Anna oma ajatuksesi josta voisi olla meille apua nukutukseen...
Tyttäremme on nyt 1v9kk ja tyttö on aina nukahtanut itsekseen omaan huoneeseen, omaan sänkyyn. Kun vaihdoimme pinnasängystä jatkettavaan niin hetken aikaa piti totutella taas nukahtamaan yksin, mutta muutamassa päivässä/viikossa tyttö oppi jäämään sänkyyn ja nukahtamaan itsekseen(unilaulucd:een avulla).
Mutta nyt pari viikkoa sitten luovuttiin tutista jonka jälkeen nukahtaminen yksin ei onnistu ollenkaan ja jos äiti makaa vieressä niin nukahtamiseen voi helposti mennä tunti ja jos isi on vieressä niin n.20min. Isin käskystä tyttö jää sänkyyn mutta äidillä ei ole mitään tehoa. Eilen illalla palautin tytön tunnin ajan sänkyyn, yritin kaikkea:hermostuin, en ottanut katsekontaktia, sammutin kaikki valot, jäin hetkeksi paijaamaan, pidin kiinni jne... mutta loppujen lopuksi tyttö nukahti siihen että pidin käsiä hartioiden ja lantion päällä, eli olin siinä vieressä.
En tosiaankaan tiedä miten saataisiin takaisin se että tyttö nukahtaa itsekseen, tuntuu että ilman tuttia tyttö ei malta rauhottua.
Hän pyytää, että " äiti viereen makaamaan.." eli haluaa olla lähellä. Mulla ei ole sydäntä olla niin julma etten olisi lähellä kun toinen sitä oikein pyytää.
Haluaisin johdonmukaisesti alottaa vieroituksen tästä vierelläolosta nukkumaan mennessä, sillä illalla minulla on vain muutama tunti omaa aikaa, jolloin pitäisi opiskella, eli tarvitse sen ajan todella itselleni.
Lueskelemme joka ilta vierekkäin sängyllä ja laulelemme, eli yhdessäoloa lähekkäin tulee juuri ennen nukkumaanmenoa.
En tiedä miten pitäisi edetä että saataisiin nukahtaminen helpommaksi.
Myös öisin tyttö herää nykyään kaksi kertaa, yleensä aina neljän tunnin välein, ja haluaa meidän väliin nukkumaan, johon otamme hänet toisella kerralla.
Itse olen tosi väsynyt kun en saa kunnolla nukutuksi kun tyttö on vieressä.
Antakaa siis vinkkejä, linkkejä, ehdotuksia, ajatuksia, mitä vaan. Olen valmis kokeilemaan.
Kuulisin myös mielellään jos joku on neuvolan kanssa yhdessä kokeillut kotiunikoulua tai ihan ilman neuvolaa.
Jade ja tyty 1v9kk
Kommentit (9)
Oma aika on myös todella tärkeää lapsen nukahtamisen jälkeen. Kun lapsi on hereillä ja hoitopäivän jälkeen olemme kotosalla, puuhailemme ja vietämme aikaa lapsen kanssa. Vietämme mielestäni ihan laatuaikaa =) ja lapsikin näyttää viihtyvän.
