4-vuotias kokee kaiken ikävän kiusaamisena
4-vuotiaamme kertoo melkein joka päivä, että päiväkodissa joku kiusaa. Kun kyselen, mitä on tapahtunut, asia tuntuu minusta todella pieneltä, eikä " kiusaaja" ole aina " kiusannut" vain meidän lastamme, vaan on saattanut tehdä samaa muille. Tai sitten on sanonut jotain, mistä lapsmme ei ole pitänyt. " Kiusaaja" ei aina ole sama henkilö, vaan kuka tahansa, ainakin tuntuu siltä. Kerran esim. joku oli kiertänyt lapsen luota toisen luokse ja rikkonut lumirakennelmia. Kurjaa tietysti, mutta lapsemme oli kokenut tämänkin henkilökohtaisena kiusana. Hoitajat puuttuvat aina näihin tapauksiin, kun lapsemme niistä kertoo. Tuntuu vain, että hän on jo liiankin herkkä, eikä osaa puolustautua, jos häntä todella kiusataan. Kun olen yrittänyt opastaa häntä, miten olla vahva, hän sanoo, että osaa jo, mutta ei kyllä koskaan tee niin kuin olen opettanut. Miten ihmeessä saisin hänet vähemmän herkäksi ja puolustautumaan? Pelkään, että hänestä ihan oikeasti tulee kiusattu.
Kommentit (3)
miten pk tädit, oletko heidän kanssa jutellut asiasta?
ja vielähän nelivuotaan sanavarastokin siis on aka rajallinen, ja saattaa sikis käyttää tätä meidän akuisten mielestä vakavaa nimitystä hiukan väärin?
eli lienee kysymys vaan sanojen puutteesta ja kiusaaminen tarkoittaa vähän kaikkea epämiellytävää, myös käskyjä tai komennuksia hoitajilta...
Meilläkin olen huomannut 4-vuotiaan tyttömme kanssa päiväkodissa " kiusaamista" . Osin se kyllä luultavasti sitä onkin...ainakin luulisin. Juuri perjantaina mennessäni hakemaan tyttöä päiväkodista, ihmettelin, miksi hän istuu hiljaa huoneen nurkassa ja itkee. Hoitaja sanoi olevan siellä mököttämässä. No menin luokse ja kyselin mitä on tapahtunut... Tyttö rupesi itkemään aivan hysteerisenä, eikä saanut ensin sanaa sanotuksi... Lopulta tuli sanat " sä oot mun paras äiti" ja itku vain jatkui. Sitten tuli jo hoitaja viereen, että mikäs sulla nyt on hätänä? Ja rupesi sepostamaan asiasta omaa versiotaan. Tyttö oli kuulemma heittänyt toista lasta palikalla silmäkulmaan ja häntä on siitä komennettu. No, ei siinä mitään, jos aiheesta on sanottu...mutta lopulta sain tytön puhumaan ja hän itki sitä, kun ei tahalleen heittänyt palikkaa, kun se oli ollut vahinko...
Siinä tilanteessa kyllä uskoin tyttöäni ja sanoin kyllä hoitajallekkin, (joka ei siis ollut nähnyt tilannetta!) että se oli ollut vahinko ja siksi itkee, kun häntä ei uskottu. En ikinä ollut nähnyt tyttöäni niin järkyttyneenä ja tuntui itsestä pahalta, kun ajatteli minkälainen saarna hänelle on asiasta pidetty.
Eikä kerta ollut ensimmäinen, kun tyttö on joutunut hoitajien silmätikuksi...tai oikeastaan tämän yhden hoitajan... Tyttö leimattiin häiriköksi, kun ei suostu nukkumaan päiväkodissa päiväunia, vaan pyörii sängyssä. Ehdottivat ryhmän vaihtoa päiväunien ajaksi, ettei häiritse muita. Ryhmänvaihtoa siis pienempien ryhmään, että näkisi kuinka pitää nukkua päiväunet! Aivan naurettavaa! Olemme monet kerrat sanoneet päiväkodilla, ettei tarvitse nukkua, riittää kun lepäilee. Muutamilla lapsilla kuitenkin etuoikeuksia, ettei tarvitse nukkua, kun ei muuten tule uni illalla. Kumma,ettei kuitenkaan mika onnistu meidän lapsen kohdalla... Taisi mennä hiukan ohi aiheen, mutta mielestäni lapsen kiusaamista ja nöyryyttämistä tämäkin..