3-vuotiaan pelot --> nukkumaanmeno yhtä painajaista, APUA tarvitaan....
Nyt on omat eväät niin loppu että toivottavasti joku osaisi antaa hyviä neuvoja.... Monen viikon unenpuute saa mut kohta sekoamaan.
Eli tilanne alkoi n 3 kuukautta sitten, silloin 2v 10 kk ikäinen poikamme alkoi pelätä nukkumaanmennessä, sanoi että lentokone tulee pihaan. Hänellä on puheenviivästymää joten ajateltiin neuvolan kanssa ettei välttämättä osaa pukea pelkoaan kunnolla sanoiksi. Mutta ok, hän pelkää joten koitettiin kaikkea (oltiin seurana kunnes oli jo melkein unessa, puhuttiin peloista päiväsaikaan, puhuttiin mm lentokoneista, että nekin nukkuvat yöllä jne, laitettiin yövalo, jätettiin ovi auki, vaikka mitä) Mutta mikään ei auttanut, sanoi sitten lopuksi että haluaa pikkuveikan viereen nukkumaan (meillä kuopus vajaa 2 v nukkui meidän huoneessa). No ok, siirrettiin esikoisenkin sänky meidän huoneeseen ja se auttoikin hetkeksi.
Nyt sitten kun saatiin pikkuveikkakin pinniksestä jatkettavaan siirsimme molemmat pojat yhdessä lastenhuoneeseen, että nukkuvat sitten siellä yhdessä. Mutta ei, taas alkoi esikoinen sanomaan nukkumaanmennessä että pelottaa, älä jätä mua yksin. Vaikka pikkuveikka nukkuu metrin päässä, valo on päällä ja ovi auki. Sanoi sitten että haluaa isin ja äitin sänkyyn nukkumaan joten ok, saa nukahtaa sinne ja ollaan sitten siirretty poika takaisin omaan sänkyynsä kun ollaan itse menty nukkumaan (vieressä ei siis olla annettu nukkua enää).
Mutta nyt ei sekään enää auta, viimeinen viikko on ollut ihan kauheeta kiljumista, itkua ja huutoa: älä jätä yksin, mua pelottaa. Sitten kun kysyy että mikä pelottaa niin vastaus on joka kerta eri: lamppu, taulu, ovi, jne jne (ja nyt hän tosiaan osaisi jo sanoa kun puhe ottanut spurtin) Olen sitten sanonut että jos kerran esine x pelottaa niin menetkö pikkuveikan kanssa samaan huoneeseen, siellä ei ole tuota esinettä. ja joka kerta sanoo että en mene. Eli tyytyväinen olisi vasta kun minä tai isänsä olisi vieressä siihen asti kun nukahtaisi.
Tää kaikki kielii näin kirjoitettuna sitä että muksu feikkaa, koittaa pomottaa meitä. Mutta esim eilen kun oltiin taas väännetty asiasta jo yli tunti mies kävi ilmoituksen jälkeen laittamassa oven kiinni --> muksu meni niin paniikkiin että oksensi itkun keskellä.
Eli onko poika vaan niin pirun ovela ja huijaa meitä vai pelkääkö hän oikeasti? En todellakaan enää tiedä. Enkä tiedä kuinka tästä pääsisi yli, meillä aikuisilla alkaa jaksaminen loppumaan, töissä pitäisi käydä ja poika herättää monta kertaa yössäkin huutelemalla että äiti tuu tänne, mua pelottaa (vaikka siis veikan kanssa, valot päällä jne)
Jos sisi joku osaa neuvoa niin kaikki vinkit otetaan kiitollisuudella vastaan!
Kommentit (4)
Tarvitsisiko poika lisää läheisyyttä sekä päivällä että illalla ? Mitä jos siirtäisitte pojan sängyn takaisin teidän huoneeseen hetkeksi ja vakuuttaisitte että saa nukkua siellä jonkin aikaa. Jos tilanne paranee ja nukkumiset rauhoittuu niin sitten voisi muutaman viikon kuluttua koettaa siirtää poikaa taas pienemmän sisaruksen kanssa samaan huoneeseen samalla vaikka hieman lahjomalla (jos nukut koko yön kiltisti omassa sängyssä niin saat tarran jne).
t. MiTeSa
meillä sama, mutta kyllä lievempänä. Tyttö on nyt vajaa 3 ½v. ja joku aika sitten oli vaihe, että kaikki pelotti. Tai kaikki ja kaikki, mutta pelon tunne oli illalla. Ja tuntui, että se pelko oli pohjalla ja sitä vain tyttö sanoi eri asioita, joihin jotenkin kohdistaa pelkonsa, kun kerran äiti kyseli ' Mikä?'
