Umpikujassa vauvan (tai vauvojen) 11kk nukuttamisessa

unikoulua ja yksin nukahtamiseen opettelua.Meillä esikoisen kanssa myös väännettiin nukkumaan menon kanssa just tuolloin vuoden iän molemmin puolin.Vaunuihin en koskaan sisällä edes opettanut nukkumaan, vaan venkoilu oli sängyssä .Yksin ei suostunut jäämään vaan siellä oli vierellä oltava jopa tuntikin!Sitten aivan kuin yks kAKS päätettiin et nyt tää saa loppua!Jätettiin tyttö vaan maitopullon kaa sänkyynsä ja tutti vireen.Aluksi huusi, mutta aina ilta illan jälkeen vähemmän jäätyään yksin.Alussa käytiin usemmin lohduttamassa, eli laitettiin vaan tyttö pitualleen, tutti suuhun eikä sanottu muuta kuin että " nyt nukutaan" sitten pois huoneesta.Joskus tyttö nousi samantien ylös huutamaan, mutta toistettiin edellinen vasta n. 5min kuluttua.Lopulta huomasi ettei huudosta ole mitään apua; nukuttava on.Ja yllättävän äkkiä oppi nukahtamaan itsekseen!Kannattaa kokeilla!

Eli lapset kyllä tottuvat aika nopeasti uuteen nukkumaanmenotyyliin. Nukkumaanmenorituaalit kannattaa järjestää aika varhaisessa vaiheessa sellaisiksi, että sekä lapsilla että aikuisilla on mukava iltahetki eikä kenenkään pinnan tarvitse palaa :) Tämä ei välttämättä onnistu aivan ilman itkuja.

Meillä on kolme lasta, 6v, 4v ja 11kk. Kokemuksesta sanoisin, että korkeintaan viikko menee siihen että kaikki osapuolet tottuvat uuteen järjestelyyn.

Meillä kuopus on juuri tottunut nukahtamaan omaan sänkyynsä ihan itsekseen. Sitä ennen nukahti syliin pullolle, sitten sai tutin, ja siirrettiin nukkuvana sänkyyn. Nyt pullo on siirtymässä iltaruokapöytään, tutti jätettiin pois ja vauva nukahtaa omaan sänkyynsä unilaulun ja pienen silittelyn jälkeen. Yleensä jään huoneeseen sohvalle nuokkumaan siksi aikaa että hän on nukahtanut, jos alkaa kovasti itkeä ja pyöriä sängyssä niin käyn " selättämässä" lempeästi takaisin peiton alle. Ensimmäiset kolme iltaa meni huudoksi, sitten alkoi mennä paremmin.



Sanoit että lapsia ei voi huudattaa koska he herättävät toisensa. Eikö olisi mahdollista että isä nukuttaa toisen ja äiti toisen lapsen eri huoneissa, siis siihen asti että uusi nukkumaanmenorituaali toimii?



Jos lapsi itkee kovasti sängyssä eikä rauhoitu kuin syliin (pystyasentoon) niin kannattaa ainakin tarkistuttaa ettei ole korvatulehdusta. Korviin sattuu makuuasennossa enemmän kuin pystyssä.



Kannattaa tarttua toimeen ja totuttaa lapset nukahtamaan itsekseen tai ainakin sänkyyn ennen kuin oma pinnasi kiristyy äärimmilleen :/

Voimia!

Tiedän hyvin, että unikoulu korjaisi tilanteen, sillä esikoisen uniongelmat täytyi korjata lempeällä unikoululla, ja se meni hienosti. Ongelma vaan on, kun ei voi unikouluttaa! Ei voi antaa huutaa vähääkään kauempaa, koska sitten toinenkin herää ja molemmat huutaa kuorossa (vaikka siis ovat eri huoneissa).

Kerroit että toinen vauvoista nukahtaa vasta tuntien jälkeen kärräämiseen, sängyn heiluttamiseen ja kanniskeluun. Jos kerran näitä keinoja käyttäenkin lapsi itkee pitkään, niin eikö olisi sitten ihan sama laittaa hänet suoraan sinne sänkyyn ja antaa rauhoittua sinne?

Ja vielä tuli mieleeni että kannattaa tarkastaa vrk/ nukkumismäärät. Ovatko vauvat ihan todella väsyneitä siinä vaiheessa kun heitä aletaan nukuttamaan? Varsinkin tuo kuopus on meillä ainakin sellainen, että jos häntä ei nukuta, niin on aivan turha yrittää millä keinolla tahansa saada häntä nukkumaan, tuloksena on kauhea raivari ja huuto. Sitten jos vaikka puolen tunnin kuluttua kokeillaan uudestaan nukkumaan menoa, niin nukahtaa alle viidessä minuutissa ihan helposti.

