MAALIKSET ' 05 vko 3 alkuviikko!!

...surullisista uutisista. Hiljaiseksihan tuo vetää - elämä on joskus niin epäreilua. Voimia teille ja sureville vanhemmille!



Terhi

" Enkeli pieni ja valkoinen

tuli mukanaan lämpö taivainen.

Tarttui käteen lapsen pienen

lapsen mukanaan taivaaseen vieden."



Enkelit teitäkin lohduttaa

toivoen Tuulian perhe

Mene yksityiselle lääkärille (kirurgi) ja pyydä lähete rintojen pienennysleikkaukseen. Valitat hartiasärkyä ym. siihen liittyviä kipuja, niin pääset varmaankin jonoon. Mulla on E-kuppi ja gyne neuvoi näin tekemään.



Meneehän siihen aikaa, mutta niin menee sen rahan säästämiseenkin.



T. lappu, joka lähtee miehen kanssa harrastamaan pohjoiseen nyt.

Juuri tuolla odotuspalstalla kävin valittelemassa tämän päivän kauheutta.En käsitä, mikä mulla on.Tekeekö nämä raskaushormonit mut hulluksi vai mikä.Tenavat ovat tapelleet lähes koko päivän, ulos ei päästä kun yksi on sairaana, mun imuri hajos niin että jouduin lyhennetyllä varrella imuseeraamaan.Ja voitte kuvitella miltä raskaana olevan selässä nyt tuntuu...Lapset huutaa, äiti huutaa ja kaaos oravanpyörineen on valmis.Plaah...



En jaksa nyt enempää sepustaa.Painun sohvalle makoileen.



uupu

Otan minäkin osaa Kalamamin suruun :(

Tippa tuli kyllä linssiin vaikka en ihmisiä tunne, nämä ovat aina niin surullista luettavaa!

Uupulle jaksamista! Kylläpä meitä monia nyt koetelellaan!

Lapulle hauskaa ja ansaittua lomaa vaikka ei tätä enää luekkaan!!



Meillä olis ukon kanssa talvilomaviikko viikolla 8. Tarttis keksiä jotain kivaa tekemistä. Kotiin jos jää niin tiedän itseni että se aika menee sit kotitöitä tehdessä. Täytyy katsoa vaikka jostain lähikylpylästä joku yöpymisjuttu. Ja ihan itsekkäästi kyllä ajattelin että kaksin lähdettäisin :) Muu loma ollaan kyllä tiiviisti tytön kanssa ja toivoa sopii että pääsis vaikka pulkkamäkeen.



Vanhempani lähtevät lauantaina kolmeksi viikoksi thaimaahan. Voi taivas että tekis kyllä hyvää.



Niin Tuulia, kyllähän niitä lähetteitä saa noihin leikkauksiin, käsittääkseni Kelan korvaus on vaan hirmu pieni....mutta onhan sekin jotain. Aikoinani Malmin kelalla noita korvausjuttuja käsittelin. Niin en muista että oonko joskus maininnut että asuin Vantaalla useamman vuoden. Ei sillä siis merkitystä mutta moni meistä taitaa olla siellä suunnalla nykyisin :)



Mitähän sitä vielä oli...niin tyty pitikin viedä tänään mummolaan. Oli kyllä surku kun oli jotenkin ihan ikävä pitkän työpäivän päälle. Ukolle pukkaskin tuplavuoroa huomiseksi ja hoitoon oltiin ilmoitettu että tyty tulee klo 12. Hoitaja oli suunnitellut omia menoja (ei ole muita hoitolapsia siis huomenna) joten en sit viitsi viedä jo klo 7 tytyä...Äitini otti kyllä taas ihan mielellään kun jo etukäteen suree ikäväänsä tuolla matkalla. Hassu mummo :) Noora muuten sanoi siellä pihalla jo että " mamma ja akki" . Korjasin sit että mummo ja ukki niin kyllähän ne sieltä tulikin ihan oikeinkin. Kummasti sitä juttua vaan tulee koko ajan lisää. Lauseita meillä ei kyllä pahemmin kuule, mitä nyt joskus " ei tähtiä" , " en ota" tms.



Jaahans, ukko huutelee saunaan joten sinne siis. Heippa!

Kiitos siis Tuulialle taas huutelemisesta! =)



Täällä sujuu arki tätä nykyä työttömänä lojuen. Pätkätyöt ja tyttöjen hoito loppui tuossa maraskuun lopulla.

