vajaa 2v:n levoton uni

Kiitos lohdutuksesta, eipä taida tuollaista parin vuoden pätkäunielämän rankkuutta ymmärtää ellei ole itse kokenut.



Päivittelen vielä aiheesta. Elämä ilman tuttia sujuu jo kohtalaisen hyvin, mutta yöt ei ole sen parempia kuin ennenkään :(. Kestää tietysti aikansa, ennenkuin voi sanoa mitään lopullista, mutta jotenkin tuntuu ettei tuolla tutilla ja tuttipullolle ihan hirveän suurta osaa ole meidän neidin unien katkonaisuudessa ollut.



Musta tuntuu, että tyttö kokee oman sänkynsä jotenkin ikävänä, vankilana tms, ja kaipaisi fyysisesti lähelle yöllä. Siinä tosiaan on sitten se ongelma, että pyörii ihan älyttömästi ja saattaa seikkailla tms. Kaipa se helpottuu ajan myötä, toivottavasti ainakin :).

Yksi tuli mieleen. Sanoit, että kokeiltu nukuttaa ilman maitopulloa, mutta nukutusaika pitenee. Musta se ei ole ollenkaan huono juttu! Eli lapsen on tarkoituskin opetelle nukahtamaan itse eihän aikuisellakaan aina uni tule. Mutta jos siis nukahtaa illalla omatoimisesti tai vähin avuin tekee sen todennäköisesti myös yöllä. Eli minun neuvoni olisi, että maitopullo ensin pois eli ei nukahtaisi siihen. Ja sitten jatkossa myös tutti pois. Meillä ainakin lapset alkaneet nukkua paljon sikeämmin ja paremmin kun sekä maitopullot ja tutit jätetty! Oikeasti! Kestäähän siinä aikansa, mutta lopputulos kannattaa. Unilelu vain tarjotaan kaveriksi ja kun oppii sitä halaten ja imeskellen nukahtamaan, tekee helposti niin myös yöllä, jos herää. Tämä minun neuvoni.

Enkä kyllä laulaisi yöllä tai edes aamuvarhaisella. Kun on jo noin isokin lapsi niin ajaisin sitä linjaa, että yöllä nukutaan eikä muita temppuja. Meillä äiti/isä on tullut pinnasängyn/sängyn viereen patjalle " kaveriksi" tai otettu viereen, mutta muita temppuja ei tehdä. Ja ollaan siinä patjalla/vieressä nukkuvinaan, kuorsataan ja hengitellään muka syvään. Lapsi huomaa, että muutkin nukkuu eikä mitään temppuja ole luvassa.

Kiitos vastauksista!



Tää on varmaan sarjassa todella tyhmä kysymys, mutta onko tutista ja/tai maitopullosta mahdollista irrottautua jotenkin järkevästi? Olen kuullut kauhujuttuja siitä, miten hankalaa se useimmille on ja tosiaan omat yritykset ovat jääneet, no, yrityksiksi.



Päivänsäde: Yöllä ei lauleta (vaikka siis pyytääkin:)) mutta tutti käydään asentamassa paikoilleen. eli jonkin verran huonepalvelua saa yölläkin vaikka periaatteessa olen moista vastaan.