MUTTA: kun tulee nukkumaanmenoaika, niin iltarutiinit toistuu (pesut-pisut-yöpuku-satu-juttelu-halit) ja lapsi nukahtaa omaan sänkyynsä itsekseen. Meillä ei ole " aikaa" istua sängyn vieressä ja odotella/silitellä/leikkiä kuollutta koiraa. =) Mielestäni siinä kärsivät kaikki. (Myös lapsi, kun vanhemmat ajattelevat jo illalla etukäteen edessä olevaa rumbaa -eri asia on jos jollakulla vannhemmalla on halua istua siinä, niin siitä vaan, mutta ap:n viestistä päättelin, että hommaa ois muutakin)
SITTEN: jo niiiiiin hyvin nukahtaneen ja nukkuneen lapsen elämään tulee kaikenlaisia kohtia jolloin kyseinen lepo ei olekaan niin rauhallista. Meille niitä tulee aina joskus ja välillä on tosi rajua. Muistaakseni olen palauttanut lapsen sänkyyn liki 40 kertaa, mutta ravaamista kesti 2-3 iltaa. Kun on rauhallinen ja määrätietoisesti tekee mitä päättää, niin meillä ainakin lapsi luopuu turhasta yrittämisestä. Meilläkin oli tapana, että lapsi tuli yöllä sänkyyn ja taasen ainakaan vanhemmat eivät saaneet kunnolla nukuttua. Kun oli iltanukahtaminen mennyt hyvin jonkun aikaa, niin päätettiin, että nyt nukutaan kaikki omissa sängyissä. Keskusteltiin tytön kanssa ja niinpä taas pari yötä palautettiin tyttö varmaan 10 kertaa omaan sänkyyn takaisin ja sitten taas nukkuu yönsä siellä. Nyt (viimeyönäkin) aina välillä yöllä huutaa ettei oo peittoa ja sitä laitetaan 30 cm jaloille. =) Mutta kun nukkuu 20-7 ja neljältä peitellään niin musta ihan hyvin.
JA mieleen tulee varmaan kaikenlaista jumppaa ja humppaa: siirretään sänky vanhempien huoneeseen, nukahdetaan vierekkäin (jostain luin, että silloin herätessään lapsi kaipaa eniten vanhempiaan, sama kun jos on nukahtamiseen asti vieressä tai silitetään) ja valoja voi aina säätää ja vettä tarjoilla, sekä laittaa musiikkia tai olla laittamatta. Mutta mulla on sellai´nen olo, että lapsi tottuu kaikkeen ja haluaa sitten jotain muuta/lisää, NIIN ETTÄ KIERTEESSÄ OLLAAN. Pitää olla pääättäväinen ja itse uskoa siihen mitä päättää. (vielä sen 35 palautuskerran jälkeenkin)
Minusta ei ole kylmää laittaa raja halailullekin ja vieressä ololle sängyssä (yms pompotukselle) koska itsekin tarvitsee omaa aikaa esim. kotitöille, parisuhteelle ja opiskelulle. Toinen vaihtoehto olisi opiskella ja lapsi leikkisi yksin taai roikkuisi lahkeessa... ja taas varmaan tulee palautetta mulle, miten kylmä ja tunteeton ja välinpitämätön olen, sillä niin usein käy =) - mutta aika onb hyvinkin rajallista ja joskus pitää itsekin levätä!
Ap:lle tsemppiä, kaikki omituiset kaudet menee ohi... (mutta uusia tulee...)
Onneksi nukkumaanmeno on usein nopea, joten omaa aikaa on. Esikoisen kanssa ei tarvinnut sompailla sänkyyn jäämisen kanssa, meni tosi helposti, mutta tämän kakkosen kanssa olemme toistaiseksi päätyneet juuri tuon kuolleen koiran :) leikkimiseen. Esikoinen jäi itsekseen nukkumaan jo reilusti alle 2-vuotiaana. he-linä innoitit taas miettimään seuraavaa liikkuamme.
Mikähän se olisi? Kai pitäisi ensin selvittää lapselle, että nyt " Pekka" alkaa nukkua ja äiti menee heiluttamaan tiskirättiä keittiöön. Ja sitten viedä takaisin monet kerrat. Alussa kokeiltiin tuossa kolmisen kuukuautta sitten muutaman iltana ja sata meni rikki. Tämähän on se sama poika, joka keksii loputtomasti puuhaa ihan tyhjässä sängyssä: esim. oman syljen putoamisen katselu sängyn päästä tai sängyn päädyn piippaaminen jotain avatakseen. Niinpä puuhavariaatioita sängyssä olemisellekin on lukuisia, esim. omassa huoneessa olevaan nojatuoliin meno tai lattialla leikkiminen.
Yöt poika nukkuu. Joskus harvoin itkee jotain ja riittää, että käyttää tarvittaessa vessassa ja palauttaa sänkyyn, ovi kiinni. Nukkuu pimeässä. Tästä hyvästä nukkumiskyvystä olemme tosi iloisia.
