mitä tehdä - miten vastata lapsen huutoon?
Tyttäremme 2,3v. on aikamoinen äiti-takiainen, mutta välillä on jo hyvinkin mieheni kelvennut hoitajaksi, varsinkin kun en ole paikalla. Nyt ovat nukkumaanmenot/yöheräämiset tulllet ongelmaksi. Siis:
-aikaisemmin tyttö nukahti jo hyvin itsekseen (vuoden verran pääsääntöisesti on käynyt näin)
- isä kun nukuttaa, saa isä lähteä pois huoneesta helposti, myös yöllä
- äidin nukutusvuorolla äiti useimmiten jää huoneeseen, kun muuten lapsi itkee kovaa ja pitkään ja pitää muut huoneessa nukkuvat hereillä
Ongelmaksi on muodostunut nyt se, että tyttö huutaa aina äitiä illalla ja yöllä = nukahtaa hiljaa kun äiti on apuna, herää kuitenkin helpommin eli nukkuu silloin huonommin.
Kun isä hoitaa nukutushommat ja vastaa yöhuutoihin, syntyy etenkin yöllä mutta toisinaan illallakin HIRVEÄ huutokonsertti kestoltaan 5-20min... Tyttö tahtoo äidin paikalle, viereen nukkumaan jne.
Perusperiaatteemme on, että huutamalla ei saa tahtoa läpi eli tilanne rauhoitetaan tavalla tai toisella (välillä pitkällä ja kuuluvalla tavalla) ja sit yleensä tyttö jää nukkumaan omaan huoneeseen itsekseen. Joskus aamuyöstä ' pääsee' väliimme, että saamme nukkua.
Olen väsynyt tähän huutamiseen, lapsen huudattamiseen. Mietin onko siitä vahinkoa lapselle (etenkin yöllä) ja tunteeko itsensä kuinka turvattomaksi!! Illalla kaikki pissalle-vettä yms. palvelu-huudot tiedän ja niihin osamme reagoida oikein = emme reagoi, mutta tuo raivoisa yöhuuto harmittaa ja arveluttaa kovasti. Mieheni jaksaa ihmeen hyvin lapsen kanssa toimia yöllä ja on kärsivällinen. Itse epäröin toimintatapojemme järkevyyttä, unikouluideat tiedän, lapsi herää levottomuuttaan, pissalle (yövaippa ollut pois puoli vuotta jo), huonoja unia tms. kaipuutaan. Hyvin nukuttuna yönä herää kerran pissalle ja menee takaisin huutamatta, mutta viime aikoina/viikkoina/kuukautena näitä heräämisiä on taas ollut 2-4 yössä ja kaikki kovan huudon kanssa.
Kommentit (2)
Samanlainen yöhuutaja ja nukahtamishuutaja tuo meidän jo 3v3kk tyttömme. Eli vaatii äidin silittelemään. Ja sitten se yöheräily...
Jonkinlaista lievää huudatusta mm. nukahtamisvaiheessa tai yölläkin on kokeiltu kuukauden verran, tuloksena oli riekaleina olevat vanhemmat, äidillä hillitön univaje, ja rytmit ihan sekaisin... Siis, meillä kun on 1v joka vaatii sitten yötissiä nukahtaakseen ja häiriintyy aina isosiskon huudosta.
Paremmaksi ollaan nähty vaan, että minä menen yöllä aina sinne silittelemään suosiolla, olenpa nukkunutkin vieressä tai samassa huoneessa sohvalla. Ja jos mies menee, ja tyttö saakin raivarit, niin mies kantaa tytön meidän sänkyyn, nukutaan sitten kaikki samassa.
Nukahtaminen vaaditaan omaan sänkyyn aina. Ja iltaisin silittelen aina uneen tytön. Yöllä en enää juuri silittele, mutta sitä 2-vuotiaana erityisesti vaati aina. Nyt 3v alkaa jo tajuta ja ymmärtää, että äiti tarvitsee unta. Ollaan siis juteltu aiheesta ja lupaan aina ison tarran palkkioksi hyvästä yöstä (nukkuu omassa sängyssä eikä herätä meitä, pissalla saa käydä). Luulen, että meillä on mustasukkaisuutta ja huomion tarvettakin. Päivällä enemmän huomiota, ja tekemistä, niin yötkin parempia. Sitten aina jos on hoitaja, ja liikaa virikettä, niin yö on erityisen paha. Ja tv:n katselu myös on yksi murheenkryyni, jos katsoo liikaa, tai liian myöhään illalla. Tai just 2-3v ei tajua kaikkea mitä näkee, ihan pikku kakkosessakin usein jotain mörköjä ollut.
Eli tsemppiä, aika auttaa, vaikka meilläkään ei olla päästy eroon tästä. En huudattaisi, väliin vaan tai edes samaan huoneeseen, huomion ja läheisyyden tarpeesta kyse, sitä ei voi kuitata huudattamalla minusta.
Meidän tyttö on 2,6kk ja vastaavaa on ollut noin kuukauden ajan. Hänen on nukkumaan mennessä vaikea erota äidistä, isin kanssa sujuu paljon paremmin. Hassuinta ja turhauttavinta on se, että lapsi on tähän mennessä käynyt tosi hyvin nukkumaan aina- sänkyyn, hyvää yötä ja ovi perässä kiinni. Mutta ei enää. Kun poistun huoneesta alkaa huuto " äiti silitä vielä..." Laulan ja silitän hetken, mutta haluaisin pitää edelleen tavan, että lapsi nukahtaa itse. Itsekäs kun olen-haluan illalla myös omaa aikaa, kun koko päivän annan itsestäni kaiken. Päiväunille käydesä sama juttu. Riippuu väsymyksen määrästä miten pian nukahtaa.
Sinänsä nää silittämiset ei häiritse, vaan se, että myös meillä tuo yöheräily on alkanut. Eli aamuyöstä n klo 3-4 aikaan alkaa huutelemaan äitiä silittämään ja saattaa mennä parikin tuntia ennenkuin nukahtaa paremmin uudelleen eli juoksen lapsen huoneessa monta kertaa. Juuri kun olen nukahtamassa itse uudelleen, niin taas pitää mennä. En toistaiseksi ole huudattanut, luulen tämän olevan joku ehitykseen kuuluva vaihe. Olen kyllä tosin aika kypsä tähän ja väsynyt joka aamu, joten pinna vähän alkaa olla tiukalla. Jos isä laittaa nukkumaan tai käy yöllä, se on kerrasta selvä. Vähäks ärsyttävää...
Meillä päiväunia nukutaan aika paljon 2-3 tuntia. Tähän mennessä olen ollut sitä mieltä ettei lasta saa herättää unilta, mutta pakko kai alkaa tekemään sitä, kun tuntuu ettei aamuyöstä unta riitä. Paljonko muiden 2,6v. nukkuu päiväunia? Ja antakaa vinkkiä kuinka edetä lapsen kanssa joka huutelee pitkin yötä ja saa äidin väsymyksn partaalle??? Pitäiskö vaan odottaa et menee ohi vai kannattasko vaan " koulia" huudattamalla?