Maalisneiti voi hienosti, tosin pitkä lähes syömätön kausi on jo takana, eikä loppua näy. Ruoka kuin ruoka, sitä nakerrellaan ja sotketaan kyllä riemulla, mut suuhun menee pala tai kaks joka ruualla.. Nalle(purkki)ruoka on yllättäen ainoa joka uppoaa viimeistä murua myöden, sitä ostin kokeeksi kun aloin olla niin epätoivonen jo... Pullo ja tuti edelleen käytössä, pikkuhiljaa yritellään päästä niistä eroon, tosin huonolla menestyksellä. Vaipoissa on myös vielä, vaikka on pottaankin saalista saatu jo. Hampaat taitaa olla jo suussa lähes kaikki, kulmatkin puhkesi viimein sekä ylös että alas, taas " neljä kerrallaan" niinkuin kaikki on tulleet.

Liikkuminen on neidillä tosi näppärää, ja nopeaa; pieni rasvattu salama! Puhetta tulee jo neljän sanan lauseita, vaikka näytti ettei tyttö ala puhua ikuna. Paljon on vielä epäselvää, omia sanoja, mutta yritys on valtava. Isiin ja äitiin taitaa tyttö tulla.. ;)



Muuten arki alkaa taas sujua pitkän pimeän kauden jälkeen. Mulla alkoi tuossa loppuvuodesta jo olemaan suunnitelmia itseni sattuttamiseksi, kun tuntui niin epätoivoiselta eikä jaksanut mitään.. Sitten ajoin tuolla lokakuun lopulla (ensimmäisillä lumilla)kolarin töihin mennessäni, auto lensi mutkassa ojaan katolleen. Se herätti sitten tajuamaan, etten mä tosiaankaan kuolla halua, ja että tarviin oikeesti jotain apua! Sain aikaiseksi varata lääkäriin ajan, ja " tuomioksi" tulikin keskivaikea masennus. Lääkitys oli aloitettava ja terapiassa käyn vieläkin. Nyt alkaa jo pikkuhiljaa maailma näyttää paremmalta paikalta! Kerroinkin tämän siksi, että jospa joku muukin tuntisi jonkinlaista epävarmuutta voinnistaan.. Lehtoville vaan voimia ja rohkeutta mennä hakemaan apua jos yhtään siltä tuntuu! Tokihan niitä huonoja aikoja sattuu ilman mitään sen vakavampaakin, ja parisuhdehan on yhtä vuoristorataa. *voimarutistus*



Nyt meitä kyllä kutsuu ulos tuo lumisade ja pihan kolaus, lapset ihan innoissaan tuosta valkeasta! Ja piristääpä se omaakin mieltä kyllä, kun on valoisampaakin. Palailen taas, viimeistään kun Tuulia huutelee! ;)



-Ädä&Veera-

Osanottoni myöskin Kalamamin suureen suruun.. Kamalia on nuo tapaukset, eikä niitä kenellekään koskaan soisi!! Enkeleitä pienen perheelle!

yritän tässä moona sylissä kirjoittaa, joten sori virheet yms.



LEHTOVILLE jaksuja! hyviä vinkkejä saitkin. kysyn vielä, oletko muuttanut mitään ehkäisyssä, pillerit, kierukka? ihan vaan, kun se oma masis johtui niistä minipillereistä. tuo on inhaa, kun miehet ei aina tajua vaimojensa työpanosta ja pitää kaikkea itsestäänselvyytenä!! mie kannatan myös sitä, että lähde vaikka vkonloppu reissuun, yksin ja anna miehesi pyörittää huushollia sen aikaa!!=) toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin!! täällä muuten on kans sellain mies mikä ottaa johdot seinästä. ärsyttää aamusta rymytä ekana telkkari seinään, sitten tietokone..



ELIISAKU oikein mukava kuulla sinusta ja teidän perheen kuulumisia. mie olenkin teitä useaan kaipaillut.



