MAALISKUISET ' 05 vko3 loppuviikko!!!

Pitihän se pinokin avata. Ädän kuulumiset löytyy alkuviikon pinosta. Onneksi Ädä sait rohkeutta hakea apua ja voit nyt paremmin. Etenkin hyvä, että kirjoitit myös asiasta =) Paljon iloisia auringonsäteitä teille!!



Lappu on lomailemassa, mutta toivotetaan mukavaa ja hyvä unista lomaa pohjoisessa. Kiitti siitä vinkistä =) kunhan tuo rahatilanne paranee, niin varmasti soitan lääkäriajan. Oletko itse jo käynyt?



Galluppia laitoin viime pinoon tuosta teidän omasta kehosta? Minkäläiseksi se jäi vai onko melkein kahdessa vuodessa palautunut? Lähinnä kiinnostaa tuo venynyt vatsanahka..



Moonan kuume on hävinnyt, kesti sen kolme päivää, mutta ei näppyjä. Olikos se nyt vauvarokkoa vai mitä?



Tänään kävi kiinteistövälittäjä ja ensimmäinen näyttö on viikon päästä sunnuntaina. Isot tunteet pelissä..vielä ei lopullista päätöstä ole sanottu ääneen ja vaan puhuttu jos ja jos. Mie luulen, että me muutetaan kaupunkiin. Kumpakaan ei vaan ole uskaltanut sanoa sitä ..sulatellaan nyt. Tarjous tehtiin isovanhemmille ja jos ne sen hyväksyy niin silloin asia on selvä. Jänniä hetkiä siis täällä !!! Huomenna kuitenkin ja viikonloppuna tyhjennellään varastoa yms. sisustellaan niitä mökkejä.



Nyt pitää laittaa remonttitarjjouspyyntöä..pientä pintaremonntia tehää ennen kuin muutetaan sinne kolmioon.=)



Palaan jahka taas kerkiän..



Muuttohommissa oleva Tuulia

Hahaa - Täällä taas! Pitkän tauon jälkeen ryhdistäydyn ja palaan pinoon.



Ensiksi, kiitos huhuiluista. Mieltä lämmittää kovasti, kun joku muistaa, että olemassa ollaan. =)



Meille kuuluu ihan hyvää. Jenna kasvaa ja kehittyy kovaa vauhtia. Puhua pälpättää jo täysin sujuvasti. Laulaa lauluja ja on TODELLA kova komentamaan. 2-v uhmaa on meilläkin havaittavissa. Kaikki pitäisi saada tehdä itse ja sitten kiukuttaa kun ihan kaikkea ei kuitenkaan osaa itse tehdä. Luulot on vielä vähän suuremmat kuin taidot! Muutoinkin tuo napero tuntuu tietävän kaikesta kaiken, äiti on aina väärässä ja hän oikeassa. Mutta kuitenkin, kyllä tuo neiti on niin totaalisesti äidin pieni kulta ja vauva. Tässä joku päivä sitten tosin, Jenna totesi että:" äiti on Jennan pieni kulta" . Joopas joo.



Kalamamille osanotto pikkuisen serkkuvauvan poismenon johdosta. Meikäläinen parahti itkuun kun luin viestisi. Ei sitä vaan pysty kuvittelemaan kuinka kauheaa se olisi, jos menettäisi oman lapsen.



Tuosta itkemisestä tuli mieleeni, että oletteko huomanneet, että olette kovasti herkempiä kuin ennen raskautta? Minä lueskelin Jennalle tuossa yhtenä iltana Möhköfantti kirjaa iltasaduksi ja kun Möhkis sitten etsi omaa äitiään, niin minä tietysti rupesin itkemään. Voi hitsi, on se tietty hyvä, että ei ole täysin maailman kovettama, mutta että ruveta nyt itkemään Möhköfantti -kirjan takia. Huokaus... Aloin jo olla varma, että nyt meille on tulossa pikkukakkonen, kun tällä tavalla vetistelen, mutta eipä mitään, menkat oli ja meni, joten se siitä pikkukakkosesta.