Mulla jäi korvaan tuo " jääneet yrityksiksi" . Siis ootteko ottanut pois ja antanut takaisin? Se on kaikista pahinta. lapsi oppii, että tekemällä jotain esim. huutamalla ja venyttämällä nukahtamista saa jutut takaisin...Seuraavan yrityksen kohdalla huutaa ja venyttää siis vielä tarmokkaammin, kun ennakoi samaa tulosta. Eli jos otat jotain pois, pysy päätöksessä. Itse olen aina ottaessa pois, heittänyt saman tien roskiin niin ettei voi tulla katumapäälle. Mä olen ehkä huono vastaamaan, koska lapsilta on otettu jo vuoden iässä pois ja tosi helposti mennyt. Enempi on ollut omasta uskalluksesta kiinni. Äitiä on jännittänyt. Eli päätät vaan, että kamat roskiin ja unilelu vaikka tilalla. Lapsi protesoi aikansa, mutta oppii nopeasti uusille tavoille. Meillä siis sujunut äärimmäisen helposti peloistani huolimatta. Itse siis korostaisin tuota päätöstä ja pois heittoa vierotuksessa. Ja toki lapsi tarvitsee ehkä extraläheisyyttä eli minä ainakin pysyttelin pinniksen vieressä ja silittelin ehkä tai muuten rauhoittelin unta odotellessa tarmokkaammin ja työnsin unilelua imeskeltäväksi. Mutta rohkeutta ja tsemppiä vaan! Kyllä se viikossa helpottaa, ehkä jopa aikaisemmin! Ja sitten ehkä saatte levolliset yöt! Yhdyn edelliseen, että yöt varmasti paranee, kun ei tarvi enää tuttia lykkiä suuhun! Meillä ainakin parani.

minulla ei myöskään ole kokemusta 2-v tutista vierottamisesta, mutta olen tosiaan kuullut, että mitä myöhemmin tapahtuu, sitä kamalampaa se voi olla. Siitä intoutuneena vierotin tyttöni 1v2kk iässä sekä tutista että iltapullosta - siihen asti oli syönyt tuttia aina nukkuessaan sekä päivällä että yöllä + autossa tarvittaessa. Nukahtaminen sujui yllättävän helposti, totta kai vähän kiukutteli. Pari ekaa päivää oli tosi tiukkoja, tyttö oli kiukkuinen ja itki ja huusi milloin mistäkin vastoinkäymisestä, mutta viikossa oli taas normaalitilassa eikä varmaan edes muistanut tuttia syöneensä. Samaan syssyyn luopui itse iltapullosta, ei suostunut enää juomaan iltamaitoa isänsä harmiksi, se kun oli ollut isän ja tytön iltahetki. :)



Mutta siis, varmasti lapsesi kapinoi tutin pois ottamista, mutta ei siinä auta muu kuin pysyä kovana. Minulle tutista luopuminen oli oikeasti kova paikka, suunnittelin sitä ja pelkäsin huutoa, mutta se olikin sitten paljon helpompaa. Monesti me vanhemmat taidamme olla pelkoinemme luopumisen esteenä, vaikka en oikein tiedä mikä siinä luopumisessa pelotti. Ehkä se, että tyttö oli tosiaan aina syönyt tuttia, ihan laitokselta asti, ja tuntui, että sen täytyy olla kamalaa luopua siitä. Vaan pienen muisti on lyhyt ja pakkohan sitä on joskus opetella nukahtamaan ilman. Rohkaisin itseäni ajattelemalla, että se on meidän vanhempien tehtävä opettaa nämä asiat eikä lykätä välttämätöntä niin, että siitä tulee entistä vaikeampaa.



Tsemppiä vierotukseen, jos sen päätätte tehdä. Meillä ainakin yöt paranivat selkeästi, nyt tyttö nukahtaa itsekseen ja yöllä osaa nukahtaa myös ilman mitään toimenpiteitä, jos havahtuu. Meillä ongelmana oli pitkän juuri nuo aamuheräämiset, eli pari tuntia ennen oikeaa heräämistä piti saada tutti suuhun. Nyt tyttö edelleen herää mutta nukahtaa uudelleen, kun kukaan ei tule hakemaan pois. Toki se helpottaa, että nukkuu edelleen pinniksessä.