UUPU, ihanaa kun kirjoittelit!!



meijän vkonloppu meni ihan kivasti kaupungissa. hieman tuli elämää siihen rappuun, kun lapsia yöllä itkutti ja koirat muffailli pihan äänille ja lehdenjakajaa piti säikytellä!!



no juu, nyt huutaa kaks läheisriippuvaista äitiä. toivottavasti tämä vaihe menee pian ohi! ulkona mimmikin painaa yksin pitkin metsiä. ei paljon äitiä kaipaile..mutta palaamisiin taas!



tuulia

Kiva Tuulia kun aina jaksat avata tän meiän pinon : )



Huhuilu näköjään auttaa kun muutamat harvemmit kirjoittavatkin ovat muistaneet meitä : )



Mutta päällimmäisenä on mielessä LEHTOVI. Toivon sulle paljon jaksamista. Tilanteesi kuullostaa huolestuttavalta mutta ei mun mielestä kuitenkaan mahdottomalta. Sanoit kuitenkin, että rakkautta on niin se on tosi hyvä asia. Mutta kuten muutkin ovat sanoneet, sun pitäis päästä pariksi päiväksi olemaan itsekseen niin saisit kunnolla ajatella asioita ja sen jälkeen teiän pitäis kyllä keskustella kunnolla. Toivotaan, että solmut vielä aukeavat.



Meilläkin on välillä aika kaverisuhde kun iltaisin mä oon aivan liian väsynyt mihinkään petitouhuihin. Tää raskaus vie mun voimat täysin. Ja Henri nukahtaa monesti vasta 21.30 tai jopa 22. Ei siinä enää ole muuta mielessä kuin hetkeks ukon kainaloon sohvalle ja sit nukkumaan. Ehkä tää tästä joskus helpottaa ja päästään hoitamaan parisuhdetta paremmin. Onneksi sentään halaillaan, suukotellaan ja yritetään siten pitää toisiamme hyvänä : ) Mies on onneksi myös hyvin ymmärtäväinen (ainakin toistaiseksi...)



HURTTA: Pidetään peukkua pystyssä et saat sen työpaikan ja kaks viivaa. Tule ihmeessä sit heti kertomaan, miten kävi!



VUOKKO79: Kiva kuulla, että ultrassa oli kaikki kunnossa. Onnellista odotusta sulle! Meiän lasketuissa ajoissa on vaan noin kuukausi eroa kun mulla on 19.6.



EliisaKu:sta ja Uupusta oli myös kiva kuulla!



Mulla on nyt takana raskas työputkija tänään on ihana vapaapäivä. Meinasin ensin lähteä keskustaan jumppaan mutta päädyinkin siihen, että poljen kotona kuntopyörää ja treenaan käsia käsipainojen kanssa. Mä niin nautin kun saan olla välillä kotona. Henrin vein tarhaan että saan myös tehtyä noita koulun kirjallisia töitä. Huomenna on sitten peräti kaksi tuntia koulua ja sen jälkeen miehen veljen vaimon kanssa mennään uimaan. Kivaa.



Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! Tulkaahan ihmeessä kirjoittelemaan!!!!



Kalamami kera Henrin ja masuasukin rv 17+6

Hyvät huomenet!

Neiti teki tänään ihan uskomattoman ennätyksen nukkumisessa, nukkui yöllä klo 21-10!!!! En meinannut uskoa korviani kun mies soitti ja kertoi että ei tosiaan kerkeä kymmeneksi viedä Nooraa hoitoon niinkuin oli alustavasti sovittu. Ihme ja kumma kun uni maistuu kun iskällä on iltavuoroviikko :/ Osittain kyllä selittyy silläkin että likka ei malttanut mummolassa nukkua kun klo 22-07 ja tunnin päikkärit. Otti siis kaiketi takaisin univelkoja tai sit on tulossa kipeeksi. Muuten tuo ei ole millään selitettävissä.

Kiva kuulla harvemmin kirjoittavista, liityhän Uupu seuraamme useammnkin! Ja onnea raskauden loppumetreille!

Tuulia: Mites teillä menee kahden lapsen arki? Lähinnä meinaan näitä rytmityksi tms. nukkuuko lapset yhtäaikaa ja miten isompi jaksaa " leikittää" pienempää? On näistä varmasti ollutkin puhetta mutta ei muistaakseni pitkään aikaan! Jokos teillä Moona liikkuu miten?



Jaahans, takaisin töiden pariin. Kohta onkin ruokis. Heippa taas!

