Luovun lapsen itsekseen nukahtamisyrityksistä, entäs muut?
Hei
Me olemme yrittäneen saada 2-vuotiasta vihdoin oppimaan nukahtamaan itse. Kunnon huudatukseen emme lähde. Poika nukahtaisi ihan ok (siis 10-40 min), jos on vierellä ja silittelee/pitää kädestä kiinni. Tämän siis jaksaisi.
Mutta mikä yhteys on itsekseen nukahtamisella ja yöheräämisillä, siis että kun lapsi herää useamman kerran yössä ja vaatii 10-30 min vieressä istumisen silloinkin? Olen ymmärtänyt, että jos osaa nukahtaa illalla itse, niin yölläkin osaisi.
Mutta emme oikein osaa/jaksa tätä nukkumaanopettelua. Menee joka ilta kamalasti aikaa eikä silti mitään tuloksia.
Olen yrittänyt tuolitekniikkaa, siis tuoli aina joka ilta vähän kauemmaksi, mutta jos haluaa että lapsi nukahtaa, ei tuolia voi viedä pois kosketusetäisyydeltä.
Onko muita " luovuttaneita" ? Tai sellaisia jotka nukuttavat aktiivisesti vielä kaksivuotiaitakin?
Tuntuu, että tämä unikouluttaminen vain lisää pojan uniongelmia.
Ja meidän vanhempien on niin vaikea jaksaa hermostumatta tätä nukahtamisshowta.
Oppiiko lapsi ennen kouluikää nukahtamaan itse, jos aina nukuttaa? Onko kokemuksia siitä, että lapsi itse joskus vain tuosta noin oppisi itse nukahtamaan?
Kommentit (16)
Meidän kuopuksen, nyt 1v8kk nukahtaminen ja nukkuminen on ollut iso PROJEKTI. Suurimmanosan hänen elämästään olla nukutettu poikaa, välillä poika nukahti itse, kunnes palattiin nukuttamiseen. Nukutetaan poika kainaloon meidän sänkyyn (välillä nukahtaa omaan sänkyyn) ja kaikki mahdolliset temput on kokeiltu --> ei vaikutusta.
Poika on koko elämänsä ollut tosi läheisyyden kaipuinen, viihtyy sylissä vieläkin tosi hyvin vain istuskelemassa ja suurimman osan aikaa haluaa olla sylissä. Olen tulkinnut, että lapset ovat vain niin erilaisia, joku oppii pienestä pitäen nukahtamaan itsekseen, toinen tarvitsee siihen apua ja kolmas oppii myöhemmin. Meidän esikoinen taas on ihan eriluonteinen ja on osannut pienestä pitäen nukahtaa itse ja poika on aina nukkunut tosi hyvin, joten minun kokemukseni mukaan lapset vaan ovat erilaisia.
Sillä miten poika nukahtaa ei ole mitään merkitystä siihen herääkö yöllä.
Tsemppiä, ihan varmasti meidänkin taaperoiset joskus oppivat nukahtamaan itse ja nukkuvat koko yön
Mareila+Taaperoinen ja isoveli
Meillä nukutaan kaikkai (= isä, äiti, 2vuotias ja 3,5 vuotias) käytännössä samassa sängyssä, eli vanhempien parisänky keskellä ja lapset sivuilla omissa sängyissään. Vanhempaa poikaa yritettiin esikoisen syntyessä kovasti siirtää omaan huoneeseensa, mutta huonoin tuloksin. Ensin piti illalla nukuttaa pian tunnin verran ja sitten aamuyöstä sama rulianssi uudestaan. Lopulta isä nukkui käytännössä yönsä lastenhuoneen varasängyllä, joten perheonnen lisäämiseksi siirsimme esikoisenkin samaan huoneeseen kuopuksen kanssa.
