Onko muilla 2,5v -> yöllisiä raivokohtauksia?!?

Luulempa, että nuo ovat kauhukohtauksia. Meillä on niitä ollut myös muutamat. Ei ole mukavaa herätä keskellä yötä kun toinen huutaa hysteerisenä, silmät sepposen selällään auki ja vaan tuijottaa. Ihan sama mitä teet puhutko vai huudatko, yritätkö saada hereille, mikään ei tehoa. Meillä kestää myös 5-20min. Ihan hiestä märkänä käy takaisin nukkumaan. Mieheni alkuun sanoi, että pahaa unta vaan näki. Mutta jos näkee painajaista, silloin lapsen saa hereille tässä tapauksessa ei. Sitte jostakin luin, että niiden pitäisi loppua kuuteen ikävuoteen mennessä. No onhan meillä aikaa vielä kolme vuotta.

Kokeilepa laittaa googleen hakusanaksi, niin löydät monta linkkiä aiheesta. Meillä ne alkoivat pojalla jo alle kaksi vuotiaana juuri hoidon aloituksen yhteydessä. Nyt ne ovat olleet poissa ja pidemmän aikaa (poika täyttää tällä viikolla 4-vuotta). Meidän poika on ollut _erittäin_ huono nukkumaan aina tuonne lähes kolme vuotiaaksi asti ja kaikki mahdolliset uniongelmat on tullut koettua ja tuo sinun kertomasi sai heti meidän yölliset kauhukohtaukset mieleen.

oliskohan kauhukohtaus kyseessä. Meillä on esikoisella kerran semmoinen ollut ja se säikäytti kyllä vanhemmatkin.

Oli kokenut lastenohjelmassa olleen koiran niin pelottavaksi että se tuli sitten uniin. Juteltiin siitä lapsen kanssa eikä toista kauhukohtausta ole ollut (toivottavasti ei tulekaan).

Ollaan oltu sittemmin tarkempia sen suhteen mitä lapsi näkee telkkarista.



Kannattaa teidänkin päivän tapahtumia ja ohjelmia miettiä, että voisiko johtua jostain mitä on nähnyt tai kuullut. Aikuisen voi olla joskus vaikea tietää minkä asian lapsi kokee pelottavaksi.

Neuvolasta pitäisi myös apua löytyä jos kohtaukset vaan jatkuu.

Meillä myös ajoittain yöllä " kiukutellaan" . Tyttö ollut aina huono nukkuja, nyt 3 v-kohta ja hiukan paremmin menee. (koputtaa puuta)Selkeää syytä päivästä ei välttämättä löydy, seuraavana aamuna miettii syytä mikä sekoittaa yöunet. Kauhukohtaukset liittyvät hermoston toiminnan kehittymiseen ja niitä voi esiintyä vielä vanhemmillakin lapsilla. Täytyykin joskus katsoa jostain tarkempaa tietoa.

Meillä auttaa nopeammin, kun menee isänsä kanssa olohuoneeseen " keskustelemaan" . Ja siellä ovat niin kauan kun tyttö kertoo olevansa rauhoittunut ja kohtaus ohi. Jos mä yritän jotain silitellä-niin menee kauemmin. Tämä on voinut toistua parhaimmillaan 3 kertaa yön aikana-joten aikamoista touhua.



Aikansa kutakin...Hyvää päivän jatkoa teidän perheelle.

Kuulostaa ns. kauhukohtauksilta, toinen nimitys taitaa olla parasomnia. Lapsi ei tosiaan oikein ole tällöin kunnolla hereillä, vaan itkee ja liikehtii levottomasti puoliunissaan. Syliin ottaminen saattaa vain pahentaa huutoa. Meilläkin on tytöllä ollut noita satunnaisesti, mutta joillakin lapsilla saattaa jossain vaiheessa olla vaikka joka yö. Tyypillisesti kait alkuyöstä 2-3 tuntia nukahtamisesta. Hellävarainen rauhoittelu ja herättely auttaa yleensä parhaiten. Meillä toimii se, että kysyn rauhallisella äänellä useampaan kertaan haluaako tyttö vettä tai potalle. Jossain vaiheessa toteaa, että joo ja rauhoittuu yleensä vesitilkan jälkeen hyvin nukkumaan. Ovat osa ihan normaalia kehitystä ja ajoittuvat kait tyypillisesti uhmaikävaiheeseen, liittyvät mielikuvituksen ja unien kehittymiseen.

Täytyy googlettaa lisää tietoa..

Siis meillä samoin poika on ollut aina huono nukkuja, nyt on muuten hieman parantunut, paitsi nämä kauhukohtaukset..

Tv:stä meillä ei katsota kuin lasten/luontojuttuja, mitään salkkari(mur)katsojia lasten kanssa ei olla.

" kohtauksessa" poika itkee paljon äitin perään, sekä kiukkuaa myös jotakin esim. päikkäreitä vastaan (meillä ollut vääntöä päikyistä). Päiväkotiin jääminen oli kauhistus hänelle ja sitä myös mielestäni käy unissaan vieläkin läpi..8(

Ihana kuulla, että muillakin on ollut samaa ja todennäköisesti ohimenevä vaihe -kaipa tämä vielä tästä!