Nasulina tuossa kyselit. Nyt kun Mimmi ei nuku enää päivunia, niin hieman rytmitys on vielä hakusessa. Pääsääntöisesti mennään samalla tavalla kuin ennenkin, Moona tulee siinä sivussa. Moona nukkuu aamupäivällä lyhyet unet, syödään kaikki samaan aikaan, sitten Moona käy pidemmille unille joko vaunuihin tai sänkyyn, heräilee välipalaikaan ja sitten syötyämme välipalan lähdemme ulos. Ilta ja välipala myös syödään samaan aikaan koko perhe. Samoin suihku ja iltapala. Meille on tärkeetä tehdä asiat yhdessä, eikä esim niin, että toinen katsoo telkkaria sillä aikaa ;) tosin tuo mies noita simpsoneja katsoo. Kaikki siis pitää olla tehtynä sitä ennen =)



Itse olen hieman väsynyt tällä hetkellä. Moona nukkuu huonosti, pisin unijakso on sellaset 2.5h yöllä. Rauhatonta ja levotonta, tuttia saa laittaa ja laittaa ja laittaa.. Nyt huomasinkin että Moonalle on noussut kuume. Se siitä talvipäivästä ulkoilun merkeissä..niinpä tietysti. Hampaita ei näy, mutta jospa niitä nyt puhkeaa. Omaa aikaa ei ole yhtään. Mie en saa tehä mitään, Mimmi on niin kiinni miussa tällä hetkellä.Nyt tässä seisten koneella kirjoitan, kun Mimmi hetken syventyi omiin leikkeihinsä. ;) Onneksi on jumppa ja pv, johon pääsen yksin.



Moonan liikkumisesta. Hää on aika laiska liikkumaan. Kääntyy mahalleen jos huvittaa ja jonkin aikaa viitsii siinä olla, sitten kääntyy takaisin selälleen. Liikutaan ihmeellisesti jalkoja heittäen sinne tänne;)

Viimeeksi neuvolan tätijo sano, että pitäkää vaan lattialla sieltä se liike lähtee. Moona on aina lattialla, mutta ei näytä paljon nappaavan.



Meilläkin parisuhdetta hoidetaan lähinnä läheisyydellä, halailulla pussailulla..meistä ei kumpikaan ajattele illalla mitään muuta kuin äkkiä nukkumaan. Lapset kun nukahtaa, mekin ollaa sängyssä jo. Ei ole tavatonta, että klo 20.45 koko talo pimenee.



nyt huomattiin, äiti koneella..repii miuta toisesta kädestä pois. Mennää tekemään murotaikina ja leivotaan keksejä. jotain tekemistä..harmi etten mie niitä voi syödä =)



Nii, pv viikossa lähti se kilo..hyvällä alulla ollaan =)



Nyt pitää mennä, taas.



T

Meillä tätä samaa tylsää arkea vietetään. Kaikki kaverit on koulussa tai töissä ja yksin on ikävä seisoa tuolla puistossa. Tosin tänään sitten oli seuraakin.



Meillä Emilia tykkää kovasti nyt kun on lunta. Tosin vaatteitten pukemisesta ei tykkää yhtään. Ei siis saisi ees vaippaa ja sisävaatteitakaan pistää.



Täytys varmaan miettiä josko hakisi johki kouluun tai töitä. Sihteeri koulutus kiinnostaisi mutta ei täälläpäin ainakaan tuolta netistä katsottuna semmoista löytynyt. Tykkäisin siis tehdä ihan 8-16/17 töitä en viikonlóppuisin enkä iltatyötä. Vähän hankalaa se olisi mulla kun olen yh. Tai onhan noita vuoropäiväkotejakin mutta silti. En tykkää yhtään iltavuoroista. Ennen Emiliaa jouduin tekemään niitäkin.



Täytyypi tästä ruveta koittaa josko Emilia menis päikkäreille tuskin kun herää puol kymmenen yleensä aamuisin. joskus nukkuu mutta sitten ilta venähtää.



T:Satu mietteissänsä.

Kiva Tuulia kun kerroit arjestanne :) Oman ajan puute stressaa miutakin välillä vaikka ei ole kun tämä ainokainen lapsonen. Kateellisena seuraan mieheni päivää kun nyt iltavuorojen aikaan vie tytön hoitoon n klo 10 (hoitajan pyynnöstä, huomenna klo 9 kun menevät kerhoon) ja menee itse töihin klo 14. Siinä jää aika mukavasti sitä OMAA aikaa....sit tulee illalla kotiin kun likka on yleensä tosiaan jo menossa nukkumaan. Ja sit aamuvuoroissa on niin että minäkin tulen jo kotiin kun hän hakee tytsän...helpompi pyörittää näitä arki-iltoja kaksin kun yksin. Miulla on taas niin että ukon iltavuorojen aikaan oon tosiaan sit kaksin tytön kanssa...Eniten päänvaivaa tuottaa aiemmin mainitut kotityöt, sillon kun oli kotona niin ruoat yms. sai tehtyä kun tyttö nukku. No, kaikesta huolimatta kuitenkin tykkään olla tytsän kanssa ihan kaksin, ei oo iskä sotkemassa naisten juttuja :-D Pieniä on miunkin murheet, tarkotus ei oo tosiaan vali-vali mutta mielenkiinnosta ajattelen että miten muut handlaa nää arki-illat jos ukko ei ole kotona?? Syödäänkö einestä vai antaako lapsenne äidille ruoanlaittorauhan?