Iltanukuttaminen vie vartista tuntiin, illasta riippuen. Kesästä lähtien esikoinen on jo nukahtanut isekseenkin, eli huoneesta voi lähteä silloin kun kuopus nukahtaa. Kuopus ei osaa nukahtaa itsekseen. Jos huoneesta poistuu ennen kuin hän on nukahtanut, kipittää hän heti perään.
Öisin heräillään päivän virikkeellisyydestä riippuen nollasta kolmeen kertaan. Heräily ei aiheuta sen kummempia ongelmia, kun kumpikin on siinä kädenojentaman päässä. Peittoa vain takaisin päälle ja tiedotus " Nyt on yö. Nyt nukutaan." . Paljon hempomaa kuin se, että pitäisi lähteä lapsen heräämisen takia toiseen huoneeseen rauhoittelemaan.
Useasti itse ihmettelen tätä perheen ulkopuolisten ihmisten paheksuntaa nukkumajärjestelyämme kohtaan. Hittojako se muille kuuluu, kuinka meillä nukutaan! Tällä järjestelyllä kaikki saavat kohtuulliset yöunet eikä kukaan joudun öisin yksin itkemään. Eiväthän eläimetkään aja jälkeläisiään yöllä lauman ulkopuolelle nukkumaan. Jos ajaisivat, olisivat aikia lyhytikäinen laji ;-)
Jos siis hermot meinaavat mennä ja sydän särkyä unikoulua pitäessä, kannattaa miettiä, mikä on se päämäärä, miksi unikoulua pitää. Jos tekee sitä yleisen mielipiteen vuoksi, jonka mukaan lapsen tulee heti puoli vuotta täytettyään nukahtaa itsenäisesti ja nukkua 10 tuntia putkeen muusta yhteisöstä eristettynä, niin kannattaa ehkä miettiä motiivejaan. Jos taas syynä on lapsen yön rauhtattomuus, joka väsyttää vanhemmat, voi yrittää lähestyä ongelmaa siltä kantilta, että miettii, miksi lapsi on rauhaton.
Jos meidän poika herää yöllä ja koitan nukuttaa takaisin, niin poika heräilee loppuyön noin vartin välein, joten kun poika herää, otan hänet kainaloon nukkumaan
..nyt 2,5v poika osasi nukahtaa itsekseen 1,5vuotta (!) kunnes varmaan mielikuvituksen ja uhman myötä taito loppui kuin seinään. Parin kuukauden ajan nukahtaminen on ollut tosi hidasta, itkuista ja uhmakasta. Lisäksi poika heräilee välillä yöllä kauhuissaan. Varsinkin jos nukkumaanmeno on ollut hankalaa, herää taatusti yölläkin. Nyt ollaan harjoiteltu uudestaan itsekseen nukahtamista, mutta nykyään poika haluaa, että ovi on auki ja valoja päällä. Eli jotenkin tuossa iässä on pelottavaa jäädä nukkumaan yksikseen, ainakin meidän pojalle ;)
Oma suhtautuminen nukuttamiseen ja nukkumisjärjestelyihin on muuttunut kannustamaan kaikkea, mikä vaan helpottaa perheen elämää ja tuntuu kutakuinkin siedettävältä. Meille neuvolassa hymistiin miten pitää keskustella ja tulla kyykkyyn samalle tasolle lapsen kanssa katsomaan silmiin ja kertoa, että nyt pitää mennä nukkumaan, ettei aamulla väsytä...ja sitten se menee nukkumaan...;) Pitäisikin kutsua täti katsomaan meidän iltapuuhia ja keskustelemaan meidän raivopään kanssa nukkumisen tärkeydestä ;)
2v saatiin jossain vaiheessa nukahtamaan itse mutta sitten alkoi yöheräilyt ja vaati sen istumisen silloin. huomattiin että jos nukutetaa illalla niin yöllä ei vaadi istumista... mutta nyt tilanne palautui takas et nukutetaan aina. takas vanhempien huoneeseen oli pakko ottaa 3v. ei tullut mitään öistä muuten. yöllä ei enää vaadi tällä sitä nukutusta onneksi. :)
sairaalan rytmityksessä mutta ei siellä oppinut itsekseen nukahtamaan sillä häntä valvottikin allergia ja kun se oli hoidettu oppi poika itsekseen nukahtamaan kunnes reilu 2v oli kausi että ei olis nukkunut millään vaikka olisi nukutettukin. Tällöin huudatettiin ja kahdessa illassa poika oppi että jää siskon kanssa nukkumaan. Kuopus täyttää kohta 2v. ja nukkuu meidän huoneessa ja nukahtaa sinne joko niin että katselen vieressä telkkaria tai sitten olen kylppärissä pyykkejä laittamassa ja poika nukahtaa itsekseen. Toivon että hän ei enää jatkossakaan ala temppuilemaan nukkumisen kanssa. Meillä on siis eri lapselle tehonnut eri asiat eli on ihan lapsesta kiinni.