Niin on tosiaan käynyt että kun on ollut yö nro kolme pelkkää läpiyön karjumista luovutimme ja lykkäsimme maitopullon suuhun (pullosta keskellä yötä tosin päästiin myöhemmin eroon). Neiti vaan on *todella* järkähtämätön päätettyään jotain... Joskus on kieltämättä annettu tutti kun on tiukasti karjunut " tuttiii!" ja vastaavaa on tapahtunut tahattomasti, esim autossa karjuu ja karjuu niin kauan että on ollut pakko pysähtyä ja kaivaa tutti esiin jostain kassinpohjalta -> kyllähän siinäkin varmasti oppii että kun tarpeeksi karjuu niin se tuttu löytyy jostain :/.



Suurin ongelma taitaa kuitenkin olla mun (ja miehenkin) pelko loppujenkin yöunien menetyksestä. Ajatus siitä, että saisi esim viikon päästä nukkua normaaleita öitä on sinänsä houkutteleva, mutta mä en tiedä miten selviäisen sen viikon :( :( :(. Kuulostaa varmaan ihan tosi tyhmältä, mutta noi parin vuoden repaleyöt on vaatineet veroaan sen verran pahasti... ettei vielä repalaisempaa menoa toivo vaan koettaa sinnitellä. Meillä ei myöskään ole mummolaa tms jonka kanssa voisi osan huuteluöistä jakaa, mutta pitänee kysyä jos joku tuttava pystyisi ottamaan nuoren raivottaren edes yhdeksi yöksi. Toisaalta tutista vierottamisen yhteydessä taitaa äiti ja iskä olla toudella tärkeät ja muualla nukkuminen ilman vanhempia ja *ilman tuttia* voi olla vähän liikaa.

Kommentoin vain paria asiaa - meidän esikoinen on vasta 1v.4kk, joten en ole mikään 2-vuotiaiden asiantuntija.



Meidän poika on allergikko ja nukkui ensimmäisen puoli vuotta todella repaleisesti, myös nukahtaminen oli vaikeaa ja siitä syystä pääsi käymään niin, että nukahti vain tissille ja sittemmin pullolle.



Vuoden iässä, kun olimme varmoja, ettei poika tarvinnut pulloa nälän/janon takia, aloimme vähentää pikku hiljaa iltamaidon määrää, niin ettei poika ehtinyt nukahtaa imiessään. Sitten siirryttiin juomaan maito iltasatua lukiessa sylissä ja tosi pian oltiin jo tilanteessa, että maito juodaan ruokapöydässä iltapuuron kanssa. Vieroitus kävi paljon helpommin kuin olin odottanut, ja yöt rauhoittuivat, kun poika herätessään osaa nukahtaa iuudestaan lman pulloa. Yhtään varsinaista huutoyötä ei tarvittu. Totta kai joskus on yöhulinoita, mutta pääsääntöisesti nukkuu hyvin. Varhaisaamun maitopullo (klo 5-6 aikaan) jäi pois ihan itsestään.



Tietysti meillä oli ehkä hyvä vaihe, toisessa iässä vieroittaminen voi tietty olla paljon vaikeampaa. Tuttia poika ei ole koskaa huolinut.



Jos lapsenne on allerginen omenalle, on ihan mahdollista, että hänellä on muitakin allergioita, ja että ne ainakin osaltaan selittäisivät nuo levottomat yöt. Yöhulinat voivat olla jopa ainoa allergiaoire. Ja jos se on jatkuvaa, mahdollinen allergian aiheuttaja on todennäköisesti jokin ruoka-aine, jota lapsi saa päivittäin. Selvittely voi olla hankalaa, mutta sinuna ainakin harkitsisin allergiatesteihin viemistä tai ihan kotona kokeilla olla vaikka viikko antamatta maitotuotteita jne.



Meillä myös yöhulinoiden aikana jaettiin miehen kanssa yöt, niin että kumpikin oli hoitivastuussa kaksi yötä kerrallaan. Toinen vanhempi sitten laittoi tulpat korviin ja tyynyn korville - siinä sai ainakin välillä nukuttua hyvät yöunet.



Tsemppiä!

...siltä varalta että joku pohtii samanlaisia kysymyksiä.