EMPPA: Meillä on nyt ihan sama juttu tuon pukemisen kanssa. Vaipanvaihtokin on melkosta rallia ja puolipakolla pitää se homma tehdä. Yleensä aluksi kiukkuaa vastaan mutta kun huomaa että ei mahda mitään niin sit rauhottuu ja on ihan nätisti. Ulkovaatteen pukeminen on kyllä hikistä hommaa, herranjesta jos pitäis vaikka 4 pukea niinku meidän hoitotädin...huh ja huh.

Ja taas töihin :)



PS. Tuulia ja muutkin, eikö enää nukuta siis päikkäreitä ollenkaan? Meillä ei moinen vielä onnistuis millään, likka on ihan zippi varsinkin sillon kun joudun herättelemään klo 7 hoitoon.

Lehtoville jaksamista. Nyt kuulosti siltä teillä että jotain pitäisi tehdä. Ja miehen silmät luulisi avautuvan paremmin lasten ja kodinhoidolle jos olisi jonkun päivän touhuista yksin vastuussa. Muutenkin taitaa teillä olla keskustelun aika.



Hurtalla onkin tosiaan monta rautaa tulessa. Onnea työpaikan osalta ja plussasäteitä.



Kaikille odottajille onnea ja jaksamista, teitä onkin useampia! Ihana on lukea noista onnistuneista ultrista ja siitä että kaikki on hyvin ja tietenkin plussauutiset ovat odotettuja.



Emppa tuo teidän päivärytmi ja pienoinen kyllästyminen kuulostaa samalta kuin meillä. Kotona olevia äitejä ja lapsia ei tunnu liikaa olevan.



Meillä tänään on kaverin lapsi koko päivän hoidossa ja leikkii tuolla keskimmäisen lapsen kanssa. Maaliskuinen nukkuu päiväunia (ja rytmi on sitten taas aika myöhäinen). Esikoista odotan koulusta. Nyt otan siis omaa aikaa. Jotenkin tuntuu että kotona ollessa tätä aikaa on, kotityötkin hoituu hyvin lasten kanssa (sen minkä viitsin ja jaksan aina päivästä toiseen tehdä). Meillä ainakin maaliskuinen tykkää osallistua.



Nyt ei oikein kyllä juttu luista. Täytynee palata myöhemmin pinoon.

Kirjoitanpas miekin pitkästä aikaa. Tahtoo olla vähän sellast et kerkeen koneelle tosi harvoin.

Meil maalispoju kasvaa hyvin, täl hetkel nukkuu päikkäreitä mahdottoman raivokohtauksen jälkeen. Taitaa vissii uhma nostaa päätään. Meil on nykyään normaalia et päivässä saadaan 5-10 raivokohtausta ja ne saadaan ihan mitään ilman syytä. Kieltämisestä tai sit jos ei saa jotain mitä haluaa ja joskus riittää ku äiti tai isi vaan kattoo. Onneks raivarit menee tosi äkkiä ohi.

Nyt on viikon verran vaatteiden riisuminen ollu ykkös juttu. (tosi rassaavaa)

Täs yks päivä menin hakee päikkäreiltä poitsuu,ni siel se oli sänkyssä alasti ja tietenkin sänky pissassa(vaippa oli kivasti heitetty sänkystä pois), mut onneks ei ollu tehny kakkaa. Kyl äiskällä oli vähän hymyssä pitelemistä. Nyt sit saakin miettii aina et mitä laittaa yöks päälle, ettei sais riisuttua. Bodyt on viel onneks semmosii mitä ei saa pois, mut niitäkään ei oo ku pari mitkä enää mahtuu poitsulle. 86cm on ihan liian pieniä ja 92cm en oo löytäny mistään. Viime vuonna onneks tilasin HM:ltä kaks 92cm bodya, mut tän vuoden kuvastossa niitä ei enää oo.