Nyt pitää ruveta valmistautumaan kotiinlähtöön. Yritän reipastua vähän tässä pinoilussa ja kirjoittaa kuulumisia useammin. Mukavaa loppuviikkoa ihan jokaiselle maalismammalle ja -mussukalle!



t. Marju ja Jennukka

Minäkin kerkesin pinoon. Katselin kyllä jo heti aamusta palstaa ja etsin pinoa, mutta en sitten kerennyt aloittaa, kun työ vei mukanaan... Nyt ollaan kotona, Saana istuu sylissä ja tutkailee mun avaimia. Saas nähdä, milloin alkaa näpytellä konetta... Todennäköisesti ei saa kauaa kirjoittaa rauhassa.



Sain eilen terkkuja yhdeltä maalismammalta, eli Laruskalta, joka silloin tällöin on kirjoitellut tänne (ja vielä enemmän taustaillut...). Hän käski sanoa kaikille terkkuja. Heillä menee hyvin, maalispoitsu on oikea vauhtiveikko, kova juoksemaan jne. Pikkukakkosta odotellaan syntyväksi nyt keväällä, eli viimeisiä viikkoja sielläkin viedään... Laruska lupasi kaivella salasanat jostain kätköistä ja tulla ihan itsekin kirjoittelemaan... Eli sitä odotellessa ;-)



Tuulia kyseli omasta kropasta. Juu, kaikki roikkuu... Tissit on polvissa, samoin vatsanahka... Olen aina ollut aika runsasmuotoinen, ennen raskauksia D-kuppi, raskauksien ja imetysten aikana E-F-kuppi. Nyt sitten roikkuva D-kuppi... Mahassa on hirveät raskausarvet, Nuutista tuli toiselle puolelle vatsaa, Saanasta toiselle. Ja sitten nahka roikkuu (toki on kyllä hieman tuota täytettäkin nahassa, eli roikkuminen yhdistyy pömpötykseen...). Eli eipä tuo peilikuva kovin kaunista katseltavaa ole, mutta onneksi mies tykkää tällaisenakin ;-)



Minulla onkin huomenna edessä kiva päivä. Häivymme heti aamusta Pirkanmaalle, eli menen lasten kanssa vanhemmilleni (mies lähtee reissuun). Iltapäivällä on kampaaja, sitten menen tuhlaamaan loput veronpalautusrahat vaatteisiin ja sitten mennään illalla tyttöjen kanssa baariin... Arvatkaa, odotanko huomista...



No joo, eipä täällä ihmeempää. Toivottelen jo tässä vaiheessa hyvää viikonloppua, jos en ehdi enää pinolle!



Terkuin Terhi&Saana

Juuso tuolla vielä hakee unta,mutta pysynyt kuitenkin sängyssään.Neljä kertaa sain kantaa takaisin sänkyyn ennenkuin taas uskoi et nukkumaan on ruvettava.Eilen illalla sama homma tapahtu seitsemän kertaa.No jospa joku ilta ei tartteis kantaa kertaakaan sänkyyn.



Minä kävin tänä aamuna hammaslääkärissä tuloksena ientulehdus johon sain antibioottikuurin.Itse tulehdus johtuu siitä, että mulle pukkaa viisaudenhammasta alhaalle ja on aiheuttanut nyt kahden päivän ajan hirveetä särkyä jopa päähän asti.Niin että nyt sit syödään kuuri loppuun ja katotaan kasvaako hammas sieltä vai joudutaanko operoimaan pois.



Ja sit kyselyt..Omasta kropasta,ny kahdessa vuodessa olen päässyt melkein takaisin omiin mittoihin, kolme kiloo ois vielä pudotettavana.Vanhat vaatteet kyl menee päälle.Mahanseudulla on vähän löysää mut ei pahasti,mä olen keskivartaloltani hoikka.Raskausarpia mulle ei tullut minkäänlaisia mistä olin yllättynyt kun kaikki niistä puhuivat ja niitä sit odottelin et koska ilmestyy.Ja sitten nämä rinnat...mä olen pienirintainen joten imetys ei näy niissä lainkaan.Päänvaivaa aiheuttaa peppu ja reidet,muuten suhteellisen tyytyväinen omaan kehoon.



