nukkuminen: sänky vai kainalo (kiire!)
hei kaikille, nyt kokemuksia peliin- ja tietoa jos on. meillä on 3 -viikkoinen vauva, toinen lapsemme. ensimmäinen lapsemme, nyt 3 v. nukkui aina heti alusta asti omassa sängyssä. aluksi vanhempien huoneessa tietenkin ja noin 6-7 kk oli kun siirrettiin omaan huoneeseen. ja aina on nukkunut tosi hyvin ja siirrosta lähtien ihan kokonaisia öitä. tästä siis hyvä kokemus.
nyt sitten toisen lapsen kanssa " laiskuus" otti musta vallan ja olen nukuttanut häntä samassa sängyssä viereeni parin viikon ajan. nyt sitten ystäväni kommentoi, että tuota tahtia lasta on sitten tosi vaikea totuttaa omaan sänkyyn. vieressäni vauva on uinahtanut luonnollisesti tosi nopeasti, mutta itse en ole nukkunut kovin hyvin kun koko ajan varon etten kierähdä vauvan päälle (mies nukkuu sohvall muuten). no, pari yötä olen laittanut vauvan omaan sänkyyn sänkymme viereen. on nukahtanut siinä klo 23, mutta sydäntäsärkevän huudon jälkeen- tosin sitä huutoa ei ole kyllä kestänyt kuin joitakin minuutteja, ehkä 5- 10 minuuttia. eilen sitten uinahti siihen klo 23 ja heräsi vasta 03.30- eli tuntuu että nukkuu ehkä pidempään omassa sängyssä kuin kainalossani...mutta yöllä meni sitten puoli tuntia kun siirsin taas omaan sänkyyn syömisen jälkeen- ei oikein millään tuntunut rauhoittuvan. nut aamulla annoin jäädä syömnisen jälkeen nukkumaan sänkyyn.
eli siis kysymys: jatkaako tätä omaan sänkyyn nukuttamista protestista huolimatta- se tuntui niin sydäntäsärkevältä- vai otanko jatkossakin kainaloon ?? kun en missään nimessä halua mitään perhepeti-systeemiä, tiedän jo etukäteen että se ei meillä toimi- mieheni ei voi nukkua samassa sängyssä jos vauvakin on siellä.
siis mitä teette te/tekisitte tilallani ? esikoisesta on siis hyviä kokemuksia omassa sängyssä- nyt tuntuu että olen " livennyt" tuonne kainalosarjaan- vai miten ??
kiitos kaikista kokemuksista ja neuvoista !
Kommentit (8)
voisin kokeilla tuota käärimistä. jos se helpottaisi!
Noin 7-8 kk iässä siirrettiin omaan huoneeseen ja sänkyyn, vaati iltaisin noin kymmenen minuutin taputtelun ja silittelyn, että nukahti. Eli siirto meni ihan hyvin. Kakkosen kanssa aika pitkälti samalla tavalla, paitsi häntä kukaan ei iltaisin ehtinyt taputella, kun esikoinenkin oli olemassa, joten siirtyi vielä helpommin. Nyt sitten tämä kolmas vauveli. Hän ei oppinut kunnolla imemään mun ollessa kyljellään, joten syötin yölläkin aina istuen, joten siirsin aina syötön jälkeen omaan sänkyyn. Lisäksi vauva tuhisi todella äänekkäästi ekat kolme kk, joten siirrettiin omaan huoneeseenkin jo reilun kk ikäisenä. Todella helppo nukkuja, vaikka sitten yöllä edelleen pari krt syökin, nyt ikää 7,5 kk. Välissä nukkuminen kyllä heikensi vanhempien unen laatua niin paljon, että sen takia mielellään meillä omaan sänkyyn laitettiin ja miestä en edes sohvalle haluais nukkumaan, tykkään sen verran paljon sen läheisyydestä. Mutta hyvin nuo perhepetiläisetkin omaan sänkyyn oppivat. Eli tee ihan niin kuin teidän perheestä parhaalta tuntuu. Ehdit murehtimaan noita siirtymis- ja nukkumisasioita sitten kun ne ovat ajankohtaisia, turhaan niitä etukäteen kovasti miettii. Usein jutut kuitenkin loksahtaa kohdilleen kuin itsekseen. :)
Yritettiin kyllä nukuttaa vauvaa alussa omaan sänkyyn, mutta huutohan siitä aina tuli kun edes laski häntä sänkyä kohden. Vauva sitten nukkui meidän vieressä, sillä tavalla saatiin kaikki hyvät yöunet, imetyskin oli helpompaa siinä puolinukuksissa.