Selviä sanoja ei viel poitsulta oikeestaan tuu, mut lähellä rupee olemaan. Yrittää ainakin kovasti matkia. Lehtiä ja mainoksia tykkää katella, ottaa aina sormesta kiinni ja näyttää jotain kuvaa ja sit pitää sanoo mikä on. Toissa päivänäkin jakso yhtä mainoslehtistä tutkia tunnin ja tietenkin äitin piti olla kans . Tosi ihanaa. :))



Mitäköhän muuta. Terveenä ollaan oltu koko perhe, onneks.

Tytsy tulee 5kk, hyvin on kasvanu. Nukkuu ja syö hyvin. Perunasoseita ollaan syöty kolmisen viikkoo ja iltasin syödään puuroa.

Iltasin typy käy kymmenen aikaa yöunille ja pääsääntöisesti nukkuu aamuun saakka,yleensä 7 saakka. Jos herää yöllä ni se on useesti siin neljän aikaan ja sit ku saa vähän maitoo ni jatketaan unia. Aamupäivällä nukutaan tunnin tirsat ja puolen päivän aikaan 3h tirsat ja sit viel tos kuuden aikoihin n.1h tirsat sit valvotaan siihen kymppiin asti.



Nyt tarttee lopetella, poitsu rupee heräilemään.

Kirjoittelen taas ku kerkeen koneelle!!



T:Mili, poitsu 2.3.05 ja typy 23.8.06

Parisuhteesta, kyllä se on aika perhe- ja lapsi painotteinen meilläkin. Meidän parisuhdeajaksi kyllä voi luokitella lähinnä vain seksin ja siihen löytyy aina jokin aika jostain välistä tietyllä aikataululla (siis silloin kun lapset nukkuu). Mitään muuta kummempaa ei sitten tehdä, tai siis yleensä minä puhun ja mies on kuuntelevinaan ja mielummin katsoo vaikka telkkaa.



Omaa aikaa kaipaan välillä, mutta lähinnä en yksin vaan kavereiden kanssa. Nyt sitten olen menossa tällä viikolla kaverin kanssa syömään (tälläistä en muista sitten olleen viimeksi ennen maaliskuisen syntymää) ja aloitan yhden kaverin kanssa kuntoiluharrastuksen kerran viikkoon (tämäkin ihan uutta lasten jälkeen). Viikonloppua piristi kun olin molempina päivinä lenkillä kaverin kanssa, kumpanakin eri kaverin. Mies on sitten lasten kanssa. Nyt siis on ihmeellinen suma näitä omia juttuja, mutta tämä ei ole normaalia.



Silloin joskus aikanaan kun esikoinen oli pieni ja sitten kun tuli vielä tuo kakkonenkin muistan ajatelleeni miten mies jaksaa. Vaikka itse olin lapsissa ja välillä töissä kiinni, niin miehellä oli minusta vielä rankempaa sillä oli töissä ja rakentamisessa ja välillä lapsissa kiinni (no totuuden nimissä välillä olin raskauden myötä fyysisesti aika poikki ja silloin tuntui ettei oikein itse jaksa). Mies muistelee helpoimpana aikanaan sitä kun oli lasten kanssa päivät kotona ja oli illat töissä:) Ei tarvinnut rakentaa ja aamuisin sai nukkua pitkään ja ottaa päivät rennosti lasten kanssa. -No nyt tuo aika on jo ollut pidemmän aikaa takana. Välillä kyllä tuntuu että edelleen on hetkiä että miehellä on helpompaa ja mukavampaa olla lasten kanssa keskenään kotona ilman minun vaatimuksiani...



ja välillä tuntuu että mies olisi edelleen mielummin lasten kanssa itsekseen kotona kuin että minä sotken asiat puhumalla ja vaatimalla...

Raahasin koneen kotiin, että ehdin pinolle... Töissä taas niin pirullinen kiire, ettei toivoakaan...



Minua olikin viikonloppuna huhuiltu... Sengille ensin verikokeesta: otettiin ihan kyynärtaipeesta niin kuin aikuisiltakin. Ensin pidetään n. puoli tuntia puudutuslaastareita ja sitten koe. Saana tosiaan ei ole oikein millänsäkään, vähän jännittää, mutta äitin sylissä pysyy rauhallisena. Suonet on löytynyt tosi hyvin, ekalla kerralla piti vähän etsiä, mutta sen jälkeen ei mitään ongelmia.