Mut nyt en malta enempää,käperryn tonne ukkokullan kainaloon.Huomenna töihin iltavuoroon...ei huvittais.



Suohomppeli81 ja nukkuva Juuso

Vielä hereillä mutta ei välttämättä enää oikein " pelikunnossa" .



Väsy on kova. Tuossa hetken kuitenkin halusin itsekseni vain olla ja öllötellä, kun muut nukkuvat. Omaa luksusaikaa! ;)



Kalamamin uutiset vetivät sanattomaksi. Kamala juttu! Ja ihan hirveä tilanne lapsen äidille. Voimia teille kovasti!



Ädälle täytyy sanoa, että hienoa että olet saanut apua ja mennyt sitä hakemaan. Olet vahva ihminen. Vaikutit jo hyvävointiselta. Kirjoittelehan lisää kuulumisia.



Kiva Marju että tulit!



Minun on hankala kirjoittaa, kun sormenpäät ovat taas auki. Eli näin talvisin iho kärsii ihan hirmuisesti ja yhtäkkiä saattaa iho revetä rikki ja sormiin tulee kipeitä pieniä haavoja. Auts. Pitäisi jatkuvasti rasvailla käsiä, mutta sitten taas töissä liitupöly kuivattaa ja pesen sitä pölyä pois. Mutta ihan täytyy nyt kirjoittaminen lopettaa tän takia. Pitää miehen hoitaa kakkapyllyn pesu ja muu vedellä läträäminen.



Likkojen kans pelireissulle taas lauantaina. Siihen se päivä hurahtaakin.



Oma keho paisuu. Raskauksista palautuminen ei niinkään ongelma. Kirjoittelen aiheesta toiste. Nyt rasvatuubia etsimään. Öitä teille!



P

Kalamamille voimia suruun! Tippa tuli täälläkin silmään, kun luin viestisi. Kaiken tuskan keskellä ainoa lohtu asiassa oli, että äiti ehti saada vauvansa syliin eikä pienen tarvinnut lähteä yksin.



Täällä taas kulutetaan kallista uniaikaa, kun pitää saada nauttia siitä paljon puhutusta omasta ajasta. Muu perhe nukkuu, mutta mamma kuuntelee Kerkko Koskista ja surffailee netissä =) Voi sen ajan näinkin käyttää, mutta huomenaamuna saattaa vähän harmittaa. Onneksi on sentään viikonloppu tulossa!



Olen tässä ihmetellyt, kun muiden lapset puhuvat kuin Runebergit ja meidän Laurilta tulee ainoastaan yksittäisiä sanoja. Ja niitäkin vielä alle 20. Naapurinkin 1 kk vanhempi lapsi puhuu jo pitkiä lauseita. Onko kenelläkään hyviä vinkkejä puheen aktivoimiseksi vai kannattaako asian antaa edetä omaa vauhtiaan?



Eipä tänne muuta ihmeelistä...



Hurtta

Tuli tässä yhtäkkiä mieleen seuraavat listasta puuttuvat nimimerkit (palstailivat aivan alkuaikoina):



MURUNMAMA

TUISKUINEN



Jatkakaa listaa, jos muistatte muita. Tämä on Tuulialta loistava idea!!



Hurtta

Ja terveisiä Kangasalta! Saavuimme turvallisesti tänne jo tunti sitten - kotoa lähdettiin klo 7...



Omaa asiaa ei juuri ole, mutta piti kommentoida muutamaa kirjoitusta...



Kiva, Ädä, kun kävit kirjoittamassa kuulumiset ja mukava kuulla, että menee paremmin. Hienoa, että hait apua - usein sitä ihmiset ihan turhaan koettavat selvitä omin voimin (itselläni myös taipumusta siihen...).



