vielä 3-vuotiaan pojan käytöksestä (aliisalle)
Kiitos viestistäsi. Poikamme yleensä pihalle mennessään tervehtii muita lapsia iloisesti. Katselee ja touhuaa mukana. Tilannetta on kuitenkin kestänyt jo niin kauan tässä meidän omassa pihassa, että ei paljoa tarvita tätä negatiivistä palautetta, kun soppa on valmis. Eli Pihassa on siis 5v. tyttö, jolla 3v. pikkuveli. Ja 6½v. poika, jolla 4v. sisko. Nämä lapset ovat asuneet tässä kauemmin ja näin myös tunteneet kauemmin. Varsinkin 4v. tytöllä on tapana hyvin nopeasti aloittaa märäily ja järjestelyt miten leikitään ja jos kaikki ei mene ihan niin kuin hän on ajatellut niin siitä tulee melkoisesti palauttta. Ja sitten kaikki yhtyykin tähän valitukseen. Ei saa rikkoa, ei saa mennä, nyt ei juosta, et saa koskea, et saa ottaa. Sitten jos ja kun poikamme puolustautuu riidassa alkaa toisten (4v. tytön (pikkusisko) ja 3v. pojan (pikkuveli)) raivoisa ja dramaattinen itku. Sitten asiasta kerrotaan vanhemmille vain (tietenkin, kun on lapsista kysymys) oma näkemys tapahtumasta ja isommat sisarrukset myötäilee tarinaa. Syyllinen on siis aina se yksi ja sama. Toisten lasten vanhemat ovat todella harvoin ulkona lastensa kanssa. Pattitilanne sinällänsä. Kun kerron esimerkkejä tapahtumista. Vanhemmat ovat tuohduksissa ja huolissaan oman lapsensa " hädästä" ja eivät pysty ilmeisesti mitenkään ymmärtämään, että asioilla voi olla kaksi puolta. Olen tosi iloinen ja huojentunut, että leikit kuitenkin ovat sujuneet kivasti esim. puistossa tai kerhossa tai tuttavien lasten kanssa ilman mitään selkkauksia. Itse asiassa vanhempien lasten kanssa sekä tyttöjen että poikien kanssa. Poikamme on vilkas ja hakee kontaktia helposti, eikä pelkää ottaa osaa fyysisiinkään leikkeihin. Tämä varmasti saattaa monesti säikäyttää arempia lapsia. Monenlaista kokeilua ja rajojen hakemista on, mutta minusta muuten kaikenlainen touhuaminen on ihan nyt muutan kuukauden sisällä erityisesti saanut uusia ulottuvuuksia. Leikit on jo tosi hienoja ja suunnitelmallisia. Vuoropuhelua ja rooleja. Mielikuvitus on hulppea. Olen tosi ylpeä kolmevuotiaastani. Mutta tässä omassa pihassa alkaa usko loppua. Onko vika sitten omassa näkemyksessä vai missä..?
Kommentit (4)
missä ovat näiden muiden lasten vanhemmat jos eivät näe tilanteita ?
Niin mekin on yritetty ajatella, että lapset on lapsia ja kukin toimii ikätasonsa- ja kehityksensä mukaisesti. Mielestäni vanhempia / aikuisia tarvitaan juuri näitä elämän pieniä kriisejä tasoittamaan ja kertomaan miten toimitaan??? Negatiiviset fiilikset vaan alkaa voittamaan oman mielen. Lapselle aika ristiriitaista informaatiota vaan jos toiset voi olla ilkeitä ja itse saa kuulla yksin omasta käytöksestään vain toruja. No mekin taidetaan painella useammin nyt kevään koittaessa puistoon ja ihmisten ilmoille muutenkin. Kiitos viestistäsi!
Itsekkin olen ollut ainut aikuinen tämän talven aikana lähes joka päivä.
Kaiku06 ei muuta kuin häntä pystyyn ja poistoon jos omassa pihassa on noin nuivaa. Minä muuten kyllä ojennan noita meidän pihan mukuloitakin jos vaikka tekevät jotain minun lapselle niin komennan pyytämään anteeksi ja jos tekevät muuten pahoja niin siitäkin ojennan. jos ei vanhemmat ota vastuuta niin jonkun se on otettava.
lasta ei tahdota lasten taholta ottaa mukaan porukkaan ja lasten vanhemmat ovat välinpitämättömiä tilanteen suhteen kun eivät ole itse edes paikalla jotta näkisivät mitä pihassa tapahtuu. Tuon 4v. tytön toiminta kuulostaa valitettavan tutulta myös sillä myös meidän esikoinen 5v. tyttö samaan tapaan yrittää järjestää leikkejä ja kamala meteli ja huuto syntyy jos ei mene hänen suunnittelemalla tavalla. Tämä siis kun leikkii pihan muiden pienten lasten ja lähinnä poikien kanssa. Siihen tyttöporukkaan kun ei esim. viime kesänä mahtunut. Puolustaa myös pikkuveljeä kaikessa ja usein kääntää jutut niin että vika oli jonkun toisen vaikka vika ei välttämättä ollut kenenkään tai saattoipa olla meidän pojan vika alkujaan. Muuten varmaan uskoisin tyttöäni mutta koska olen läsnä niin näen ja kuulen mitä tapahtuu ja samalla opetan lapsiani toimimaan niin että kaikilla olisi kivaa.
Eipä teidän pihan tilanteeseen osaa muuta sanoa kuin että harmillista on ja ei varmaan auta muu kuin yrittää ja yrittää ja yrittää josko iän myötä poikanne mahtuisi mukaan leikkeihin. Muiden lasten vanhemmilla kannattaa varmaan myös jutella että vaikka lapsensa sanovat että teidän poika teki sitä tai tätä niin asia oli oikeasti näin ja sinä lit sen näkemässä ja jos eivät usko niin voisivat vaikka joskus tulla seuraamaan lasten leikkejä. Siis jos vaan kehtaat sanoa näistä asioista. minua pidetään meidän pihassa kamalan kyylänä kun kyttään muksujen tekemisiä ja sanon myös suoraan asioista mutta kun en tahdo että lapseni jäävät muiden poljettavaksi ja syrjittäväksi niin seuraan lasten tekemisiä. Ja jos ei hommat luista niin mennään puistoon tms.
Ei muuta kuin tsemppiä ja yrittäkää jaksaa. Muistakaa kuitenkin että lapset ovat lapsia eivätkä osaa ajatella näistä asioista samalla lailla. Noiden isompien lasten kanssa voi toki yritttää jutella mikä teidän pojassa ärsyttää ja miten hän pääsisi isojen leikkiin mukaan ilman että on akikkeen syypää.