Miten ihmees 11kk osaa syödä leipää tukehtumatta siihen?
meilä kävi näin tänää, 11 kk tyttö söi vaaleeta leipää, on ennen kin syönyt , useemmin kyllä tummaa leipää, mutta sillä oli leipä pala kädessä josta sitten haukkasit aina palan , söi ja nielas, sitten otti seuraavan jne. seurasin koko ajan syömistä kunnes otti uuden haukun ja alkoikin kakomaan yhtäkkiä, ja yritti oksentaa..otin syöttäristä nopeesti pois ja yritin lyödä selkää(olen siis ensiapu kurssin käynyt jo ammatinikin puolesta mutta tässä tilantees oman lapsen kohal en tod.muistanut mitää pitää tehdä jos lapsi meinaa tukehtua)! ei ollut hyötyä, sitten otin jaloista kii pää alas päin ja lattialle tippu oiee pullamössö palan, vieläkin kakoi ja yritti itkeäkin, säikähti itsekin, ja työsin sormen suuhun(jota yirtti pitää kiinni), eli väksin kaivoin kurkusta vielä yhen palan mössöksi mennyttä leipää), varmaan raapasrin kynnellä samalla kun verta oli kynnessä, ,sitten helpottui, sitten itki siihe kauan, varmaan säikähdystä, ja halus halia äitiä vaan koko ajan! voitte uskoa kuinka mun sydän heitti kuper keikkaa!!=(
miten ihmees enää uskallan antaa enää mitää tollasta itse syötävää, mulle tuli kauhee paniikki, en haluu enää antaa ikinä mitään tollsta, pitääkö mun antaa valmiiks pieniä paljoa eikä siis antaa lapsen syödä ite, mutta miten hän oppii itse haukkaamaan mitään jos en anna. mä oon vielki ihan paniikis täs, kauheeta jos en ois aanu sitä palaa pis, ois tukehtunut eikä taatusti ambulanssi ehdi ajoissa, ois voinu kuolla.
sit kun noin pieni ei ees tajua mitää, säikähtää vaa iteki, aikuinenha tajuu ite ruveta yskiii jne. mut toinen ei tajua ees miksei meinaa saada henkeä. entä jos näin käy vaikka lapsen ollessa hoidossa mummolassa, ei mummot osaa antaa ensiapua, miten tollasta voi antaa anteeks jos tapahtuski jotai hoidos ollessa, musta tuli aivan neuroottinen tän aisan suhteen, sanoin ainaki kaikille ettei saa antaa enää mitään itse syötävää...nyyh=(
onko kellää vastaavaa kokemusta... näin meillä muuten kävi joskus pari kk sit jonku ruuan kans, en muista minkä ,ei ihan näin pahasti mut kuitenki nniin et alko kakomaan ja otin sormella pois suusta ruuat...=(
Kommentit (8)
lohdutuksesta! joo enhän mä voi lopettaa tietenkää leivän antamista tms. säikähti sitä tilannetta vaan niin paljon et soitin miehelleki jälkee päin etten anna kyl ikinä enää mitää...
joskus kuitenki lukee et lapsiakakin, kuten aikuisiakin tukehtuu ruokaan, ja jopa kuolee. täytyy vaan paremmin valvoa vieläkin paremmin että todella on niellyt ruokansa ennen kun tunkee uutta suuhun eli vaikka suussa ei ois mitää nii nielus voi olla...kauheeta jos ois ollu jotai kovaa vaik porkkanaa tms. nii se ois olluki vaikeempi saada kaivettua, ois vaa mennyt syvemmälle ja voinu jäädä jumiin. noh tällläsistä oppii, vaikkakin ei tälläs sais tapahtua.. en kyl siltikään luottas et lapsi saa iten jotenki pois, eihän se osaa kaivaa sitä tms. ainakaa meillä että omil sormil oli kaivettava. no mutta kiitos kuitenkin vastauksestasi!!
Teen siis leivästä pikku paloja ja joskus hieman isompiakin (mutta en siis niin isoja, että niihin tukehtuis), mitkä lapsi sitten itse saattaa pilkkoa vielä käsissään pienemmäksi. Tuon ikäinen kyllä tunkee herkästi suuhun vähän liian kanssa syötävää. Kyllä meillä ainakin on isommat oppineet itse syömään, vaikka heidän kohdallaan olen toiminut samoin. Eli en kyllä suosittele antamaan tuon ikäiselle leipää käteen, mikäli et itse koko ajan tarkkaile syömistä vieressä. Pikkuhiljaahan nieleminen ja pureskelu kehittyy, kun ikääkin tulee lisää.
eli kyllä meillä on annettu ja annetaan jatkossakin tytölle leipää käteen, kokoluokka on esim. 1/4 sämpylää, osaa ihan hienosti syödä. Samoin eilen söi 1/3 banaania itse paloittelematta, tänään puri itse omenanlohkoja pienemmäksi. Uskoisin, että tämä on taas ihan kiinni lapsesta, jotkut hokaavat syömisen nopeammin kuin toiset, ihan niinkuin missä tahansa muussakin asiassa.
luin vähän huonosti sartten viestin, siis tietysti tän ikäisen syöntiä pitää tarkkailla vieressä!
