Miten selvitä 4 v. ja vauvan kanssa?

..vaikka meillä oli esikoinen vasta 6kk kun tulin raskaaksi. Tätä en tosin tiennyt heti kun mitään merkkejä moisesta ei ollut ja melkoinen shokki oli kieltämättä että kakkonen on tulollaan, kun olin niin nauttinut esikoisen kanssa olemisesta ja halunnut aina kaksi lasta,mutta toisen ' joskus myöhemmin' . Esikoinen oli siis reilut 1v4kk kun pieni syntyi ja kaiken huipuksi ei edes kävellyt vielä itse!



Sinällään, jos sinulla olisi esikoinen silloin jo 4v, osaa kuitenkin jo tehdä asioita itsekin ja olla jopa avuksi vauvan hoidossa. Nyt vauvan ollessa 8kk ja esikoisen ollessa 2v, on heistä seuraakin toisilleen :)

Vaikka ikää mulla onkin vähemmän, niin en silti edes ajatellut keskeyttämistä useamman keskenmenon kokeneena.

Mutta nyt ainakin lapsiluku on täynnä! :)



Mukavaa odotusta ;)



-Henna ja tytöt-

ELi meille syntyi keväällä toinen lapsi, kun esikoinen oli 2kk vajaa 4-vuotias. Täytyy kyllä sanoa, että olen tässä moneen kertaan itsekseni miettinyt ja sanonut monelle ihmiselle, etten voisi kuvitellakaan miten olisin pärjännyt pienemmän ikäeron kanssa.... No, nämä on ikuisuuskysymyksiä, eli kukin tavallaan ja toiset tykkää siitä että on vuoden välein liuta ja toisille riittää se yksi ainiaaksi.



Mutta kun kyselit ja kaipasit positiivisia kokemuksia, niin täältä pesee :-) Eli kun esikoisesi on jo 4v, hän osaa syödä itse, pukea itse ja ennen kaikkea : YMMÄRTÄÄ ja OSAA ODOTTAA. Tätähän se on pikkuvauvan kanssa.... meillä esim. aluksi imetyssessiot oli tunteja. Illat meni istuessa sohvalla tai maatessa sängyllä ja vauva söi tissiä. Esikoienn kun oli jo sen ikäinen, niin tajusi mitä tarkoittaa, että joutuu odottamaan vuoroaan ja osasi itsekin esim. hakea juotavaa itselleen tai syödä banaanin ruokaa odotellessa tms, mitä nyt ikinä se sitten olikin. Hänelle on myös ollut koko ajan selvää, ettei vauvaa kohdella kaltoin, tarkoitan siis sitä, että olen useammaltakini ihmiseltä kuullut, miten joku 2v isompi sisarus on vaikka nuijalla vetäissyt vauvaa päähän tms mustasukkaisuuttaan.



Alku oli hyvinkin leppoisaa, kun pikkuinen vauva vain nukkui pitkiä unia, niin sai isomman kanssa olla kaksin ja puuhailla. Lisäksi minä oikein korostin isommalle sitä että hän SAI jäädä kotiin päiväkodista täysin juuri sen vuoksi, että meille syntyi pikkusisko, jota jäimme " yhdessä" hoitamaan kotiin vauvaa. Toki tulee mustasukkaisuutta, mutta sanoisin, että uskon päässeemme tosi paljon helpommalla kuin pienellä ikäerolla.



Minusta on tärkeää ja hienoa sekin, että esikoinen sai olla rauhassa ainokaisemme ja pieni, ilman että huomiota tarvitsi jakaa. Tätä tilaisuuttahan tällä kakkosellamme ei koskaan tule olemaan, vaan hän on aina joutunut jakamaan meidät vanhemmat :-)



ANteeksi jos viestini on vähän sekava, olen tässä nyt juossut jo 2krt rauhoittelemaan heräilevää vauvaa välissä... mitäs vielä sanoisin?! Ehkä se, että usko ja luota siihen, että rakkauttanne riittää ja rakastatte molempia täysillä. Minusta on koko ajan tuntunut hyvin vahvasti siltä, että näin kuuluukin olla, että meillä on 2 lasta, tyttö ja poika. Tuntuu melkein siltä näin jälkeenpäin,että nyt vasta tajuan miten paljon näitä molempia rakastankaan, ja miten mahtavaa on, että meillä on lapsia 2. Kyllä minun täytyy sanoa, että uskon, että esikoisestamme olisi tullut melkoinen tyranni tai lellivauva, jos olisi jäänyt ainokaiseksi... Ja joutunut olemaan " liian aikuinen" , kun olisi ollut meidän vanhempien kanssa koko ajan.



Kun vauvanne kasvaa, ja näet miten jumaloiden vauva katsoo koko ajan isosiskon touhuja, ja nauraa tälle, olet varmasti hyvin onnellinen näistä kahdesta ja tunnet, että kaikki on mennyt juuri kuten pitikin mennä. Ei voi ihanampaa olla, kuin katsoa, kun meilläkin isompi haluaa leikkiä vauvan (7kk) kanssa, ja tuo vaikka pelikorttejaan tms. vauvan eteen, ja pelailee siinä molemmissa rooleissa . SItten kun vauvaa naurattaa tai koskee kortteihin, isompi on ihan onnessaan ja hihkuu miten he leikkivät yhdessä :-) Näkee nyt jo, miten tärkeitä ovat toinen toiselleen. Ensimmäisenä aamulla isoveli tulee pikkusiskon viereen makoilemaan ja kikattelevat siinä yhdessä, kun vauva näpelöi isomman hiuksia ja päristelee ja kuolaa. Ja suurimmat hymyt saa aina joka tilanteessa osakseen isoveli. Vauva ei edes malta rintaa syödä, jos isoveljen ääni kuuluu jostain, kun niin alkaa naurattaa.