Nyt jätetty pois myös tutti öisin. Eka nukahtaminen oli aivan hirveää kiukun ja paniikin sekoitusta, huusi n. 1,5h ennenkuin sippasi joskus 23. Heräsi karjumaan seuraavan kerran vasta viideltä, tovin huusi mutta sippasi ja heräsi pirteänä seitsemältä.

Eilen olin lepsu ja otin tytön viereeni (toissapäivänä se oli niin vihainen ettei ollut edes " kainalokaveriksi" ).Vähän itkeskeli ja nyyhki vieressä " tuttiiii" , ja selvisi että lamppu (siis kattolamppu) on oltava päällä. Nukuttamisessa meni tovi, vähemmän kuitenkin kuin edellisenä yönä ja mikäs siinä suloisen tytön kanssa maatessa. Nostettiin myöhemmin omaan sänkyyn ja sieltä sitten taas heräsi viideltä. Karjui astetta vähemmän kuin eilen, samaa " tuttii" ja " äitii" . Heräsi puoli kasilta.



Tuttia kaipailee edelleen päivisin kun on joku kriisitilanne, esim sattuu jotain, tappelee siskonsa kanssa, kun meni hoitoon jne. Ollaan oltu varmaan tosi kerettiläisiä ja harhautettu milloin leivällä milloin rusinoilla milloin maisa-videoilla. Mutta nyt näkyisi jo tosiaan valoa tunnelin päästä :). Hirveältähän se tuntuu viedä lapselta sen tosi rakas tutti, mutta hyötyä näkyy ainakin nyt kun toisella on pieni nuha: Aeimmin yöt nuhassa oli hankalia kun tutti suussa ja nenä tukossa on hankala hengittää :)

hänkin nukkunut yönsä vasta noin 2 kk. Sitä ennen hänkin huusi öisin jopa 2 tunnin jaksoja pää punaisena. Tiedän siis miltä valvominen tuntuu kun sitä on liki 2 vuotta takana. Edellis talven poika valvoi korviaan joka ymmärrettävää. Viime huhtikuussa sai putket mutta yöt en rauhottunu. Kokeiltiin myös kaikkea mahdollista. Viereen nukuttamista, tassuttelua, huudatus unikoulua yms. Noin 1v3 kk jätettiin maitopullo pois kun olin jo monta kuukautta tätä ennen totuttanut häntä nokkamukiin. Tämä jäi ilman itkuja pois. 1v6 kk jätettiin tuttikin pois kun ajattelin josko se helpottaisi öitä. Rikoin tuteista päät ja annoin ne illalla pojalle. itkuhan siitä tuli muttei tuttiensa perään montaa iltaa ja yötä itkenyt kun vei itse rikkinäiset tuttinsa komantena päivänä roskiin. Hieman rauhoittu yöt mutta siltikin vielä aika hulinaa välillä.

Marraskuulla vein hänet allergiatesteihin josta ei paljastuntu mitään. Katsottiin verikokein ja prick testillä yleis allergisoivat aineet kuten maito, viljat, muna jne. Olin siis jo aivan neuvoton kun vastauksia valvomiseen ei saatu.

Sitten kuin yhtäkkiä kokeiden jälkeen poika alkoi nukkua yönsä ja nykyisin nukkuu noin 10-11 tuntia yössä hyvin. Joskus käyn peittelemässä häntä 1-2 kertaa yössä mutta sitten jatkamme unia.



Syy ei siis koskaan selvinny miksi poika valvotti niin kauan ja pitkään mutta raskasta se aika oli ja sääliksi käi meidän kahta vanhempaakin lasta kun hekään ei unirauhaa yöllä saanut huudon takia. Nyt siitä on selvitty.