Hurtalle puheesta: odottele rauhassa, kyllä se puhe siitä vilkastuu. Lapset ovat niin tosi eritahtisia kaikessa kehityksessä, ettei kannata paljon toisista mallia katsoa. Sehän voi olla, että jossain vaiheessa puhe ottaa taas ison hyppäyksen, ts. edistyy huimasti kerralla. Toiset kun kehittelevät taitojaan itsekseen ennen kuin osoittavat ne muille...



Pippandiin sormet kuulostivat hurjilta! Toivottavasti iho pian paranee! Minäkin huomaan, että nämä säävaihtelut saavat ihon kuivumaan, ts. koko ajan pitäisi olla rasvaamassa tai muuten kutisee, mutta tämä on tosi pientä tuon Pippandiin tilanteen rinnalla. Rasvausintoa sinne!



Kiva kuulla taustailijoista, kirjoitelkaahan muutkin! Ja tosiaan, kiva, kun Tuulia huhuilee!



Jeps. Jos menisi taas tekemään töitä. Etäyhteys toimii täältäkin käsin hyvin, eli olen päässyt tekemään ihan " oikeita töitäkin" ...



Hyvää viikonloppua!



T: Terhi & lapset, jotka nauttivat mummun ja isoisän seurassa eivätkä edes huomaa äitiä...

Ompa ollut pitkiä pinoja. Kiva kun niin moni on kirjoitellut! Tuulian huhuilut näköjään auttavat.



Ädälle jaksamista, tunnut kyllä vahvalta. Hyvä kun olet hakenut ja saanut apua.



Kalamamille osanotot. Kyllä tuo serkkusi poismeno sai täälläkin vedet silmiin.



Hurtta meillä on toinen vähäsanainen maaliskuinen. Ei puhu ei. Odottelen että ehkä tuossa 2,5v paikkella puhe alkaa paremmin luistamaan. Toivon ettei kuitenkaan ole mitään ongelmia puheen kanssa. Saas nähdä. Meillä ainakin maaliskuisella aikanaan todettu kireä kielijänne ja sen vaikutus näkyy sitten joskus varmaan noiden r ja s -kirjainten kanssa jos näkynee.



Tuulialla onkin tekemistä ja jännät ajat. Näytätte tehneen jonkinlaista ratkaisua jo. Onnea näyttöihin!



Minulla onkin ollut harvinaisen kiire viikko. Pari iltaakin on ollut menoja ja kirjoittaminen tänne jäänyt vähemmälle. Töissä kävin ja sovin aloittavani syyskuun alussa. Teen lyhennettyä työpäivää ja aikataulun pystyn aika vapaasti sopimaan. Sinänsä siis hyvä homma perheen kannalta.



Eli maaliskuiselle täytyy laittaa pian hoitopaikkahakemus menemään. Haen samalla kuin keskimmäiselle eskaripaikkaa, eli on jo helmikuussa. Näin olisi varmaan paras mahdollisuus saada samaan päiväkotiin, jossa pienemmille on vain sisarusryhmä (ja viskarit ja eskarit on omassaan). Hoitoaika olisi 2-6h päivässä, eli aikasen vaihteleva ja saas nähdä miten tuohon suhtaudutaan.



Voipi olla kun työt lähestyvät ja tieto hoitopaikasta (toivottavasti saadaan ja vielä sinne minne haetaan- se ei ole itsestäänselvyys) tulee, niin mieleni on aika apea. Varmaan nyyhkin vielä paljon.



Sitä ennen aion kuitenkin nauttia täysillä kesäajasta kotona ja vapaana aikatauluista (esikoisella ei koulua ja keskimmäisellä kerhoakaan). Mutta tämä talvi ilman lunta ja kurjilla säillä pitäisi kai jaksaa myös. Voihan sitä nauttia monista asioista, mutta tuo ulkoilun järjettömyys vaivaa. Meillä ei ole lunta että voisi laskea edes mäkeä, tai tehdä lumihommia tai lumiukkoja yms. Ja jos maa on jäässä, ei voi leikkiä vesilätäköissä ja hiekkalaatikoillakaan. Ainoa mitä siellä voi on kävellä, eikä se ole lasten mielestä niin kivaa. Tulisi nyt joskus se talvi! Meneekö kellään muulla hermot noihin säihin?



