miellytä. Myöskään vanhempien seura ei auta kelpuuttamaan esim sohvalla makoilua, vaikka kuinka seurusteltaisiin, poika viihtyy vain hetken.
Vaipanvaihto hetkemme ovat yleensä suoraa huutoa ensimmäisen parin minuutin jälkeen, meillä siis esim ilmakylvyt eivät juuri tule mielenkään koska poika ei viihdy edes vaipanvaihdon verran. Myös äiti saa syödäkseen/peseytyäkseen vasta kun poika käy nukkumaan päiväunille aamupäivällä.
Poika on myös kova taistelemaan unta vastaan, on siis väsynyt mutta huutaa vaan eikä malta käydä nukkumaan. Tämä ongelma on yleensä iltapäivästä (klo 16-18.30 välillä) kun hän on tosi väsynyt, mutta ei suostu nukahtamaan. Vaunuihin olen saanut hänet nukkumaan aampäiväunille sekä puolenpäivän-iltapäivän lenkin yhteydessä. Myös iltaisin usein huudetaan eikä viihdytä kun väsy painaa, mutta poika ei suostu millään nukahtamaan. Kellään mitään vinkkiä tai omakohtaisia kokemuksia jotka vosivat auttaa poitsua viihtymään hieman paremmmin?
Kommentit (3)
olen nyt huomannut että tällä vähäisellä nukkumisella/jatkuvalla heräilyllä taitaa olla osansa tässä että poika ei viihdy. Jos hän on nukkunut hyvin ja syönyt, saattaa hän viihtyä tunninkin seurassamme, sohvalla tai sylissä. Mutta heti kun unet ovat olleet huonoja tai niitä ei ole ollut, poika ei viihdy sitten millään. Ja tämähän on ihan loogista! Löysin nyt ainakin yhden paikan missä poika viihtyi kokonaiset 20 min! Otin hänet mukaani suihkuun sitteriin ja seurustelin hänen kanssaan suihkuverhon lomasta! =) hassua, mutta toimi!
Kiitos tsempistä, ehkäpä poikamme tosiaan alkaa ajan myötä viihtyä paremmin esim lattialla tai sitterissä, nyt saan tehtyä askareita vain kun hän nukkuu. (vai liekö äidin seura niin ankeaa? ;)
Pienenä piti kantaa pystyasennossa ympäri asuntoa, niin kauan viihtyi kun näki korkealle ja maisemat vaihtuivat. Onneksi niin mummi, vaari kuin minä kummikin asuimme samalla paikkakunnalla ja melkeinpä vuoroiltoina kanniskeltiin pojua edestakaisin ;) Mutta varmasti ei äitiä naurattanut päivisin kun ei itse ehtinyt usein syödä tai pukeutuakaan miehen työssäoloaikana. Mieliala muuttui heti kun poika pääsi itse liikkeelle - tosin oppi niin nopeasti kävelemään ja kiipeämään, että siitä alkoi jatkuva vahtiminen, ettei satuta itseään. Saa nähdä, tuleeko tämä meidän masuasukki serkkuunsa...
meilläkin oli juuri tuollaista, kun poikamme oli pieni - tai siis vielä pienempi kuin nyt. Ei minulla ole juuri muuta neuvoa kuin antaa ajan kulua. Pikku hiljaa vauvasi alkaa seurustella enemmän, katsella leluja ja muutenkin ympäröivää maailmaa ja viihtyy paremmin. Oletko jo koittanut näyttää lapselle värikkäitä helistimiä, pehmoleluja jne? Kantoliinaan ja reppuun kannattaa sitkeästi opettaa ja opetteluvaiheessa jokainen minuutti lasketaan. Itse sain pojan oppimaan rintareppuun ihan opettamalla eli laitoin pojan siihen, kun oli valmiiksi hyvällä tuulella, nukkunut ja syönyt ja sitten vaan juttelin ja laulelin ja pompahtelin iloisesti. Pikku hiljaa viihtymisaika alkoi pidentyä.
Vauvat ei ole luotuja viihtymään yksin pitkiä aikoja eli on kai ihan normaalia, että lapsesi hermostuu sitterissä. On tietysti yksilöllistä, kuinka pitkän ajan lapsi kestää olla viihdyttämättä, mutta olen varma että vähitellen pidempiä aikoja. Nyt vajaa 3 kk iässä meilläkin on jo ihan toisenlaista ja voin hyvin esim. tiskata tai ripustaa pyykkiä ja jutella sitterissä istuvan vauvan kanssa samalla.
Tsemppiä!