Hei,
ihana lukea viestejä, joissa on päädytty kuuntelemaan koko perheen tuntemuksia, niin lasten kuin aikuistenki. Samaa mieltä kuin joku kirjoittaja, että neuvolasta saa aika moralistisia keskivertoneuvoja: puolivuotiaista alkaen ihmislasten tulisi olla kaikin tavoin itsenäisiä. Meillä 2-v poika, joka on viikon verran nukahtanut yöunille itsekseen (siis iltasadun ja muutaman iltalaulun jälkeen). Enää ei tarvitse pidellä pepusta kiinni kunnes nukahtaa. Ainakaan juuri nyt.
Poika on aina nukkunut huonosti: kokonaan nukuttuja (21-06/07) öitä on arviolta kymmenen kahden vuoden aikana. Edelleen heräilee 2-10 kertaa yössä, ja nykyään ilmeisesti vilkkaisiin uniinsa. Tämä uniin heräilyvaihe on nestänyt noin puoli vuotta. poika siis nousee istumaan ja höpöttämään. Joskus on täysin hereillä, josksu puolinukuksissa. Öisin ´tarvitsee aika usein aikuisen rauhoittelua, eikä tuo itsekseen nukahtaminen ole tuonut tähän asiaan muutosta. Tietty tätä toivoin, kun siitä niin paljon puhutaan, mutta yhdyn edellisiin kommentteihin siitä, ettei itsekseen nukahtaminen illalla kerro mitään öisistä heräämisistä ja niiden jälkeisistä nukahtamisista.
Se, minkä olen lapsen kanssa oppinut, on muutos. ei lapsi etene lineaarisesti aina vain itsenäisempään suuntaan, vaan takapakkeja tulee ja peruutusliikkeitä tarvitaan. Meidänkin poikamme kaipaa selvästi enemmän läheisyyttä kuin jotkut ikätoverinsa, ja saa sitä myös. Esim. puistossa otan syliin, jos haluaa, vaikka onkin jo " iso poika" .
Se piti vielä lisätä, että kaikkien jaksamisen vuoksi meillä on kahden huoneen systeemi. Poika ja toinen vanhemmista nukkuvat perhepedissä (parisänky + pojan patja vierekkäin) ja toinen vanhemmista nukkuu viereisessä huoneessa. Puolitoista vuotta minä olin se poikaa rauhoitteleva vanhempi, mutta nyt saan ylellisesti nukkua viereisessä huoneessa ja heräillä omassa tahdissani. Olen näemmä kadottanut nukkumisen taidon, kun en minkään nuku enää kokonaisia öitä, vaikken pojan ääniin herääkään.
