Uskallatko nukkua vauvan kanssa samassa sängyssä?

Äidin hormonit toimivat kyllä normaalisti siten, että hän nukkuu melko kevyttä unta eikä pääse kierähtämään vauvan päälle tms. Todennäköistä on myös se, että jos hieman kierähtääkin vauvan päälle, niin vauva kyllä herää ja rääkäisee.



Me nukuttiin ekat 6 viikkoa perhepedissä ja sitten siirrettiin omaan sänkyyn kun yöimetykset vähenivät ja itse en enää ollut niin väsynyt.



Tytteli-83 ja typykkä 7kk

Eli kannattaa nukkua siten, että vauva nukkuu äidin ja seinän välissä. Meillä ainakin mies unissaan saattaa joskus heiluttaa kättä.

Meillä poika nukkui jo sairaalassa vuorotellen jomman kumman vieressä, olimme siis perhehuoneessa. Ja samoin kotona on nukkunut enimmäkseen meidän keskellä, välillä kyllä omassa sängyssäänkin, mutta aika herkästi otetaan kyllä yöllä viereen. Poika siis 10 kk.

Hän näyttää nukkuvan paremmin vieressämme, lieneekö tottunut siihen.:)

Eikä kumpikaan meistä ole koskaan kierähtänyt vauvan päälle tai vastaavaa.

Mutta tiedän kyllä pariskunnan, jossa vauva ei voi nukkua keskellä, koska äiti oli meinannut kerran kierähtää vauvan päälle unissaan ja isä oli pelastanut tilanteen.

meillä poika kohta 11 kk ja nukkunut pääasiassa meidän kanssa. Olemme molemmat herkkäunisia joten ei ole mahdollista nukkuessa kierähtää vauvan päälle. Pojan ollessa pieni hän nukkui pienen täkin päälle ja sillä oli helppo siirtää poika syötön jälkeen ylemmäksi oman pääni korkeudelle. Silloin saa itsekin hiukan enemmän tilaa ja vauva ei uppoa oman täkin alle.



deux ja poika 11 kk

Meillä nukuttiin sairaalassa perhehuoneessa ja silloin pikkunen oli aina jomman kumman vieressä nukkumassa. kotiin tullessa nukkui vielä parisen viikkoa meidän välissä, jonka jälkeen siirrettiin pinnasänkyyn, jossa nyt nukkunutkin siitä asti ihan hyvin. alussa joutui itse aina välillä nousemaan kun pikkunen itki, mutta nyt selvitään yleensä illalla muutamalla tutin laitolla (ja sekin yleensä tapahtuu vielä siihen aikaan kun itse ollaan hereillä) ja kun neiti nukahtaa niin sitten yleensä nukutaankin seuraavaan syöttöön asti eli noin nelisen tuntia. yöllä nukahtaa uudelleen omaan sänkyyn syönnin jälkeen.



no johan tuli omanapaista juttua:)



nani ja pikkunen reilu 7vkoa

ja nyt kun siihen on tottunut, pinnasänkyyn siirtäminen tuntuisi tosi vaivalloiselta. Aloitimme, kun vauva oli noin 1kk, nyt vähän yli 3kk. Meillä tosin mies nukkuun enimmäkseen sohvalla, kun hänen rytmi on töitten takia erilainen, joten minulla ja vauvalla on tilaa. Välillä jos imettäessä nukahdan, on vauva kyllä ahtaalla minun ja pötkötyynyt välissä, mutta ei ole valittanut. Kerran heräsin, kun meinasin juuri huitaista vauvaa, mutta koska se ei ole toistunut, en ole muuttanut järjestelyjä.

Sairaalassa jo vauva nukkui mun vieressä, koska sektion jälkeen liikkuminen oli niin hankalaa ja vauva mun vieressä viihtyi. Aluksi hirvitti se kapea sänky, mutta kätilö sanoi mulle, että selvinpäin oleva äiti ei kierrähdä lapsensa päälle, eikä anna lapsen pudota sängystä. Siellä sairaalassa laitettii mun mielin helpottamiseksi mun peitto lapsen yli ja siitä patjan alle (kun epäilin sitä tiputtamista)



Kotona ollaa nukuttu perhepedissä ja muut nukkuu hyvin, paitsi minä joskus, kun poika änkeää aina NIIIIN kiinni minuun, vaikka kuinka hänet laittaisin isin viereen (ikää vajaa 2kk)



Nyt olenkin laittanut pojan omaan sänkyyn illalla ja jos on sinne kiltisti nukuhtanut, niin otan hänet viereen sitte aamulla kun herää syömään. Toisinsanoen en jaksa nousta häntä siirtämään =o)

Niin kauan oltii kokonaan parhepedissä, kun poika söi yöllä.

mutta isänsä ja minun väliin en uskalla laittaa. Vauva nukkuu siis minun ja pinnasängyn välissä (jatkossa kun kasvaa pitänee laittaa minun ja seinän väliin ettei pinnis siirry, tai totuttaa nukkumaan omassa sängyssään). Olen tosi herkkäuninen ja lisäksi " paikallaan nukkuja" , herään aina jos vaihdan asentoa esim. kyljeltä toiselle.