Ainiin Tuulian galluppiin kropasta. Voin sanoa että toisen lapsen jälkeen kun sitten aikanaan sain laihdutettua ja kuntoiltua (siis jumpattua ja mm.100vatsalihasliikettä illassa) oli kroppa melko ok. Ei enää ihan nuoruuden näköinen, mutta ei vatsakaan roikkunut. Kyllä se siis palautui, mutta työllä, ei itsestään. No nyt sitten ollaan tämän kolmannen jäljiltä ihan törkeässä kunnossa. Vatsaakin riittää ja kiloja- huoh. Jumppaamisen olen aloittanut, mutta siitä ei ole tulosta yksistään, laihduttaminenkin pitäisi aloittaa ja kunnolla. Minulla ainakin pahin on juuri vatsanseutu ja reidet. Viimeisimmän jäljiltä sain joitain raskausarpia, mutta ei tuo nahka niin venynyt etteikö palautuisi. Mutta työtä tämän kropan kanssa pitäisi tehdä ja paljon. Luultavasti saan vasta sitten paremmin aikaiseksi kun menen töihin ja voin pitää päivät nälkäkuuria. Kotona ollessa syön aina enemmän.

Pakko kirjoittaa, kun taas piitkästä aikaa pääsen koneelle! Meillä vähän venähti tuo pohjoisen matka ja tultiinkin vasta keskiviikkona takaisin. Kuukausi siellä vierähti. Oltais voitu olla kauemminkin, mutta Oonalla alkoi kaikenmaailman allergiat pukata niin pahasti esille, et väliin jo näytti ettei voi antaa mitään enää..



Nyt Oona saa Gefilus peptidituttelia, joka näyttäisi sopivan. Jouduin pari päivää antamaan ihan pelkkää maitoa, että saataisiin selvyys mikä mahan saa aivan sekaisin. Nyt annan peruna-porkkanasosetta ja vadelmaa, puolukkaa ja mustikkaa. Vieläkin maha on löysä, mutta vointi on paljon parempi.



Oona on oikein pirtsakka tytöntyllerö, hieman jo kävelee tukea vasten ja on löytänyt oman äänensä, jolla sujuvasti komentaa äitiä tekemään yhtä jos toista :) Eeli on Oonan idoli ja selvästi ihaillen se katselee, kun Eeli tekee kaikenlaisia temppuja.



Eeli taas on ottanut puheessa todellisen spurtin, puhuu neljäkin sanaa jo peräkkäin ja sanoja on varmaan jotain sata, mitä osaa sanoa. On helpottanut arkea tosi tosi paljon tuo puheen oppiminen. Eeli osaa ilmaista mitä haluaa ja on rauhallisempi ja jaksaa odottaa, kun sanon että annan kohta esim maitoa.



Ehkäpä taas kirjottelen, kun arki on taas alkanut ja ollaan kotona.



Rosa, Eeli 1v10kk ja Oona 7,5kk

Aamusta neuvolaan. Nyt sentään Moona oli kasvanut ihan ok. Käski kuitenki antaa toisen syödä ja juoda niiiiiiiiiin paljon kuin vain likka jaksaa. Vauvarokkoahan tuo on, näpyt ilmestyi yön aikana. Nyt se on siis sairastettu.



Lisään nämä maalisäidit seuraavaan pinoon. Muutes mitkä nicikt oli C:llä alkavia. Niitä oli kaksi. Toinen coehill? sai pikkukakkosen syksyllä, eikös joku teistä niin kertonut? Vai muistanko ihan väärin? Myös joku tunsi Pääsiäisäidin, mitä heille kuuluu? Entä Jenni(?) joka kävi viettämään eloa kaksin maaliskuisen kanssa, oliko jostain Turun suunnalta?