Ja voin sanoa että kyllä, lapset oppivat nukahtamaan itsekseen vaikka heitä olisikin aktiivisesti nukutettu vaikkapa kolme neljäkin vuotta ja ehkä joillakin pitempäänkin. Meidän 4 ja 6-vuotiaat osaavat nukahtaa keskenään yhdessä omassa huoneessa, mutta 2,5 vuotiaita kaksosia nukutan edelleen. En ole nähnyt mitään syytä ruveta opettamaan heille muunlaisia tapoja ainakaan vielä koska luotan että sekin aika tulee kyllä kun he eivät minua tai isäänsä siihen tilanteeseen tarvitse.
Nukuttamiseen menee 15min-30min. Välillä nukutan omaan sänkyyn ja välillä meidän sänkkyyn, jossa saattaa nukkua sitten koko yön. Olen itse iltaisin niin väsynyt, etten jaksa tapella lapsen nukkumaanmenosta yhtään. Olen päättänyt, että pääasia on, että kaikki nukkuu, se on ihan sama missä tai miten!
Minäkin olen nimittäin kaikkialta lukenut että jos lapsi oppii nukahtamaan illalla yksin niin osaa sen sitten yölläkin eli vanhemmille ei tulisi yöherätyksiä.
Tämä ei valitettavasti ole toiminut meidän perheessä. Sekä keskimmäinen että kuopus osasivat kuukausia nukahtaa itse (keskimmäinen vuoden verran) mutta yöllä herätessään silti itkivät ja itkivät ihan lohduttomasti ja halusivat äidin ja isän luo. Yöheräilytkään eivät vähentyneet itse nukahtamisen myötä.
Nyt keskari on 3 ja kuopus 1v9kk ja nukutan molemmat yhtä aikaa enkä toistaiseksi koe sitä ongelmana. Keskari ei herää öisin, pieni heräilee jonkun kerran.
Meillä osasi tyttö nukahtaa itse 8kk ikään asti, heti kun pääsi ylös itse niin siihen loppui.
KOen asian välillä raivostuttavana, mutta onneksi nyt 3kk koulutuksen jälkeen vihdoin kelpaa myös isä ;) sitä ennen vain äiti. Meillä nukuttaminen kestää minulla n. 30min - 45min ja isällä n. 15min (sen jälkeen kun satu luettu).
Tuohon yöheräämiseen en osaa kommentoida sen enempää kuin että jos tyttö herää, ei varmasti nukahda uudelleen vaan tulee meidän sänkyyn. Josta sitten kannan takaisin kun on nukahtanut, muuten en itse saa unta. Tyttö pyörii ja potkii kuin hyrrä koko yön. (Nyt tosin rv 36 menossa, ja isä nukkuu varmaan seuraavat 6kk tytön huoneessa ettei joka yö singahda meidän sänkyyn - menettelee...)
Hei kent,
Kiitos viestistä.
Juu noin sitä joka paikassa sanotaan, pitää oppia itsekseen nukahtamaan, niin sitten yölläki osaa.
Neuvolassakaan ei osannut mitään muuta sanoa (onko kukaan muuten saanut neuvolasta ikinä mitään kättä-pidempää-neuvoa?? - > Onneksi on tämä palsta!)
Mutta kun tuntuu että lapsi ennemminkin kärsii ja selvästi vaatii läheisempää läsnäoloa nukahtamiseen.
Siis oppivatko lapsenne ensin nukahtamaan itse, ja sitten eivät enää osanneetkaan? VArmaan turhauttavaa.
Onko teilläkin ollut käytössä kaikki taktiikat - tuolit ja muut, ja se että vaan toistuvasti kannetaan takaisin sänkyyn?
Voiko olla, että lapset vain ovat erilaisia. Ja meidän on sellaisia, jotka yöllä ja illalla tarvitsevat enemmän tukea?
Meki aikoinaan yritettiin opettaa esikkoa silloin 2v nukahtamaan ite. Saatto mennä siihen pisteeseen saakka et oli jo niin väsyny et käveli päin seiniä, vaan sängystä oli tultava pois. Viikko sitä jaksettiin,sitten luovutettiin.