Tästä tulisi loputon tarina, kuten huomaat. Positiivisia asioita löytyy hyvin paljon ja olen itse ollut tosi tyytyväinen ikäeroon. Ehkä negatiivista on esim se, että näistä ei kuitenkaan oikeasti vielä kaveria ole toisilleen samoin kuin vaikka pienellä ikäerolla olisi. Toisaalta tiedän paljon sisaruksia jotka riitelevät vain eikä leikeistä tule mitään vaikka olisi pienikin ikäero, eli ehkä enemmän on kyse luonteesta kuin ikäerosta tässä asiassa. Palaan aiheeseen, kun mietin ja luen muiden kommenteja. Tässä nyt jotain kuitenkin. Oikein paljon onnea ja usko pois, kaikki menee hyvin!



Ai niin, valvomisesta vielä, että minusta ainakin tuntuu että kaikki on mennyt kakkosen kanssa ihan eri tavalla rutiinilla. Minuakin kauhistutti miten kestän menetetyt edut, eli täydet yöunet jne , mutta kaikkeen on tottunut taas hyvin nopeasti, ja oikeastaan nyt osaan suhteuttaa asiat eri tavalla. Esikoisen valvominen tuntui kaoottiselta ja karmealta , nyt ajattelen todella huononkin yön jällkeen lähinnä, että ohhoh, kylläpäs väsyttää ja että no, tämä on nyt tätä , eikä tätä kauan kestä. Minäkin tykkään työstäni tosi paljon, mutta täytyy sanoa, että koen kyllä olevani etuoikeutettu, kun juuri nyt saan vielä kerran olla kotona ja esim. nukkua päiväunet vauvan kanssa kun huvittaa. Kyllä siihen oravanpyörään ehtii vielä mukaan vallan mainiosti. Tämä kakkonenkin on meillä tosi allerginen kuten esikoinenkin oli, mutta siihenkin suhtaudun aivan eri tavalla nyt, eli asenne on siitäkin rennompi, ja sellainen että aikansa kutakin ja toisaalta on myös haikeaa ajatella, että tämä on nyt meidän viimeinen vauva, joten oikeasti tuntuu että nyt vasta nautin täysillä tästä kaikesta, myös niistä huonoista päivistä,jolloin tekisi mieli vetää ovi kiinni perässään ja lähteä sinkkuna tekemään uraa maailmalle *vitsi* ;-)



Tsemppiä!

Meidän vanhin oli vain 1vja8kkta kun kakkonen syntyi ja nyt kakkosen ollessa 3,5v syntyi kuopus ja hyvin on mennyt joka kohdassa. Sellainen oma rytmi on löydettävä ja aikaa kaikille niin yhdessä kuin yksin ja varsinkin itselle ja sille isukille.

Tsemppiä!

Kiitos kannustavasta kirjoituksesta. Mietin itse vähän samoja juttuja kuin ketjun aloittaja. Meillä on ollut lapsiluku yhdessä ns. tarkoituksella, mutta olen alkanut hieman miettiä, että josko sittenkin pojalle pitäisi hankkia sisarus, ettei tarvitse olla yksin ; )



Poika on nyt 2 v 4 kk ja niistä ns. saavutetuista eduista tuntuu olevan todella vaikea luopua...Poika oli tosi vaativa vauva ja minulla jonkin sorttinen masennuksen poikanenkin, joten siksi ajatus toisesta pienestä hieman hirvittää.

Tavallani toivoisin, että meillekin kävisi " vahinko" , lapsi olisi enemmän kuin tervetullut. Pitäisi varmaan ensin käydä poistattamassa kapseli eli ei kovin todennäköistä että vahinkoraskaus alkaisi...



Sitten ei tarvitsisi miettiä asiaa yhtään sen enempää eli tavallani olen ketjun aloittajalle hieman kade ; )

Meillä on 6v ja 2v pojat, ikäeroa 4v2kk, mielestäni se on ollut oikein hyvä ikäero, esikoinen on sen verran iso, että osaa touhuilla omia kun imettää vauvaa tai jaksaa keskittyä lukemiseen, monesti tein niin, että istuin lattialla pelaamassa esikoisen kanssa ja imetin vauvaa samalla. Ja suuri plussa minun mielestäni on, että esikoinen osaa syödä, pukea jne itse, eli ei ole kahta vaipatettavaa, puettavaa, syötettävää jne.



Asenne muutokseen, jos yrittäisit ajatella, mikä rikkaus esikoiselle on saada sisarus. Meillä pojat ovat todella läheisiä ja pikkuinen ihailee veljeä yli kaiken ja ainakin meidän kakkonen on oppinut syömään, pukemaan, kuivaksi paljon nopeammin kuin esikoinen aikanaan, toki tempperamenttikin voi vaikuttaa. On tosi ihanaa katsoa, kun pojat leikkivät yhdessä ja miten tärkeitä veljekset toisilleen ovat. Minä halusin lapsena tosi paljon pienempää sisarusta ja ehdottelin äidille, että adoptoidaan meille vauva (äidillä ikää silloin pälle 40) Itselläni on 12 vuotta vanhempi sisarus, joka asui äitinsä luona ja minua harmitti ihan hirveästi, kun olin ainokainen.



Mareila+Veljekset 2v ja 6v