Marju kyseli itkuisuudesta, joo..mie oon aina ollut kovin tunteellinen ja nyt etenkin. Helposti tulee kyyneleet silmiin ja saa taistella itkua vastaan..siis ihan hyvässä mielessä. Viimeeksi käin itkemään, kun Mimmi on niin miun näköinen kun olin itse tuon ikäinen =)



Johan mie tässä kerkesin ollakin, nyt mies huuteleepi. Lähtee palauttamaan serkun autoa, oli meillä lainassa kun pesukonetta piti käyttää korjaamolla. Ihanaa, kun ei enää tarvi tiskata käsin. Ihan kummasti arvostaa tuota konetta taas =)



PV oli taas lähtenyt -1.1kg...oi, kun tämä tahi jatkuisi. =)



Tellille mukavaa viikonloppua ja kivaa biletystä!!

Palataan taas!



Tuulia

Huh, vierähtihän ne viimeiset työpäivät ja nyt sitten jään kotia. Äippäloma alkaa virallisesti maanantaina. On aika väsynyt olo, mutta vietävän haikea. " Hylkäsin" saman luokan uudestaan, ja vielä samasta syystä. Kyllä lapsillakin oli surua näkyvissä. Toivon, että saan heidät vielä kerran itselleni ja voisin viedä ala-asteen loppuun saakka. Pitänee mennä jotenkin kesken seuraavaa kevätlukukautta, niin siitä on luontevaa jatkaa syksyllä... Kaikkea sitä miettiikin, kun ei todellakaan voi tietää tulevaisuudesta mitään! Mutta en mahda mitään, että tämän luokan kanssa meillä vain puolin ja toisin synkkaa niin vietävän hyvin. Ja vanhempien tuki on ollut mahtava. Aina ei tällaista tilannetta ole...



Pikkumiehestä: Hän puhua pälpättää tosi paljon. 3-sanaiset lauseet alkavat olla arkipäivää, viisitavuisia sanoja sanoo paljon, selittää pitkiä juttuja ymmärrettävästi jne. Puheen kehitystä on ihana seurata. Ja sitä, kuinka hienosti lapsi osaa ilmaista itsensä, vaikka joku sana välistä jää, taikka kieliopillisesti sanojen oikea taivutus. Tuntuu joskus uskomattomalta, kun olen tehnyt niin paljon töitä lasten kanssa, joilla ongelmia kielen puolella. Kun sanat eivät muistu eivätkä taivu, niin sitten ei. Taikka vartalonosat. Kuinka monena vuonna erityisluokassa opetinkaan kouluun tulleille selkää, reisiä, vatsaa, puhumattakaan nilkasta, kyynärpäästä tms., joita he eivät olleet kuulleetkaan. Nyt oma natiainen osoittelee kaikki tällaiset mennen tullen. Uskomatonta mutta totta. Kovasti Aleksanteri puhuu vauvan syntymästä. Selkeästi hän jo odottaa jotain tapahtuvaksi.



Viikonloppu vierähtää ulkoillen ja kotosalla ollessa. Huomenna tosin menemme tulevan sijaiseni valmistujaisjuhliin koko perhe. Ihana oli saada sinne kutsu. Tänään taidetaan herkutella pizzalla ja painella pulkkalenkille. Ja jos vielä saunassa sen päälle kävisi. Eikö siinä perjantai-illalle ole ihanuutta tarpeeksi? Ensi viikolla on pakko ahertaa ja ottaa vauvan vaatteet esille, pestä, silittää ja laittaa kaappiin. Mitään sellaista ei olla vielä tehty.... Olisi jo varmaan aika ihan varulta... Seuraavana viikonloppuna lähden educaan messuille ja risteilylle. Työkaverit ovat varmoja, että synnytän siellä! Joten jos ennen sitä kaiken laittais kuntoon.