Ihan samat ajatukset oli ku teillä että mitä jos tarviikin aina nukuttajaa jne..et mahollisimman aikasin ite oppis nukahtamaan. (osas ite nukahtaa pinnikseen, vaan ku siitä pois vaihdettiin niin eipä enää sängyssä pysyny)
Luovutettiin siis ja neuvolasta sanottiin ettei ton ikäisen tarvikkaan osata ite vielä nukahtaa, nukuttakaa vaan hyvillämielin:) Kunhan ei lähe nukutusrumbaan, satuja 5,laulua, taputuksia, jne..
Meillä ei olla ikinä tehty ku tarpeelliset kuviot, iltasatu oli ainut mitä luettiin ja luetaan edelleen. Sitten päätyynyyn ja äidin tai isin kädestä kiinni ja uni tuli.
Hetken päästä nukutettiin niin et sänky ihan meidän sängyssä kiinni, ei käsistä kiinni pitämistä.
Siitä siirryttiin aina vähän kauemmas nukkumaan, kunnes nukku toisellapuolella huonetta.
3- vuotis synttärit ku alko lähestymään niin neiti alko ehdotteleen josko sais omaan huoneeseen mennä nukkumaan. Siitä neuvoteltiin ja keskusteltiin, että siellä pitää sitten nukahtaa itse;)
Vähän ennen pikkusiskon syntymää neiti sitten päätti että on jo tarpeeks iso nukkumaan omassa huoneessa ja kas..:) Siitälähtien on nukahtanu niin yö kuin päiväunille itse:)))
Yöllä alkuun ku heräs huuteli laittamaan peittoa päälle, vaan nyt sekin on jäänyt pois. Käy ite pisulla yöllä ja menee omaan sänkyyn takas nukkumaan, joskus pyytää peitteleemään.
Että meillä autto aika ja hiljokseen eteneminen:)
Hei ipan@
Kiitos sullekin viestistä. Ihan samat tuntemukset sielläkin siis ollut.
Taidan vain hyväksyä, että meillä ei osata nukahtaa itse. Piste. Ei ainakaan vielä.
Meillä poika nukkuu omassa huoneessa, varmaan menisi helpommin jos olisi samassa.
Musta toi on kiva (ja terve) merkki, että lapsi itse ilmoittaa, kun on valmis.
Hyvää talven jatkoa!
Juu, tuo kuopus ja hänen nukkumisensa on kyllä oikea Tapaus. Minä koin myös että kun oppi sillon yhdessä vaiheessa nukahtamaan yksin niin heräili entistä enemmän yöllä. Tämä meni lopulta siihen, että nukahti ihan ok joo, mutta heräsi puolen tunnin päästä lohduttomasti kiljumaan äitiä. Ihan sellasta hysteeristä huutoa. Sitten keskimmäinen kanssa yhdessä vaiheessa nukahti yksin, kun nukkui isosiskon kanssa samassa huoneessa. Isosisko halusi kutienkin omaan huoneeseen ja siihen loppu se yksin nukahtaminen.. Ja siis kyllä, minä en ole kauheasti enää jaksanut koulutella lapsia näissä nukkumisasioissa eli siksi " syy" tilanteeseen on varmaan minun.
Tällä hetkellä siis kuopus nukkuu sivuvaunussa meidän sängyn vieressä ja keskimmäinen meidän sängyssä. Meillä on leveä sänky ja tykätään oikeestaan kaikki nukkua noin eli meille tämä ratkaisu sopii. Minä tai mies pötköttelee siinä sängyllä vähän aikaa että molemmat nukahtavat ja sitten nukkuvat itse asiassa ihan hyvin eikä mun tarvi ainakaan pomppia mihinkään yöllä.
Ollaan ajateltu että kun keskimmäinen on 4-vuotias niin voisi ehkä siirtyä yläsänkyyn ja samalla sitten kuopus siirtyisi kerrossängyn alasänkyyn. Menisi ehkä helpommin jos siirtää molemmat yhtä aikaa.