Lue keskustelun säännöt.
Avioero
09.01.2015 |
15v avioliiton jälkeen. 3 alaikäistä lasta. Enpä kyllä suoraan sanottuna tiedä miten tästä päästään eteenpäin.
Kommentit (8)
Kiitos sinulle. Ihana kommentti. Nyt tosiaan tuntuu, että taivas on tippunut selkään. Lapset ovat ainoa voima, joiden avulla jaksan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sataprosenttisesti mitä tunnet. Minäkin erosin samanmittaisesta liitosta, alku oli todella todella raskasta, sumua, tyhjää, robottimaista toimintaa. Kaikelta meni pohja olo oli turvaton, henkisesti. Mitään niin raskasta en ole koskaan kokenut ja suosittelen sinullekin, että puhu ystäville jne. Älä piilota tunteitasi, itke, raivoa, puske se kaikki tunteiden vuoristorata vaikka liikuntaan, mihin vaan.
Ehjä en ole vieläkään, erosta yli vuosi ja kaksi pientä lasta. Voimia ja kaikkea hyvää sinulle ja lapsille! ♡
En tiedä, miten tästä selvitään. Yhteinen asuntolaina, koti, lapset. Muutto, lapsilla koulun vaihtaminen. Elämä on aivan ympäri.
Tilanne pitää sut kiireisenä, keskity siihen. Pura ajatuksiasi ystäville ja läheisille. Hanki joku uusi harrastus, joka vie ajatukset muualle. Liiku ja opi nauttimaan pienistä hyvistä hetkistä. Ajan kanssa tilanne helpottaa. Surtuasi pyri ajattelamaan positiivisesti ja ota ero uutena mahdollisuutena ponnistaa toiseen suuntaan. Ehkä joitain sellaisia päämääriä kohti, joita et olisi muuten osannut ajatella.
En koskaan ajatellut, että voisin elää ilman miestäni, ilman tätä perhettä. Elämäni oli suuntautunut ainoastaan heihin. Mies haluaa eron, lapset jäävät minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 01:01"]En tiedä, miten tästä selvitään. Yhteinen asuntolaina, koti, lapset. Muutto, lapsilla koulun vaihtaminen. Elämä on aivan ympäri.
[/quote] sinä selviät, niin kaikki muutkin ovat selvinneet tai voisiko sanoa, elämä jatkuu kaikesta huolimatta. Ja niin minullakin ja lähes poikkeuksetta kaikilla eroavilla on se yhteinen koti, asuntolaina jne. Eipä muuta kuin talo myyntiin tai toinen lunastaa, ositukset kuntoon jne. Ja hei..siihen kannattaa pyrkiä ettei lapsille tulisi valtavia muutoksia koska ero on etenkin heille äärimmäisen stressaava ja kipeä asia. Eli jos koulunvaihdokset voi välttää niin ei kannata siitä lisärasitetta lapsille tehdä! T. nro 4
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 00:50"]
Kiitos sinulle. Ihana kommentti. Nyt tosiaan tuntuu, että taivas on tippunut selkään. Lapset ovat ainoa voima, joiden avulla jaksan.
[/quote]
Niin, luulisi että ero on mörkö edes mainittavaksi, mutta sen läpikäyneenä ja siitä elossa selvinneenä voi onneksi lohduttaa ja tsempata muita sen kokemaan joutuvia. Vielä helpottaa, kunhan et menetä toivoasi. -2
Surullista. Jaksat kyllä, kun on vaan jaksettava. Lasten takia. Sinun itsesi takia. Kaikki apu nyt vaan kehiin, jos mahdollista, ja asioita hoitamaan, vaikka sydän märkänis. Kevät menee itkiessä, kesä jotenkuten junnatessa, mutta syksyllä voi kaikki olla jo toisin. Valoa elämääsi, kevät koittaa kaikesta huolimatta! :)