Kysynpä Sengiltä vielä vastakyssärin: Mistä oot löytänyt 5-8 palan palapelejä? Mä kun yritin lauantaina kaupasta löytää, mutta ei toivoakaan. 12-palaiset oli pienimpiä.



Ja Pippandii kyseli messuista: En ole tulossa, kun me emme ole näytteilleasettajana - vaikka voisimme kyllä periaatteessa ollakin. Kivoja messuja teille! Kiva muuten kuulla, Pippandii, teidän kuulumiset, meinasinkin jo huhuilla...



Ja sitten piti kommentoida Lehtoville: Sä kuulostat ihan minulta tuossa vielä pari viikkoa sitten... Iski pientä masennuksen tynkää, kun mies on tehnyt niin pirun pitkää päivää ja ollut vielä se jalka kipeänä, joten minä olen kantanut vastuun koko arkipäivän pyörittämisestä ja lasten viemisestä ja hakemisesta jne. Kun sitten jotenkin tuntui vielä siltä, että sai " kolmatta lasta" eli miestä palvella, oli tosiaan hermot vähän tiukalla oikeastaan jo joulua ennen (jouluna jo vähän helpotti, mutta sen jälkeen iski uudelleen). Itkeskelin vaan itekseni, kun olin niin väsynyt. Miehen kanssa otettiin jatkuvasti yhteen pikku asioista, minä en kestänyt yhtään poikkipuolista sanaa jne. Seksiä sentään harrastettiin, vaikka melkein välillä sai pakottaa itsensä siihen (vaikka mukavaa se sitten on, kun siihen ryhtyy... Ja toisaalta ainakin minun mielialalleni tekee hyvää). Mies ei näyttänyt huomaavan mitään, ja minä marttyyrina ajattelin, että " sittenpähän näkee, kun minä joudun burn outin takia sairaalaan" ... Sain sitten jotenkin kakistettua ulos, että kaikki ei ole hyvin, ja käytiin pitkä keskustelu aiheesta. Sen jälkeen hommat ovat kyllä alkaneet luistaa huomattavasti paremmin. Mies tulee aiemmin kotiin, tekee enemmän kotitöitä, antaa minun nukkua toisen aamun viikonlopusta jne. Meillä siis auttoi nimenomaan tuo puhuminen, vaikka se puhumisen aloittaminen oli minustakin työlästä, kun tiesi, että keskustelu on pitkä ja kyyneleitä vuodatetaan jne. Nyt minulla on jo ihan toisenlainen olo ja elämä tuntuu paljon kirkkaammalta.



Neuvo siis on: puhu sille miehelle! Oikeasti miehet eivät osaa havainnoida tällaisia asioita - vaikka luulisi, että sokeakin näkee. Mutta kun ei ne vaan näe... Siis vaikka kehtuuttaa, niin puhu. Ja ota sitä omaa aikaa vaikka viikonlopun verran. Jätä mies Helmin kanssa kaksin ja tee jotain kivaa. Ei tuo nyt varmaan kerralla tilannetta paranna, mutta ehkä sentään antaa valoa tunnelin päähän. Niin, ja koeta nukkua riittävästi - se auttaa ainakin minulle. Voimia! Muistaa kannattaa myös, että tämä on se parisuhteen kannalta pahin vaihe, mutta vuoden päästä jo helpottaa. Ja vuosihan kuluu nopeasti, kuten tiedetään... No, toivottavasti tästä oli edes jotain apua.



Laitoin muuten kesätapaamiskuvia kyselleille kuvat tänään. Toivottavasti tulevat perille... Atyahille muuten kiitokset gmail-tilin kutsusta, käytin heti hyväkseni!



Jahas. Tulikohan taas riittävästi tekstiä... Mukavaa viikon jatkoa kaikille!



Terhi&lapset



Ps. Ja mukava kuulla kaikista harvemmin pinoutuneistakin! Jatkakaahan kirjoitteluanne!

On tehty lumiukkoa, linnaa, heppaa jne. laskettu mäkeä. Ja kivaa on.

TEL: tulee työsuhde-etuna noi palapelit ;). On meillä yksi oma, ostettu esikoiselle aikanaan. En valitettavasti muista mistä.