Aluksi jokusen yön nukuin siten, että vauva oli minun vieressämme mutta sen jälkeen suurin osa öistä mennyt siten, että vauva on keskellämme. Meidän isällä tuntuu olevan kyllä ne isänkin vaistot tallella, ihan alussa hän pitkään heräilikin jokaisen vauvan inahdukseen. Eikä ikinä ollut hänen päälleen kierähtämässä :) Yhtenä yönä tässä nukkui selällään siten, että vauvan toinen käsi oli vähän jäänyt alle - neiti kun rötköttää nykyään hyvin levällään :D Mutta senkin jälkeen isä on vaistomaisesti tarkistanut sen, ettei vauvan käsi ole lähellä.

Meillä tosin isä ei nuku enää samassa sängyssä kanssani eli nukumme vauvan kanssa kaksin parivuoteessa.



En olisi uskonut etukäteen, että minusta olisi tullut perhepedin kannattaja. Tosin tässä sen näkee, että ei kannata kovasti vannoa tai räksyttää juuri mistään asiasta etukäteen, heh.



Esikoinen syntyi keskosena ja hän nukkui kotiin päästyään heti omassa petissä. Hänet siirrettiin itse asiassa jo 6 viikon ikäisenä toiseen huoneeseenkin nukkumaan. Emme osanneet mieheni kanssa nukkua siinä metelissä, jota poika piti öisin.



Viime kuussa syntynyt kuopus taas ei juuri metelöi nukkuessaan. Yöt ovat olleet tähän asti niin rankkoja, että olen armahtanut itseni ja suosiolla nukkunut vauvan vieressä, jotta saisin nukkua jokaisen kullanarvoisen minuutin, mitä hänkin.



Esikoisen kohdalla en osannut nukahtaa heti hänen jälkeensä, mutta kuopuksen kohdalla ei ole mitään ongelmaa! Joskus nukahdan siten, että rinta taitaa olla vielä vauvan suussa tai ainakin lähellä. Useimmiten kuitenkin siirryn vähän kauemmaksi vauvasta.



Toivottavasti vauva kuitenkin jossain vaiheessa tätä vuotta alkaa nukkua itsekseen pinnasängyssä. Toistaiseksi mennään tällä tavalla, joka armahtaa äitiäkin. :-)

En ole edes osannut säikähtää siitä, että vauvan käsi on ollut vähän alla tms. Antaahan sänky aika paljon periksi kuitenkin, sijauspatja on melko pehmeä. Ja vauva tosiaan tekee tilaa itselleen, ainakin tämä meidän kakkonen: nukkuu usein kädet levällään ja melkeinpä poikittain. Äiti ja isä sitten kyhjöttää reunoilla :) Meillä vauva siis nukkuu meidän keskellä, jotenkin on vaan ollut luonnollista laittaa siihen eikä seinän viereen.



Esikoisen aikaan panikoin muutaman kerran että olenko kierähtänyt vauvan päälle mutta nyt en kertaakaan. Tosin kyllä ensi yönä ihan varmasti panikoin kun tästä nyt puhe tuli :) :)



Coe + tytöt 03/05 ja 10/06

Laitokselta lähtien vauva vieressä nukkunut. Olen herkkäuninen, samoin isä, joten uskallamme pitää vauvaa keskellä.Tosin suurimman osan yötä yritän pitää mielummin minun ja pinniksen välissä, kaiken varalta. Kun vauva oli muutaman viikon ja itsellä rintatulehdus ja korkea kuume, pidin pinniksessä, pelkäsin että nukun liian sikeästi. Kyllä sen unissaan on aina tajunnut, ettei saa paljon möyriä sängyssä. Jopa silloin kun on saanut nukkua ihan yksin on alitajuisesti varonut kokoajan.

Tarkoitus oli nukuttaa vauva äitiyspakkauksen laatikossa vieressäni, mutta kuikas kävikään. Vauva ei saanut tarpeeksi maitoa ja käytönnössä oli 24 h tississä kiinni. Eli vauva viereen tissi suuhun ja nukkumaan. Siinä sitten yön aikana laitoin aina pudonneen tissin takaisin suuhun. Näin on jatkunut tähän asti (vauva on nyt2 kk, (vaajaa 9 vk)). Joskus tosi väsyneenä olen meinannut kääntyä vauvan päälle, mutta vauva on kyllä heti alusta lähtien ilmoittanut ja sen huomaa kyllä itsekin ennen kuin kääntyy liikaa.