Ei ole tosiaankaan kylmää laittaa rajaa jumpille ja humpille, niinkuin he-linä kirjoitti. Järkevää ja opettavaista vain, toimivaa. Pitäähän lapsen ymmärtää rauhoittumisen ja nukkumisen idea: kaikki muu toiminta seis ja unta palloon. Huomiota ei enää jaeta.
Jaksaisi vain aloittaa tuon huoneesta poistumisen kunnolla. Laskettuun aikaan on vain reilu kuukausi, joten vähän raskasta on. Kannattaa siltikin varmaan! Jonkin verran ollaan poistuttu vaikka juomaan, niistämään tai hakemaan toinen vanhempi jatkamaan. Joskus pysyy sängyssä, joskus on kurkkimassa ovella. Eli ei paha, kun ei edes ole tullut kirmaten perässä. Varmasti on jo kypsä rutiinin muuttumiseen.
Kerrohan ap sitten, oletteko edistyneet.
Käytiin ostamassa uusi uninalle, josta hehkuu valoa sisältä päin(toys`r-lelukauppa) ja selitin että nyt on nallen vuoro tulla tytön viekkuun ja itse menin istumaan sängyn viereen ja näin on nyt kaksi iltaa menty. En liiemmin paijaile ja pidän itse silmät kiinni tai kattelen ihan muualle. Kädellä rauhotan heiluvat kädet ja jalat, en muuta, poistun vasta kun tyttö on nukahtanut.
Muutaman illan jälkeen ajattelin siirtyä kauemmas sängystä nojatuoliin ja taas muutaman yön kuluttua ovelle istumaan ja lopulta huoneeseen ei jäädä ollenkaan.
Kun iltanukutuksesta päästään niin sitten aletaan poistamaan yöllistä vaellusta vanhempien viereen, eli aletaan palauttaa yöllä omaan sänkyyn, siinä voikin olla iso urakka. Siihen asti otetaan väliin yöllä kun itse tulee.
Suunniteltiin myös että mies menis viikoksi nukkumaan patjalle tytön huoneeseen ja aina kun tyttö herää niin mies kädellä rauhottaa eikä anna tulla sängystä ollenkaan pois. Täytyy kattoo jos tuo otetaan sitten myöhemmin käyttöön kun yövieroitus vanhempien vierestä alotetaan.
Jade ja tyty 1v10kk
Tosin meillä tuo läheisyyden kaipuu ei johtunut tutin poisjättämisestä vaan ihan varmaan iästä.. Meilläkin poika 1v9kk ja nyt vasta pari viikkoa ollaan nukuttu hyvin. Poika on aina nukahtanut itsekseen omassa huoneessa ja tossa kuukausi sitten alkoi melkoinen show johon melkein mentiin mukaan.. Kunnes minä olin yhtenä iltana töissä ja mies vaan kylmästi päätti että ei mene viereen vaikka kuinka poika huutais.. meillä nukutaan vielä siis pinniksessä. Poika oli huutanut 20min ja sen jälkeen sammunut kuin saunalyhty. Seuraavana iltana ei sitten huutanut enää ollenkaan. Eli ruotuun palaaminen oli melko helppoa mutta oli se varmasti rankka ilta miehelle.. Ja pojalle kans mutta parempi mun mielestä hetken shokki kuin jatkuvaa kidutusta.. Öisinkin huuteli vielä kuukausi sitten vähän väliä ja aika kauan kannettiin aina viereen mutta sitten meni hermot kun oltiin niin väsyneitä ja aloitettiin unikoulu kotona.. Mies kävi aina sanomassa pojalle että nyt on yö ja käski ottaa " paula kainaloon" (meidän pojalla on siis nukke..) ja se yllättäen auttoi! Eli nyt riittää kun käy sanomassa että on yö.. Tässä iässä varmaan jo alkavat ymmärtää puhetta senverran että tietävät mitä tarkoittaa kun on yö.. En tiedä mutta nää kikat meillä ainakin toimi. Ai niin, onhan teidän tytölläkin jokin unikaveri? Ettei ollut tuo tutti ainoa turva nukkumisessa? Jos ei ole, kannattaa hankkia! Meillä ainakin paulasta on tullut tosi tärkeä...