Jopas tuli höpinää näin alkavan loman kunniaksi. Mukavaa viikonloppua!



T: Tuula, hoitopaikassa oleva Aleksanteri ja Muru 34+4

Nyt ensimmäistä kertaa " rohkenen" kirjoitella teidän pinoon. Eli olen täällä taustalla kykkinyt jo tytön syntymästä saakka, ja käynyt muutaman päivän välein lukemassa juttuja. Eli olen itse 25-vuotias, ja tyttö on syntynyt 2.3.2005. Tosi kiva on ollut lukea teidän kirjotuksianne ja monet teistä tuntuvat jo tosi tutuilta! Meillä on siis kolmihenkinen perhe.Avokkini on 31-v, ja kakkosta yritetty nyt melkein vuosi. Siitä asti kun tyttömme Rauha täytti vuoden. Yksi keskenmeno oli viime heinäkuussa.



Mutta perheemme tilanteesta enemmän. OLen lähihoitaja ammatiltani ja ehdin tehdä päiväkodissa sijaisuutta pari vuotta ennen tytön syntymää. nyt olen ollut marraskuun alusta sijaisena, ja homma jatkuu ainakin maaliskuun alkuun.Tyttö on ollut siis päiväkodissa, ja välillä pitkiäkin päiviä, kun vedän päivätyön lisäksi mll:n lorujumppia kahtena iltana viikossa ja mieheni on yrittäjä ( tekee n.11 tunnin päivää). Onneksi molemmat siskoni asuvat samassa talossa ja voivat hoitaa tyttöä paljon.

Mutta tyttö on viihtynyt pk:ssa todella hyvin, eikä onneksi tarvitse stressata siitä! Mutta hyviä viikonloppuja kaikille, ja enköhän nyt innottaudu kirjoittelemaan tänne useamminkin. Huomenna on viikon kohokohta, menemme katsomaan muumi-satunäytelmää!

T:kiikkakukka ja Maalistypy Rauha

Tervetuloa Kiikkakukka ja Rauha!!!! Tulipas näin heti aamutuimaan oikein iloinen mieli, kun uuden uutuikainen maalisäiti on uskaltautunut kirjoittamaan!! Hei muutkin, ottakaas mallia =)



Ei mikään ylläri, että jää lyhyeen..Moona natisee ja Mimmi muuten vaan levittää juuri kaikki lelut ympäri kämppää, kun pitäs imuroida. Vien myös petivaatteet ulos, kun kerrankin on pakkasta !! Yritän kirjoittaa uudestaan vielä tänään!!



Iloisella mielellä Tuulia

Ja Tuulialle kiitokset hauskan illan toivotuksista - ne toimivat! Oli siis tosi kivaa ja maltoin jopa ottaa sen verran rauhallisesti, että nyt on ihan pirteä olo. Oli kiva jutskailla kavereiden kanssa kaikesta ja mukava oli olla baarissakin, varsinkin kun olisi ollut ihan vientiä ;-) Oli ihan kiva kuulla yhdenkin ihan komean (ja nuoren...) miehen sanovan, että " niin, ne parhaat on aina varattu" ... :-) Kummasti antaa itsetunnolle kohotusta, kun joku osoittaa kiinnostusta - ja vielä kivempi on sanoa, että voivoi, olen onnellisesti naimissa ja kaksi ihanaa lastakin on...



Olipa kiva saada listoille uusi maalisäiti, tervetuloa vaan joukkoon mukaan! Ja kuten Tuuliakin totesi, lisääkin mahtuu...



Mielialoista piti kirjoittaa jo eilen, mutta unohtui... Minä ainakin olen ihan hirveä herkistelijä vieläkin. Välillä tuntuu, että raskaushormonit ovat jääneet jotenkin päälle, kun kaikki pikkuisenkin liikuttavammat kohtaukset telkkarissa saavat kyyneleet silmiin... No, hyvähän se toisaalta on, että tunteita on...