Muistan lukeneeni jostain, ettei kukaan terve äiti ole koskaan kierähtänyt vauvan päälle unissaan. Eri asia on, jos on ryypiskellyt tai jos käyttää jotain tiettyä lääkettä. Ja tupakoivien vanhempien ei kannata nukkua perhepedissä lasten kanssa, koska tupakka tarttuu myös ihosta ja hiuksista vauvaan.



Itse olen nukkunut kummankin lapsen vieressä (lähes) vastasyntyneestä asti. Välillä vauva on humpsahtanut peiton alle ja olen herännyt vimmattuun sätkimiseen. Mutta eihän peiton allekaan kyllä tukehdu.



Korvatulppien kanssa en uskaltaisi lapsen vieressä nukkua, kun en heräisi ähinöihin. Mikä toisaalta olisi hyvä.

Enpä ole ikinä edes ajatellut pelätä kierähtämistä tms. Kaikista luonnollisin asiahan on nukkua vauva kainalossa :) Koko ajan sitä tiedostaa unenkin läpi vauvan läsnäolon.



Meillä mies on kyllä niin sikeäuninen, että pientä vauvaa en keskellä nukuta. Mutta sitten tuollainen puolivuotias tai vanhempi on jo niin iso ja " jyräävä" , että isäkin osaa ottaa hänet huomioon unissaan.



Meillä siis esikoisen kanssa nukuttiin osittain perhepedissä, osin sivuvaunussa ja sama jatkuu toisenkin kanssa, vauva nyt 3kk.

Ja kaikkien 3 kanssa olen syntymähetkestä asti nukkunut lasteni kanssa perhepedissä aina n 6kk ikään asti. Nyt nuorin siis 6½kk ja vieläkin nukkuu silloin tällöin meidän kanssa -> siirtyy asteittain siis pinnasänkyynsä nyt.

Meillä myöskin herkkäuninen isi joten keskellä ovat meidän lapset nukkuneet. JA ihan vauvana ollaan mekin meidän omein pääntasolle sängyssä vauva sijoitettu.Nyt nuorin tosiaan kyllä hakee ite paikkansa meidän keskellä nukkuessaan, ei pelkoa enään et jäisi alle tmv.



Mä en siis uskaltaisi laittaa pientä vauvaa nukkumaan yksin sänkyynsä -> musta perhepeti turvallisempi ;D mutta siis vain minu mielipide ;D

mutta monesti vauva on pari tuntia yössä mun vieressä kun nukahdan kesken imetyksen..itse en pelkää likistäväni vauvaa mutta miehen viereen en laittaisi hetkeksikään, mies on todella sikeäuninen ja rojahtaa munkin päälle hirveellä voimalla välillä öisin kun kääntyy.

Mä taas oon niin huonouninen että nukun tosi huonosti jos vauva on vieressä, jotenkin on kroppakin ihan jäykkänä.

Esikoinen on nukkunut välissä lähes koko ikänsä (4v). Koskaan mä tai mieheni ei olla käännytty päälle, vaikka mies todella sikeäuninen. Kuopus (9kk) taas ei ole suostunut nukumaan kanssamme, kun ottaa viereen saa mahdottoman hepulin. Niin kuin joku aikaisempi mainitsikin, noi päälle kierähtämiset on tapahtuneet humalan tai rauhoittavien lääkkeiden vaikutuksen aikana.

olenkin säikähtänyt omaa nukahtamistani ja sitä, että herään kun käteni painaa vauvan päätä. Tyttö on kyllä siihen reagoinut päätä heiluttamalla ja ääntelemällä, joten mitään vahinkoa ei ole päässyt käymään, mutta en mielelläni nukuta tyttöä enää vieressä. Olen alusta asti opettanut omaan sänkyyn/koppaan, aluksi miehen toiveesta ja myöhemmin omastakin tahdosta.



Toki, jos olemme kaksin isossa sängyssä ja tilaa on enemmän minunkin nukkua leveästi, nukumme vierekkäin. Syöttöjen kannalta se on paljon helpompaa, mutta olen jo tottunut siihen, että ne pari kertaa yössä nostan tytön sänkyyn ja takaisin, kun herää syömään.



Meillä siis kaikki nukkuvat paremmin, kun ei ahtauduta samaan sänkyyn. Ja kai siinä on vähän uskalluksestakin kyse, koska olen pari kertaa säikähtäen herännyt. Silti välillä huonoina öinä (jos tytöllä on ollut paljon rintaraivareita esim. päivisin) nukutan vieressä...



Onpas sekavaa tämä ajatuksenkulku tänään, taitaa olla parasta mennä nukkumaan...



-Osse ja typy 10vk