Nyt kun saatte sen tutin ja pullon pois niin voi olla että teillä vielä jonkun aikaa yöt jatkuu huonona mutta älkää antako periksi vaikka mieli tekisi. Lisäksi on tärkeää ettei lasta nyt kesken " unikoulutuksen" laiteta yöhoitoon ettei se rytmi sekoitu vaan vielä jonkun aikaa siitä kun saatte yöt rauhoittumaan niin pitäkää häntä kotona vaikka itse olisitte kuinka uupuneita. Koittakaa päästä vuorotellen lepäämään vaikka jollekin kaverillenne jos ihan pää sekoaa valvomisesta.



Vertaitukea siis irtoaa täältä paljon. Tiedän kuinka kauheaa hja raskasta on valvoa noin pitkä aika putkeen.



Tsemppiä teille lähiviikkoihin ja kuukausiin. Uskon että lapsenne alkaa pian nukkua hyvin öitään.

Mies harasi kovasti vastaan sekä tutin että iltamaidon lopettamista yhtäaikaa, joten päädyimme sunnuntaina kompromissiin: Sänkymaito kokonaan pois, tutti ainoastaan nukuttamisen ajaksi (ts sängyssä illalla ja päikkäreillä). Pulloaan ei ole ihan hirveästi kaivannut (paitsi jos näkee jossain tuttipullon) mutta päivisin pienemmissäkin kriisitilanteissa tulee tutti heti mieleen. Kulkee sitten käsi suunsa edessä huutamassa tuttia... Toistaiseksi tilanne on sellainen, että yöt ovat vielä aiempaakin repaleiset, herää karjumaan tutin perään tunnin välein (vaikka tutti siis yöllä toistaiseksi saatavilla). Luulen, että työstää päivän tutittomuutta öisin unissaan. Tarkoitus olisi painella tällä linjalla parin viikon verran ja siinä vaiheessa kun päivät alkavat sujua suht hyvin ilman tuttia jättää se pois öisinkin.

Veikkaisin myös allergioita syyksi - meillä esikoisella kaikkea mahdollista allergiaa n. yksi vuotiaaksi, sen jälkeen allergiat hävisi, mutta ne yöt jäi yhtä repaleisiksi kuin aiemmin. Ei onneksi yöllä kauheesti kiukutellut tai huudellut, mutta hyöri ja pyöri ja riekkui useita tunteja välillä valveilla - siinä vain aina laittoi makuuasentoon kun nousi - ja paijaili jne. mitä ehkä ei olisi kannattanut tehdä, mutta siinä vaiheessa kuten teilläkin, sitä omaa unta arvosti paljon, että keinolla millä hyvänsä halusi toisen nukahtavan... meillä kanssa siinä vaiheessa nukahti pulloon, muuten kesti nukutus 3-4 tuntia. Noin 2 vuotiaana yöheräämiset alkoi vähentyä ja iltapullo otettiin pois kun täytti tasan 3 - noin puol vuotta aiemmin alettiin puhua, että sitten on jo iso poika, kolmevuotiaat ei enää juo pullosta - ja kun se otettiin, niin jäikin itse omaan sänkyyn nukkumaan ja nukahti itsestään heti ensimmäisestä yöstä lähtien. Vasta n. 4 v alkoi nukkua niin, ettei periaatteessa herännyt kertaakaan yöllä kuin vain joskus harvoin, siihen asti vielä noin kerran yössä, mutta huusi vain äiti ja riitti että meni peittelemään ja sanoi hyvää yötä, ja jatkoi uniaan.



Joten omien kokemusten perusteella veikkaisin hankaluuksien aiheuttajaksi allergiaa ja sanoisin, että tehkää se, minkä hermot kestää - ei lapsi mene pilalle, vaikka pullosta joisikin vähän pidempään... Jossain vaiheessa se menee ohi. Olis meilläkin onnistunut ehkä aiemmin, mutta kun oli 1 v 8 kk niin pikkusisko syntyi, joka tarvitsi oman huomionsa myös...

Hei!

Täällä olikin sopiva keskustelu käynnissä, joka koskee meidänkin reilu 2v:n öitä. Ja tosi hyviä vastauksia olit saanut.