Insinööriäidille onnittelut isosta päätöksestä! Onneksi siihen on nyt aikaa sopeutua - kaikki menee varmasti hyvin.



Mitähän vielä... Ei muista... Taidan lähteä suihkuun, kohta on edessä isotädin 90-vuotisjuhlat, joten pitää vähän laittautua ja pistää parempaa päälle. Tänään illalla sisarukseni tulevat sitten tänne vanhemmilleni ja pidämme pizzaillan, ts. isä tekee kaikille toiveiden mukaisia pizzoja, sitten pelaillaan jne. Kiva ilta siis tiedossa tänäänkin!



Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!



Terhi & nukkuva Saana ja leikkivä Nuutti

Kalamamille täältäkin osanotot pienen serkun poismenon vuoksi. Herkäksi veti täälläkin. Eilen iltana lähin oikeen yksikseni käväsemään Ikeassa. Välillä sitten on ihana ajella yksin autolla musiikkia kuunnellen ihan omien ajatusten kanssa. No, matkalla tuli sitten Yön Pettävällä jäällä joka on mun synnytysbiisi. Se kuului sinä keväisenä perjantai-iltana ehkä 5 kertaa Novasta kun olin supistusten kourissa ja Näpsä pukkasi maailmaan. Tuo laulu vetää mut ihan veteläksi ja tippa tulee linssiin. Niin sitten pillitin siinä yksin ajaessani. Ja aika jännä, JUST kun laulu loppui olin sen sairaalan liittymän kohalla jossa siis synnytin ja kuuntelin tuota laulua. Välillä sitten tapahtuu sellasia asioita joilla selvästi on joku tarkotus ja yhteys, vaikken nyt mikään taikauskonen ookkaan.



Näpsä on flunssassa ja on kökitty tää päivä sisätiloissa. Jospa parantuis tai ettei ainakaan pahentuis maanantaihin mennessä jotta typyn voi viiä hoitoon. Justiin kun oon alottanut uuessa työpaikassa niin ei jotenki kehtais olla heti pois. Ja mies kun on keppiensä kanssa (polvi leikattu) kotona niin tuskin se selviäis Näpsän kans kotona kaksin.



Raskaudesta palautumisesta. Just eilen kävin puntarissa ja se näytti -9.5kg vähemmän kun aikana jollon alotin oottamaan Näpsää. Ja tuo on mulle ihan mysteeri. Syön todellakin paljon enkä paljon kattele mitä suuhun pistän. Vissiin sitä kuluttaa tytön perässä juostessa niin tehokkaasti, muuta syytä en keksi. Mutta mahanahka, löysähän se on etenkin kun istuu niin huomaa. Rinnat mulla ei oo koskaan ollu mitkään isot ja luulen et nyt on vähän jopa pienemmät ku ennen raskautta ja imetystä.



Näpsä on alkanut puhumaan 4-5 sanaisia lauseita ihan yhtäkkiä. Viikko sitten puhui vasta 1-2 sanaa peräkkäin. Ihan uskomatonta kuunnella ja seurata tota puheen kehitystä. Nuo 5 sanaset lauseet on välillä kyllä niin hassuja että nauraa kyllä saa. Taivutukset ja kaikki lauserakenteet on niin älyttömiä.



Jaahas, Näpsä meni piiloon ja huutelee " äiti ettiii, piiiossaaa" . Lets kou siis.



-miuqu ja nti näpsä-

Ihan pikaisesti, nostelen pinoa :) Aamuksi luvattu -22 pakkasta, kääks ja hyrrrr!!! Ikävä kun joutuu herättämään neitiä hoitoon ja viemään vielä tuonne kylmään. Nyt kun hän on saanut nukkua pitkään kun isi oli kaks viikkoa iltavuorossa. La aamuna yllätti meidät kaikki ja heräs vasta 9:40!!! Eipä ole tätä tapahtunut koko tänä aikana :) Kivaahan se oli että sai itsekin nukkua mutta hirvittää tuo huomisaamu vietävästi.

Reipasta alkuviikkoa kaikille!