Nasulina: kommentoisin hoitotädin näkökulmasta pukemisasiaan. Emsin taustaa: Mun ryhmän vanhin lapsi on 2,5v joten pukemista riittää. Yleensä on niin että lapset hoidossa on omatoimisempia kuin kotona. Mun tarttee täysin pukea vain pienin 1v4kk ikäinen. Tietty kaikkia autan esim kuriksissa ja hanskoissa. Haalarit ja hatut pukevat itse. Onhan siinä hiki otsassa ennenkuin pihalla ollaan, mutta se on sitten ammatinvalintakysymys :D ..................



Lehtoville sympatiaa täältäkin.



Nyt isot lapset tuli läpimärkinä sisään joten vaatteita kuivumaan, palailen!

laitoin Kaisan nukkumaan jo hetki sitten, tuntuu ettei mikään uni riittäisi.. Siis meillä todellakin nukutaan päiväunet ja sen lisäksi 12 h yössä. Mutta olen kuullut kerrottavan, että päivähoidossa olevat lapset tarvitsevat enemmän unta. Tiedä sitä sitten, ja onhan ne yksilölliset erotkin tosi valtavia myös unentarpeessa.



Nasulina pohti miten arki sujuu yksin ollessa. Meillähän tuo mies matkustaa aika paljon töiden puolesta, tässäkin kuussa on joka viikko 1-4 yötä pois kotoa. Kaisa ei anna tehdä ruokaa yksin, haluaa siis aina osallistua ja meille tulee säännöistä riitaa. Kun en haluaisi, että oppi menisi perille vasta kun kädet tai naama on jo palovammoilla.. Joten mä teen usein viikonloppuna valmiiksi ruokaa, joista syödään alkuviikko ja loput pakastimesta ja totta kai toisinaan myös valmisruokia. Meillä Kaisa yleensä käyttäytyy jotenkin " paremmin" kun vaan toinen meistä on kotona, joten illat menevät ihan mukavasti kaksin. Tänään katseltiin Puppe ja leikittiin ja tanssittiin (!) yhdessä. Jos menee kiukutteluksi, mennään ulos. Siellä aika kuluu aina paremmin. Ja kylpy on aina hyvä vaihtoehto myös. Lyhyeksihän tämä ilta jää näin arkisin, kun Kaisa on seiskalta jo ihan valmis petiin.



Parisuhde meillä on tällä erää ihan hyvällä mallilla. Seksiin en jaksaisi aina innostua, mutta hyvin mies on ymmärtänyt tämän harvemman tahdin ja sanoo olevansa ihan tyytyväinen. Ainahan sitä voisi useamminkin.. Joskus sitä oikeasti unohtaa päivien tiimellyksestä, että ollaan nainen ja mies eikä pelkästään äiti ja isä. Taitaa olla normaalia. Ja onhan tässä kaikenlaista, kun sovitellaan yhteen miehen reissutyöt, mun työmatkat ja opiskelu ja arjen pyörittäminen. Mun täytyy tosin antaa miehelle täysi tunnustus, sillä ajoittain mies taitaa huolehtia päivittäisistä askareista mua enemmän.



Eipä muuta mielessä tällä erää, ja olihan tässäkin.



Kuulumisiin,

kua ja Kaisa

Kiitoksia Sengille ja Kualle kommenteista :) Ja varmasti tuokin totta mitä Sengi sanoi, kyllä meidänkin neiti hoidossa kuulemma jotain päällensä itse laittaa :) Mutta se minua hämmästyttää kun meidän kaupungin perhepäivähoidon ohjaaja oli sanonut että kyllä tuon ikäiset jo osaavat itse pukea, että motoriikan pitäisi riittää....siis alle 2 vuotiaana? Tuskinpa vain, ainakaan ihan kokonaan. Luulisin että ainakin kengissä ja neppareissa yms. on autettava. Ei meidän neiti ainakaan osaa pujottautua itse toppahaalariin.

Kua: Totta turisit sinäkin. Huomasin taas tänään että neiti käyttäytyy hirmu hyvin kun ollaan kaksin...siis sillä tavalla että jaksaa odottaa kun teen jotain hommaa eikä turhia kiukutellut...ja samat on sävelet meilläkin, viikonloppuna yritän kokkailla pakastimeen ja esim. tänään syötiin surutta lihapiirakkaa ja nakkia :) Kiukkua jos on ilmassa, samat " aseet" käytössä eli ulkoilu tai kylpy. Tänään oli molemmat mutta ei kiukun takia vaan siksi että itsekin halusin ulos ja piti käydä suihkussa :)

Nyt en enää tänää pinoudu, taisi olla jo kolmas kerta, hih :)