Toivottavasti teidän yöt rauhoittuu, tiedän niin hyvin mitä on olla väsynyt...
-Tiia
mutta ennen tutin poisottoa ne ei juurikaan kiinnostanut. Nyt ne onkin sitten tosi tärkeitä ja tarjoankin niitä aina hädän hetkellä. Unikoulu olisikin helppoa jos vois vaan jättää pinnikseen huutaa mutta kun tosta jatkettavasta tyttö pääsee pois, eli ei pysy siellä sängyssä.
En tosiaankaan tiedä mitä tehdä. Aloin jo eilen ajattelemaan että mennään näin sitten, ehkä kouluiässä helpottaa. Mutta nyt oon taas viime yönä heränny kahteen eriotteeseen tytön takia ja valvomista molemmilla kerroilla tuli n. tunti, ei kiva!
Lisää ajatuksia otan enemmän kuin mielellään vastaa.. Niin ja kiitos vastanneelle.
entä jos siirtäisitte tytön sängyn nyt pahimmaksi ajaksi teidän huoneeseen niin saisitte ees vähän enemmän nukuttua. Tiedän, että kuulostaa varmaan kauhealta kun lapsi on jo pitempään nukkunut omassa huoneessa mutta jotenkin tuntuu, että tuo kaikki liittyy yksinkertaisesti siihen, että se läheisyydenkaipuu on suuri myös yöllä.. Tai sitten onko mahdollista siirtää takaisin pinnasänkyyn? Me ei vielä ees yritetä siirtää jatkettavaan kun tiedetään että siinä meni sitten taas meidän yöunet. Joten ollaan nyt näin ja ihan hissukseen ja toivotaan että jatkuu hyvin ja sitten joskus kun poika osaa ite pyytää niin siirrytään isojen poikien sänkyyn..
eipä muuta tällä kertaa :)
Oon miettiny et laitettais toinen sänky nyt joksuks ajaks meijän sängyn viereen, mut en usko et tyttö tyytyis siinä nukkumaan vaan viereen varmaankin haluais yöllä.
Oon myös miettiny et laittaisin retkisängyn, joka meillä oli muutaman kuukauden pinnasängyn jälkeen, kun oli isompi eikä siinä ollu pinnoja (jonka väliin kädet ja jalat meni yöllä, josta tuli tietysti huuto).
Mut jotenkin tuntuu tyhmältä palata taaksepäin.
Tyttö on nukkunut 1,5kk iästä asti omassa huoneessa koska ite olen niin herkkäuninen etten saa nukutuks jos tyttö on samassa huoneessa. Korvatulppien kanssa nukkuminen onnistuu jotenkuten sillon kun tyttö on vieressä...
On tää kyl vaikeeta...
meillä on käytössä myös tollanen retkisänky ihan vaan senkin takia että poika ei suostu muuten kyläpaikoissa nukkumaan joten nukkuu sitten kotonakin matkasängyssä, tosin kotona meillä on siinä ihan oikea patja..
Ehkä retkisänky omassa huoneessa ois hyvä vaihtoehto teille? Me ainakin päästiin nopeesti takaisin normaalirytmiin vaikka otettiinkin välillä takapakkia.. Ainakin jokin ratkaisu teidänkin kannattaa tehdä, sillä muuten tilanne vaan pahenee ja kertaantuu moninkertaiseksi sillä lapsillahan on tapana testata ns. loppuun asti kuinka pitkälle vanhemmat ovat valmiita taipumaan heidän tahtojensa mukaan...