Mietin vielä vaan, onko sinulla oikeasti muita vaihtoehtoja kuin kokeilla kuitenkin sitä unikouluttamista? Koska itsestään tilanne ei kyllä varmasti muutu miksikään... paitsi siinä mielessä voi mennä huonompaan suuntaan että itse et kohta ihan oikeastikaan jaksa lasten iltarumbaa. Eihän sitä voi tietää onnistuuko se ennenkuin kokeilee. Jos vauva tai vauvat jo kerran jo nyt itkevät monta tuntia illassa, niin varmasti nykyinen nukkumaanmenorituaali ei siitä päätellen ole heillekään se oikea, vai mitä?



Minusta kannattaisi siis ihan rohkeasti lähteä kokeilemaan vaikka viikon ajan sitä unikouluttamista, ja sitten kun sitä on kokeiltu niin voi sanoa että ei onnistunut... ei kannata ettei jokin onnistu enne kuin on kokeillut.



Toivottavasti tilanne helpottaa :)

Emme koskaan nukuta lapsia, jos ei lapsilla ole selkeästi ensin väsy. Ja tosiaan, vaikka nukutan ensin kauan, ja kyllästyneenä nostan lapsen hetkeksi lattialle, sama rumba jatkuu, kun taas yritän myöhemmin nukuttaa. B tosiaan nukkuisi kohtuullisen hyvin, joten häntä en viitsi toisen huudoilla herätellä.



Mietin, että ehkä voisimme jotenkin unikoulun toteuttaa, jos siirrän B:n nukkumaan isänsä kanssa kellarikerrokseen ja koulutan A:n täällä omassa makuuhuoneessaan. Eipä tosiaan taida muuta vaihtoehtoa olla, eikä tämäkään meininki voi jatkua.

Ensinnäkin sympatiat aloittajalle, itselle kun tuntuu kolmen eri-ikäisen nukuttaminen ylitsepääsemättömältä, saatikka että niitä olisi kaksi 11 kk:ikäistä! Tulipa vaan mieleen, että meilläkin neiti on nyt 11 kk ja nukuttaminen on vaikeampaa nyt kuin esim. kuukausi sitten. Mutta meilläkin tulee esiin oikea raivotar joka pitää kantaa ja heiluttaa ja hyssyttää nukuksiin, mikäli neiti on yliväsynyt. Auttaisiko teille se, että A;ta alettaisiin nukuttaa hivenen aiemmin? LIsäksi suosittelisin, joitain tiettyjä rutiineita. En tarkoita nyt tavallisia iltapala, ja pesu juttuja, vaan meillä keskimmäisen ( poika ) nukahtamisongelmista päästiin näin: iltapuuhia seurasi tietyssä järjestyksessä " iltarukous" , sitten toivotus hyvää yötä, äidillä oli ihana päivä tänään. Isosisko vastasi niin minullakin ja poika hänellä oli tyhmä päivä tänään (... :).... ) Sitten sammutettiin valo ja lauloin jokusen kerran vain heijaaheijaaheijaa...lähdin pois huoneesta ja uni tuli n. 5 - 10 minuutissa. Muutamassa päivässä pääsimme siihen, että iltasadusta mun huoneesta poistumiseen meni vain noin 2 min, kun ennen valoja oli räpätty päälle ja pois monta kertaa ja hypitty pois sängystä: Tokihan poika oli kaksi vee eli vanhempi kuin teillä, mutta meidän neiti kuunteli tuota heijaaheijaata masussa niin hyvin että tepsii vielää 11 kk;n iässäkin.

Eipä tästä varmaan apua paljon, mutta meillä 11kk poika ja yöt menneet kuukauden sisällä kauheiksi hulinoiksi, ja nukuttaminen yhtä tuskaa kestää ja kestää...Tänäänkin oli samanlaista showta kuten Alialla ja kesti n. 2h että sain nukahtamaan.



Olisiko ikä pelissä? Sillä aiemmin meillä on yöt menneet nätisti tuosta 3kk iästä lähtien nukuttaminen ei ole ollut vielä ikinä (koliikkia lukuunottamatta) näin hankalaa.. Olen myös aivan poikki, ja sympatiat täältä vielä kaksosten kanssa tappeleville!



Toivottavasti tää helpottuis pian!



Olen kyllä valmis unikouluttamaan, mutta kun luulen että ikä kyseessä taikka kehitysvaihe joka sotkee noi unet..



En myöskään haluisi turhaan huudattaa..