Minun mieleeni tuli myös (lisäksi) vaihtoehto allergiat. Meillä lapsi todettiin maito-ym. allergiseksi alle 1v ja 1v-2v alkoi vaikuttaa siltä, että kaikki allergiat olisi jo takanapäin. Nyt olen alkanut miettimään, että pitäisikö vielä käydä tutulla hyvällä allergialääkärillä näyttämässä lasta, jotta saisin poissuljettua allergiat meidän edelleen jatkuvien risaisten öitten syynä.



Meillä on juuri tehty myös tutista vieroitus, ja se oli kyllä tosiaan päätös, joka etukäteen jännitti kun tutti oli niin tärkeä öisin ja päiväunilla lähinnä tosin enää. Mutta päätin kalenterista etukäteen päivän ja nyt on kohta viikko sinnitelty. Tutin imuosa leikattiin, joten niistä tuli aika turhia kapistuksia. Markkinoin kauan etukäteen, että " ei isot lapset syö tuttia" ja jutustelin tuttuja lapsia(ja aikuisiakin), ketkä ei enää syö tuttia. Jotenkin tuollainen puree hyvin, kun on niin mielellään " iso lapsi" ja toistelee nyt itsekin niitä, ketkä ei enää syö tuttia.



Nyt päivät menee hyvin, mutta yöllä tuttia kaivataan puolipökkyräisenä. Yksi yö sujui jo ilman heräämistä, mutta muuten on huutoa,itkua ja kiukkua riittänyt 20min-2h. Olen olut vierellä ja koittanut lohduttaa ja välillä taas todennut vain lähteväni nukkumaan jne jne. Aika rankkaa on ollut, yöllähän kaikki vielä tuntuu vaikeammalta. Mutta elättelen myös toivoa öistä, että nyt loppuu se tutin huutelu yöllä, kun se on" hukkunut" eri puolelle sänkyä ja äitin pitää lähteä etsimään.



Tuoreessa muistissa ovat vielä unikouluyöt (tassukoulu) kun opeteltiin nukkumaan pinniksessä, lopetettiin yöimetykset,lopetettiin imetykset kokonaan ja kun lopetettiin päivällä tutin syönti. Kaikki olivat vähemmän kivoja kokemuksia, mutta kyllä niistäkin on selvitty niin eiköhän tästäkin :) Näinhän se on, että vanhempien on vaan tehtävä päätös ja pysyttävä siinä. Jos se ei olisi vaikeaa ja vaativaa, olisi maailmassa kai paljon vähemmän kasvatusvaikeuksia -ja niiden seurauksia - joka iässä ;)



Tais tulla taas vähän sekavaa tekstiä, tätä se teettää kun ei oikein koskaan saa nukkua. Mutta siis se, että 2v heräilee vielä 1-5 kertaa yössä sai itseni pohtimaan, että josko vielä ois kuitenkin allergiallakin osuutta. Vai onko vaan niin, että meidän voimakasstahtoinen, energinen, vähän unta tarvitseva ihana lapsemme vain on sen tyyppinen, että heräilee öisin oli tuttia tai ei,ja tarkistaa tilanteen jne. Ja kun 2v lähestyi, tuntui että painajaisetkin ovat alkaneet, kun heräsi usein kovin pelokkaana ja puhui jotain uneen liittyvää. Elämämme muuten on tasaista ja turvallista hyvää arkea, joten mitään ahdistusta tai traumoja ei ole aiheuttajana.



Teille tsemppiä, jotta pääsette eroon pulloista ja tuteista, varmasti niistä eroon pääsy ainakin helpottaa elämää vieroitusvaikeuksien jälkeeen. Ja sitten jos viel heräily jatkuu tiheänä, käykää allergialääkärillä(tai jo ennemminkin). Minä käyn tekemässä uuden avauksen vielä yöraivareista, koska niitä oli jo ennen tuttivieroitustakin...