Meillä istutaan edelleen lastensängyn vieressä, kunnes poika (2 v 2kk) nukahtaa. Äidillä menee parista minuutista pariinkymmeneen, isällä ei aina onnistu eli äiti viimeistelee, kun isä on tahkonnut kolmesta vartista tuntiin. Silloin viimeistely :) kestää viidestä minuutista varttiin ja valmista. Monia vaikeita vaiheita on ollut ja niistä täälläkin kirjoitin. Vastauksia tuli ja hyviä. Homma helpottui myös omalla miettimisellä ja rauhoittumisella.
Tässä minut teesit onneen ja uneen:
*Ei äkillisiä muutoksia, vaan harkittuja päätöksiä.
*Rauhoita oma mielesi: olen nyt näillä töin, eikä minulla ole kiirettä muihin hommiin. Lapsen nukahtamaan oppiminen on nyt tärkeintä.
*Ota tavaksi juttutuokio, jossa käsittelette päivän huippumukavia tapahtumia ja kutittelette, halitte ja pusuttelette. Tämä vaikka yöpukua pukiessa ennen satua ja/tai laulua. Meillä tämä taisi olla se tärkein muutos! Lapsi oli jo niin hyvä itsekin puhumaan ja ilman juttutuokiota jäi jotenkin vauhti päälle. Paijailu loppuu tähän. Meillä pyynto kuuluu: " Äiti/isä pitää mun jalasta kiinni." Saatetaan joskus sipaista, mutta ei yleensä jäädä pitämään. Uusin juttu on, että sanottiin, että " Nyt " Pekka" pitää omia jalkojaan mukavasti peiton alla." Ei ole muuten sen jälkeen kysellyt.
*Älä makoile lapsen vieressä, älä pidä kädestä ym. Näistä tavoista on kuulemma vaikea päästä eroon.
*Toimi joka ilta täsmälleen saman kaavan mukaan. Kun olet päättänyt tehdä jonkin asian uudella tavalla, kerro lapselle, että seuraavaksi tehdään näin ja sitten tapahtuu sitä ja sitä.
*Älä ikinä komenna lasta nukkumaan. Uni on ihana asia ja sänky maailman paras paikka, ei mikään rangaistussiirtola.
*Palauttamista parempi on istua vieressä esim. tuolilla tai lattialla, kunnes lapsi alkaa pysyä sängyssä. Voi olla, että siirrät lapsen jalat sata kertaa takaisin sängyn puolelle, mutta se on helpompaa kuin kuljettaa aina uudelleen huoneeseen. Tutin vienti lisäsi varmaankin läheisyydentarvetta.
*Älä puhu, älä ota katsekontaktia, vaikka melkein mikä vain olisi. Meillä huomioidaan pissa- ja kakkahätä. Silloin rauhallisen ystävällinen vessakäynti hämärässä ja takaisin samaan asetelmaan. Meillä vanhemmat pitävä silmät suljettuina. Kurkistetaan vain, jos vaikuttaa siltä, että ollaan pyrkimässä pois sängystä. Palautetaan lempeästi, mutta päättäväisesti takaisin. Vanhempi ei inahdakaan tämän jälkeen, ei yski, ei raavi itseään, ei mitään. Jos kutittaa korvaa, saa kutittaa. Sitä raavitaan vain, jos lapsi on kääntänyt sopivasti selkänsä :)
*Älä räppäise valoja pois, liian radikaalia. Meillä jo ennestään hämärä valo hämärretään sopivaksi sadun, laulun ja hyvän yön toivotuksen jälkeen.
*Vanhempien sänkyyn ei kerrassaan pääse kuin aamulla, ei ole koskaan päässyt. Olemme siis hoitaneet asian niin, että jompikumpi on noussut välittömästi, jos veitikka on lähestynyt sänkyä yöllä, ja ohjannut omaan sänkyyn. Ja nyt kun vauva kohta syntyy, opettelemme sitä, että isä nousee jalkojen tepsutukseen reippaasti ja köllitään siskon vuoteella tai omassa huoneessa, sillä äti ja vauva valtaavat kohta makkarin ison sängyn.
Lykkyä tykö! Ja pitkää mieltä, pieni se lapsi vielä on, mutta oppii kyllä ajan kanssa. Sitä vain on nyt annettava :)