Kun vauva oli 6 viikkoa, niin sitten yritettiin taas nukuttaa omaan sänkyyn ja sitten se sujuikin ilman mitään huutoja. Siitä asti on nukkunut omassa sägyssä.
Suosittelisin siis tasaisin väliajoin kokeilla laittamaan tuonne omaan sänkyyn, se saattaakin joku ilta sujua ihan hyvin. Itse en huudon kanssa vielä noin pientä nukuttaisi.
Tytteli-83 ja neiti 7kk
Meillä lapset nukkuvat perhepedissä - paitsi esikoinen, kun en silloin asiasta vielä tiennyt.
Omat kokemukset: nukun itse paremmin, kun ei tarvitse herätä joka tuhinaan, vauva nukkuu paremmin, kun äidin läsnäolo ja äänet rauhoittavat, itse jaksan paremmin, kun yösyötöille ei tarvitse herätä liikaa, laittaa vaan tissin suuhun. Kyseessä on kuitenkin pieni vauva tai lapsi, jonka kuuluukin olla äidistään/vanhemmistaan riippuvainen.
Eikä se lapsi siinä vanhempien sängyssä koko elämäänsä nuku :) Ja mitä kamalaa on siinä, että lapsi nukkuukin vanhempiensa kanssa? Eikö se kerro siitä, että äidin ja isän kanssa on hyvä ja turvallinen olo :)
Kuuntele omaa vaistoasi ja tee niin kuin sinulle ja teidän perheellenne parhaiten sopii.
nukun paremmin kun lapsi on omassa sängyssä. eikä lapsikaan huonosti sängyssään nukkunut. ei kai siinä mitään pahaa oo jos nukkuu samassa sängyssä, mutta kun mä ja mun mies ajatellaan asiasta niin että lapset omassa ja aikuiset omassa sängyssä. no, varmaankin yritän totuttaa tuohon omaan sänkyyn. kun ei sitä huutoa ollut kuin noin 5 minuuttia, eli ei nyt ihan mahdotonta kuitenkaan. ja äsken nukahti päiväunille samaiseen sänkyyn ihan ilman mitään metakointia.
Ainakin rauhottelisin ensin sylissä ja sitten takaisin sänkyyn. Meillä neiti ei kans alkuun oppinu omaan sänkyyn, joten nyt odottelen mieluummin puolen vuoden ikää, jolloin voi virallisestikin pitää unikoulua. Sitten olis tarkoitus aloittaa tassuttelu-unikoulu omassa sängyssä. On me harjoiteltu omaankin sänkyyn nukahtamista, mutta menee aina niin kovaksi huudoksi, että odotan mieluummin 6 kk ikää. Niin ja sitten kun yösyönti vähenee, niin senkin puolesta helpompaa myöhemmin. Näin meillä. Jokainen tekee omat ratkaisunsa.
Meillä vauva nukkui usein vielä äidin kainalossa tuossa iässä. Yritettiin kapaloida ja laittaa omaan sänkyyn, joskus onnistui joskus ei. Nyt poika 3 kk ja alkanut tottua omaan sänkyynsä. Itse en kyllä väkisin yrittänyt. Aina välillä kokeilin ja jos nukkui omaan sänkyynsä hyvä, jos ei niin sit pidin vieressä. Usein myös nostin omaan sänkyyn kun oli kunnolla nukahtanut, jos en saanut itse nukuttua. Kuuntele itseäsi tuossa asiassa. En ottaisi kyllä paineita siitä etteikö muka oppisi nukkumaan omassa sängyssä vaikka alussa olisikin äidin vieressä. Mielestäni pikkuhiljaa totuttamalla se onnistuu. Ja päivät on erilaisia. Meilläkin jonakin iltana nukahti heti kapaloon, joskus taas oli pakko saada olla äidin vieressä.
Itselläni on reilun viikon ikäinen poika, joka tuntuisi nukkuvan mieluummin äidin kainalossa kuin omassa sängyssä. Alussa taivuin vauvan tahtoon ja hän nukkui vieressä, mutta sittemmin olen käärinyt hänet iltatissille omaan peittoonsa tiukasti ja laittanut vielä oman peittoni päälle, jolloin on oikein lämmintä. Sitten käärönä nostan pikkuisen sänkyyn ja ensimmäisestsä kerrasta poitsu on nukkunut tosi hyvin omassa sängyssään. Yöllä nostan hänet syömään samassa käärössä. Meillä ainakin toimii.
Tuiskua ja poitsu 10vrk