Meillä poika vasta 6kk ens viikolla,mutta meillä meni kanssa illat ihan mahdottomiksi.Poika nukutettiin vaunuihin,kannettiin,otettiin pois sängystä kun ei nukkunu ja sit takas..oltiin ihan puhki.Ja tissillä yritin nukuttaa.Unikoulun opettaja oli onneksi vieraana avoimessa kerhossa ja siltä sain selkeet ohjeet miten poika nukkumaan=)Ja mullakin kysessä kolmas lapsi..edelliset oo saanu nukkumaan mutta tätä en.No pojalle annetaan iltapuuro,sen jälkeen tissiä päälle.Sitten poika petiin ja ei enää palveluja..eka iltana huutoa jatkui 2h..tassutelltiin välillä yms.käytiin sanoo et nyt nukutaan.Seuraavan iltana meni enää 30min ja nyt poika saatu nukkumaan ihan hyvin=)Poika nukkuu nyt koko yön tai syö kerran.Unikoulun opettaja sanoi,että on helpompaa opettaa alle vuosikas lapsi nukkumaan ,kun mitä pitempään tottuu esim kanteluihin..niin sitä vaikeempi saada pois!

Voimia sinulle,meillä mies piti tämän unikoulun,ja nytkin mies käy iltaisin antaa tuttia yms.jos poika ei heti nukahda.

Mutta kaksi nukutettavaa kyllä. Pienempi on just 10,5kk ja isompi jo yli 3v. En tuputa omaa tapaani, mutta koska näytti poikkeavan edellä mainituista niin ajattelin kertoa, ehkä tästä saisi teillekin jonkun idean? Me nukumme perhepedissä kaikki, tilaa piisaa kun runkopatjoja on 3, näistä on otettu vauvan turvallisuuden vuoksi jalat pois vaikka sänky on seinästä seinään(eli vain jalkopäästä voi päästä putoamaan).



Välillä nukutus kestää, mutta tänäänkin vain viitisen minuuttia. Hektisimmässä seisomaan opetteluvaiheessa vauva kyllä sinnitteli tunninkin hereillä, niin pitkään kun jalat kantoivat. Nukutus menee näin. Mennään sänkyyn, minä tyttöjen väliin ja valot pois. Vauva ottaa tisua ja saattaa nousta seisoskelemaan seinää vasten tai kiivetä vatsani päälle. Jos on tarpeen, laitan takaisin omalle paikalle köllöttämään, mutta olen ihan passiivinen, en juttele(paitsi jos isommalla on joku asia mikä tulee mieleen ja mietityttää kovasti)enkä edes silittele. Ikään kuin nukkuisin. Ainoa oikeastaan mitä teen on se, että valvon ettei lapset häivy sängystä tai ala menemään toistensa luokse, siitä tulee vaan riehumista ja kikattelua...Pienen mönkimisen jälkeen molemmat nukahtavat ihan tyytyväisenä. Mielestäni tämä on tosi helppo nukutus, enkä oikeastaan edes koen nukuttavani lapsia kun vain köllin siinä välissä. Riskinä on kyllä että saattaa nukahtaa siihen jos on kyllin väsynyt...



Toivottavasti teillä helpottuu nukutushommat! Meillä ei ainakaan lapset häiritse toisiaan kun ovat tottuneet yhdessä nukkumaan. Isompi ei herää yöllä vauvan itkeskelyihin ja pienempi nukahtaa viereemme ihan hyvin vaikka kuiskuttelemmekin isomman kanssa jostain vielä. Kun vauva opetteli seisomaan ja käveli pitkin seinänviertä ja kiljui samalla riemusta, isompi valitti " en pysty nukkumaan kun N pitää niin kamalaa meteliä" ja sitten nukahti viiden minuutin päästä...

En nyt ehtunyt lukea kaikkia vastauksia, mutta tuli mieleen, että olisiko mahdollista, että isä ja muut lapset menisivät esimerkiksi mummolaan pariksi tai muutamaksi yöksi ja äiti pitäisi unikoulun iltakukkujalle? Tai sitten äiti ja muut lapset evakkoon ja isä pitäisi unikoulun?



Tiedän tuon rumban: meillä ei ole kaksosia, mutta meidän esikoisella oli tapana raivota sängyssään 20-40 minuuttia joka ikinen ilta ennen nukahtamistaan (uhmis protestoi nukkumaanmenoa vastaan). Vauvaa ei voinut laittaa nukkumaan ennen kuin esikoinen oli nukahtanut, koska muuten vauva heräsi huutoon ja hänet oli erittäin vaikea saada uudestaan nukahtamaan. Esikoinen jätti tuon raivoamisen yhtäkkiä pois ja nyt illat ovat paljon helpompia.



Oikein paljon voimia teille! Toivottavasti tilanne helpottuu pian!