Me ollaan kanssa annettu leipää,banaania, omenaa,keksiä,näkkäriä ym. syötäväksi ja välillä tosiaan on kakonu ja yskiny hetkisen naama punasena. Oon tietenki tarkkaillu tilannetta ja auttanu jos on tarvinnu, mutta yleensä ei oo tarttenu, vaan neiti on selvinny ihan ite.
Vaaleeta leipää (esim. vaalee paahtis tai muu yhtä " turha" ) en antais ihan hirveetä palaa kerralla, kun se usein onki semmosta, että tarttu kitalakeen ja klönttääntyy suussa. Semmoset leivät mitkä on rakenteeltaan hieman karkeempia (jyväiset vaaleet leivät, ruisleipä ym.) ei ehkä ihan samalla tavalla saata jäädä suuhun jumiin.
Mut siis rohkeesti vaan annat ja tarkkailet rauhassa vieressä. Pelottaviahan noi tommoset tilanteet on ja iteki oon joskus säikähtäny ihan hulluna, mutta sitten kun lapsi on harjaantunu siinä syömisessä ni iteki alkaa luottaa siihen, että lapsi kyllä osaa syödä ja selviytyy ite vaikka vähän välillä kakoiskin... :)
Burde
Ei sun ole vielä pakko antaa suuria leipäpaloja tuon ikäiselle. meillä on poika ollu sellainen, et tunkee suuhun helposti liikaa tavaraa... Eli tuon ikäisenä vielä silppusin leivän ihan pieneks. Sitten on pikkuhiljaa oppinu puraisemaan ja ymmärtämään kun sanoo, et älä ota liian isoja paloja suuhun. Nyt kohta kaks vuotta ja osaa jo syödä itse leipää.
Eli ei ole mitään kiirettä, kyllä lapsi aikanaan oppii!
Ystäväni lapsi meinasi tukehtua 8 kuisena meillä lattialta löytämäänsä puunpalaisen. ITse myös alan ihmisenä meni kyllä plasmat sekaisin, mutta sain toimittua. Ensin lyönti selkään (pääalaspäin en kääntänyt) sitten kun se ei auttanut niin heimlighin-otteella n viidennellä kerralla lensi pala ulos, mutta tyttö ehti mennä todella siniseksi ja alkoi veltostua. Hätäkeskus ei ehtinyt vastata!!! (Seuraavalla viikolla uutisissa olikin juttua että hätäkeskus ei ehdi vastata puheluihin tarpeeksi nopeasti).
Oma poikani oli tuolloin puolivuotias mutta vielä monta kuukautta hätkähdin jokaista yskäisyä.
Syömään tuo kuitekin on oppinut vaikka leipää ei olekaan saaanut kovin usein. Sellaista vaan mitä on helpompi syödä esim. banaania, kurkkua jne. Kyllä niilläkin pureskelemaan oppii niin että alkuun pääsee. Niin ja varmaan sunkin tyttökin on nyt varovaisempi eikä niele enää niin isoja paloja.
mutta mutta... meillä on samanikäinen tyttö ja annetaan paljon syödä itsekseen, välillä kakoo ja henki ei meinaa kulkea, vedet tulee silmistä melko helposti ja naama muuttuu punaiseksi. Ja sit saakin itse ruoan pois kurkusta ja jatkaa tyytyväisenä syömistä. Eli mä olen tulkinnut, et lapsella vaan tosi helposti alkaa näyttää siltä, et tukehtuu ihan oikeesti, varmaankin osittain siksi, et siihen reagoisi nopeasti. Mutta olen myös huomannut, että useimmiten tyttö saa itse palaset pois ja myös oppii, minkä kokoisia palasia voi ottaa kerralla.
Eli minusta kyllä uskallat jatkossakin antaa leipää tms. Anna vaikka sitä ruisleipää, siitä ei saa kerralla niin isoja paloja irti. Meillä hyväksi todettiin kuivatut palttoonapit, niitä kun pitää imeskellä pitkään, ennen kuin niistä irtoaa mitään. Vähitellen tyttösi kyllä oppii syömään sopivan kokoisina palasina. Jos nyt lopetat ruoan tarjoamisen, miten hän ikinä oppisi? Luulen myös, että osa hänen säikähtämisestään oli reagointia sinun säikähdykseesi, mikä on ihan luonnollista.
Jos ja kun sinua huolestuttaa, tarkkaile tyttöä kun hän syö, mutta älä tee tukehtumisesta suurta numeroa, sillä kakominen minusta kuuluu asiaan, siis siihen syömisen opetteluun. Totta kai tuollaisiin mainitsemasi kaltaisiin tilanteisiin pitää puuttua, mutta ei siis tehdä siitä hirveän pelottavaa asiaa. Kyllähän me aikuisetkin välillä vedetään ruokaa väärään kurkkuun.