Sateista maanantain jatkoa...

Onpa helpottavaa lukea, että emme ole ainoita! Tyttö on nyt pian 2v5kk ja näitä öisiä huutokohtauksia on ollut koko kesän ajan, omaan huoneeseen muuttamisen jälkeen (teki sen omasta halustaan ja menee nukkumaan sinne mielellään). Kohtaus tulee melko tarkasti 2h nukahtamisen jälkeen eikä mikään siihen auta. Pissahätä on yleensä myös ja nykyisin onneksi menee itse potalle, alkuun piti nostaa puoliväkisin ettei pissannut sänkyyn. Alkuun mitään kontaktia ei saanut kunnolla ja koskettaminen pahensi tilannetta. Nyt tuntuu, että on enemmän hereillä itkiessään, sanoo usein nähneensä pahaa unta tai että on paha mieli. Ei osaa kuitenkaan sen tarkemmin asiaa selittää. Äiti on ainoa, joka silloin kelpaa ja 2-viikkoisen vauvan kanssa se aiheuttaakin ongelmia... Kaiken huippu on se, että minun sairaalassa ollessani näitä itkukohtauksia ei ollut ollenkaan, ne palasivat minun myötä takaisin! Näkeekö tyttö sitten äidistä painajaisia vai mitä tämä on??? Yritän antaa päivisin tytölle kahdenkeskistä aikaa minkä vauvalta voin ja mies huomioi tyttöä todella paljon, mutta mikään ei tunnu riittävän.



Ei kai auta kuin toivoa, että tämä menee ohi mahdollisimman pian ja meilläkin aletaan nukkua taas ehjiä öitä... Jaksamisia!

tsemppiä teille, meillä ovat tosi tuttuja nuo ja myös enemmän sanan " kiukku" kuin " kauhu" alla olleet kohtaukset. Alkoivat oikeastaan pojan ollessa 1v4kk, kun muutimme, silloin en heti tiennyt mistä kyse, kun vaan itki ja itki eikä mikään tuntunut auttavan. On ollut myös aina aika levoton ja " huono" nukkuja, iltaisin saattaa kestää tosi kauan että nukahtaa vaikka olisi kuinka väsynyt. Meillä juuri nuo päiväunet ovat olleet se auttava tekijä, 5-vuotiaaksi asti tiesi, että jos päiväunet jäivät väliin, oli tiedossa huutoyö. Ja sitä huutoa saattoi tulla tosi monta kertaakin,aina välillä nukkui ja sitten kohta tuli huuto. Se oli hankalaa, kun esim. isovanhemmat pitivät meitä niuhoina noitten päiväunien kanssa, mutta kerran anoppi sattui olemaan meillä tuollaisen pahan kohtauksen aikana, hän oli sitten jo ambulanssia soittamassa. Ja pelottavaahan se onkin, ja ahdistavaa myös. Lapsi huutaa ja karjuu äitiä, joskus jotain ei ei, on yrittänyt myös esim. purra, potkia ja lyödä kiinnipitelevää vanhempaa. Meillä on parhaiten auttanaut vieressä nukkuminen, jossain vaiheessa isä sitten aina siirtyi hänen kanssaan toiseen huoneeseen patjalle, ettei pikkuveli heräisi. Olen asiasta jutellut myös neuvolapsykologin kanssa, ja hänen mukaansa poika on ns. herkästi reagoiva lapsi. Ja hermostolle juuri nuo päiväunetkin ovat olleet tärkeät. Viime vuosi on ollut aika rauhallinen, mutta nyt kun hän aloitti koulun, joka yö tulee huuto tai pari. Ei enää niin rajuna onneksi ja rauhoittuukin helpommin, mutta esim. viime yö oli aika levoton. Meillä ollaan myös aika tarkkoja mitä tv-ohjelmia, tietokonepelejä jne. voi käyttää ja katsella, poika on ollut kotihoidossa, srk-kerhossa, eskarissa ja nyt koulussa. Välillä olen miettinyt, että miltäköhän se naapureista mahtaa kuulostaa, kun lapsi huutaa kamalalla äänellä useamman kerran yössä äiti, äiti (vaikka olisin ihan vieressä) ja ei ei. Kerran yläkerran täti kysyikin, että näkeekö poika painajaisia vai mitä. Silloin oli ollut mummulassa yötä, saanut valvoa pitkään ja juonut paljon Cokista, mitä ei kotona juuri saa, eli tuollainen tasaisen rauhallinen rytmi on se paras. Tosin se ei aina ole mahdollista!

Kyllä jossain vaiheessa helpottaa, mutta kurjaa se on! Monesti olen surrut, että onpa pienellä paljon ahdistuksia kun noin purkautuvat. Olen yrittänyt sitten toisaalta ajatella myös, että ehkä on hyvä, että purkautuvat...Aikansa tietysti menee että teilläkin totutaan päiväkotiin, mutta jospa se siitä, ja nuo päiväunet saattavat olla yllättävän tärkeät, välillä vaan niin tosi turhauttavaa kun toinen ei millään olisi mennyt päiväunille.

Terveisin Lapaniina