Meillä meni ohi, mutta sen ajan sai nukahtaa meidän huoneeseen tai nukutettiin omaansa vieressä ollen. Hän on nukkunut jo pitkään sisarensa kanssa, joten nukkumatilanteissa ei uutta. Puhuttiin peloista ja puhuttiin myös siitä, että siskon kanssa on turvallista, kun siellä (lastenhuoneessa) on valoja, joita ei vanhempien huoneessa ole. Näin jälkikäteen, olisiko ollut joku kehitys/itsenäistymisvaihe, jolloin kasvetaan kauemmas vanhemmista, mutta samalla tunnetaan pelkoa siitä, että ' ollaan isompia' ? (Ihan hatusta temmattu keittiöpsyka-ajatus)
Niin, ja meillä oli talossa hiiri, jota hän ilmeisesti pelkäsi. Siis pieni mieli kuvitteli ties millaisen mörön, jota äiti ja isä metsästää ja joka rapistaa yöllä ja käy kaapeissa. Suuri oli tytön helpotus, kun hiiri loukutettiin.
Pelko (tunteena) koetettiin ottaan tosissaan, mutta kyllä sitten puhuttiin, että sitä ja sitä ei tarvi pelätä, jos kohde tuntui feikkaukselta.
Silloin kun pelkovaihe oli, mitään suunnitelmaa tai suurempaa toimintamallia meillä ei ollut, luovittiin vain päivästä toiseen. Sitten jossain vaiheessa se oli ohi ja vanhemman " viisaus" ja näkemykset tulee näin jälkijunassa.
Toivottavasti tekin löydätte jonkin tavan, jolla helpottaa!
Miten te sitten pääsitte noista peloista (oletan, että niin tapahtui)?
Meillä muutaman kuukauden vajaa 4 v. poika on ollut nyt viikon todella peloissaan nukkumistilanteissa. Ei halua jäädä omaan huoneeseensa nukkumaan, ei päivällä eikä nuoremman pikkuveljen kanssa. Tai sitten pitää jäädä näköetäisyydelle niin kauaksi aikaa, että uni tulee. Ja tietty sitten säikähtää, jos herää kesken unien ja vanhemmat ovat kadonneet näköpiiristä.
Pelot vaihtuvat kuten ap:llakin. Pelot yltyvät todella hysteerisiksi ja poikaa itkee ja huutaa voimakkaasti. Kuitenkin tuntuu, että silti poika vaan esittää ja pompottelee vanhempiaan pitämään kädestä kiinni tai sammuttelemaan/sytyttelemään valoja yms. loputtomiin.
Oma jaksaminen ja pinna ovat tiukilla. On kauheaa, jos toinen pelkää oikeasti niin paljon. Toisaalta ärsyttää, jos kyse onkin pompottelusta. Illalla nukuttamiseen menee aikaa tunti ja keskellä yötä 2-3 tuntia. Unet ovat vähissä ja pinna siis kummallakin vanhemmalla aika tiukalla.
Olen kokeillut MLL:n nettisivuilta löytyneitä apukeinoja, mutta poika tuntuu vielä liian pieneltä ymmärtämään niitä asioita. Ainakaan ne eivät tehoa.
Olen todella epätoivoinen. Pitäisikö kohta soittaa jonnekin kasvatusneuvolaan? Voiko näin voimakkaat pelot olla ihan normaaleja?
Hei
(kauhea sanoa, mutta lohduttavaa kun muillakin näitä nukkumisongelmia)
En usko, että feikkaa. Mitä jos kokeilisitte antaa nukkua jonkin aikaa koko yön teidän kanssanne? Siis että ette veisi omaan sänkyyn sitten nukahtamisen jälkeen.
Jos kerran pelkää, niin pelkää. Vaikka vähän feikkaisikin, tai ainakin keksisi niitä pelon kohteita (tuskin kuitenkaan oikeasti pelkää lamppua), mutta ehkä hänellä on nyt joku yleinen pelkovaihe meneillään tai muuten vain läheisyyden tarve suurempi.
Eli voi olla että ei auta, että poistaa pelonkohteen (lampun tms.) vaan tarvitsee varmuuden, että te olette siinä koko yön. Ja että hänen pelkonsa otetaan vakavasti.
Meillä menee lapsi ainakin ihan paniikkiin, jos laitetaan ovi kokonaan kiinni.
Tsemppiä ja tule kertomaan, kun tilanne paranee.