Onko kukaan muu 8-9kk vauvan äiti väsynyt tähän vaiheeseen?
Meillä on terve ja ihana pian 9kk tyttö. Mutta olen itse iham poikki ja suomeksi sanottuna vittuuntunut tähän koko ajan perässä juoksemiseen ja varomiseen. Tyttö alkoi ryömiä 4,5kk iässä, kontata 6,5kk vanhana. Nyt konttaa koko ajan johonkin " tekemään ilkeyttä" : repii verhoja, aukoo laatikoita, kiipeilee kukkia, ei pysy syöttötuolissa jne jne. Minä en saa päivän aikana mitään omia hommia tehtyä, jos mies ei ole sisällä vahtaamassa neitoa. Yötkin on välillä ihan yhtä tutin laittoa- erohdistusta minusta. Haluaisin aamulla mennä miehen kaveriksi navetalle (meillä on siis maatila), mutta neiti vaistoaa heti, jos lähden ja silloin itkuhälytin huutaa..
Nytkin tyttö läträä itseään märäksi koiran vesikupilla.
ANTEEKSI tämä purkautuminen!!!
Me pidimme mieheni kanssa " lattia palaverin" ,kun rupesivat tavarat tippumaan,eli nostimme kaiken vaarallisen tms.yli metrin korkeuteen,sähköjohdot piiloon,laatikot kiinni tukipuulla jne.
Siispä nyt saa poikamme konttailla ja tutkailla ympäristöään,ilman että tarvitsisi koko ajan perässä juosta.
Työhuoneen ja vaatehuoneen ovi pysyy kiinni,siellä suurin osa särkyvistä " jäähyllä" .
Nousee tukea vasten ja ottaa jo varovaisia askelia ja kohta uuden palaverin paikka,kun ylettää taas ylemmäs.(pian 10kk)
Enkä kyllä usko että lapsi paikkoja tuhoaa ilkeyttään,vaan kova on vimma tutustua ympäristöön,meidän vanhempien kontolle jää tuo turvallisuuspuoli.
Toivottavasti sait jotain apua tästä...hermoja koetellaan varmaan joka kodissa tämänikäisten kanssa.