Lue keskustelun säännöt.
Masentunut ei saa apua ilman lääkkeitä
16.01.2015 |
Kommentit (8)
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 15:11"]
Minun mielestäni Suomen hyvinvointiyhteiskunta on iso vale. Kaikki niin kutsutut verorahoilla maksetut tuki toimet ovat enemmän tai vähemmän bisnestä yhteiskunnalle tai kulissi siitä että Suomi voi kutsua itseään "hyvinvointivaltioksi". Joskus minusta tuntuu että ihmiset ovat niin peloissaan näiden huonojen palvelujen menettämisestä että eivät uskalla vaatia tai etsiä parempaa. Tyydytään tähän, koska pelätään kaiken menetystä.
[/quote]
On kuitenkin globaalilla tasolla harvinaista että saat edes tuollaista apua niinkin edullisesti. Vaikka tuntisitkin turhautumista, on Suomi silti maailman mittakaavassa hyvinvointiyhteiskunta ja parhaasta päästä. Täydellinen se ei toki ole, ja kritisoida saa jotta palveluita voitaisiin toivottavasti parantaa, mutta kyllä tuollaiset puheet aika jyrkkiä ovat.
Se missä siellä ei-hyvinvointiyhteiskunnissa tunnutaan usein olevan Suomea edellä on suvun ja yhteisön omaehtoinen välittäminen ja tuki, joka usein on halvempaa, helpompaa ja tehokkaampaa kuin erinäisten yhteiskunnallisten instituutioiden tarjoama apu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä en edes hakenut niitä. 90-luvulla annettiin ehto että lääkkeitä syötävä kun käy mt-toimistossa.
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 15:11"]
Tämä on aika ahdistavaa. Minäkin menin hakemaan apua nuorena ja täynnä toivoa paremmasta, mutta sain vain lääkkeitä kouraani.
[/quote]
Sama. Tää on oikeasti se syy miksi meillä menetään työikäisten ihmisten työpanoksia. Minäkään en ole kyennyt yhteiskunnan panosta itseeni korvaamaan kunnolla, kun ensimmäisestä hermoromahduksesta kesti käsittämättömät 10 vuotta ennenkuin edes sain kelan terapiatuen. Sitä ennen mentiin kaavalla hermoromahdus - masennuslääke - ei auta - sitkeää yritystä pärjätä - uusi hermoromahdus - taas lääkäriin ja jumalaude edelleen vaan lääkettä eikä mitään mielenkiintoa hommata mulle terapiaa vaikka itse olin että nyt tarvin muutakin kuin lääkettä - lääke ei auta - syön yli puoli vuotta ja lopetan turhana - yritän pärjätä hermoromahdus - viimein terapiaa. Tämä kaikki on aiheuttanut sen että mahdanko koskaan oikein normaaliksi tullakaan, olisi pitänyt puuttua niin paljon aikaisemmin, nuorena heti kun ensimäiset merkit tuli. Olen ylirasittanut itseäni niin kauan että mahtaako edes aika korjata vaurioita enää.
Minulle masennuslääkkeet olivat se, joka lopulta nosti suosta. en kadu yhtään, ei pahoja sivu-eikä vierotusoireita. Pelotti aloittaa, mutta kun vuodenkaan terapialla ei mitään vaikutusta jaksamiseen, kokeilin ja onneksi kokeilinkin.
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 15:29"]
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 15:11"]
Minun mielestäni Suomen hyvinvointiyhteiskunta on iso vale. Kaikki niin kutsutut verorahoilla maksetut tuki toimet ovat enemmän tai vähemmän bisnestä yhteiskunnalle tai kulissi siitä että Suomi voi kutsua itseään "hyvinvointivaltioksi". Joskus minusta tuntuu että ihmiset ovat niin peloissaan näiden huonojen palvelujen menettämisestä että eivät uskalla vaatia tai etsiä parempaa. Tyydytään tähän, koska pelätään kaiken menetystä.
[/quote]
On kuitenkin globaalilla tasolla harvinaista että saat edes tuollaista apua niinkin edullisesti. Vaikka tuntisitkin turhautumista, on Suomi silti maailman mittakaavassa hyvinvointiyhteiskunta ja parhaasta päästä. Täydellinen se ei toki ole, ja kritisoida saa jotta palveluita voitaisiin toivottavasti parantaa, mutta kyllä tuollaiset puheet aika jyrkkiä ovat.
Se missä siellä ei-hyvinvointiyhteiskunnissa tunnutaan usein olevan Suomea edellä on suvun ja yhteisön omaehtoinen välittäminen ja tuki, joka usein on halvempaa, helpompaa ja tehokkaampaa kuin erinäisten yhteiskunnallisten instituutioiden tarjoama apu.
[/quote]
Nimenomaan tuo yhteisöllisyys olisi tärkeää.Taannoin tässä oli keskustelua siitä että lapset pitää laittaa aikaisin päivähoitoon koska täällä on liian kallista. Yhteiskunta ei edes kannusta ihmisiä nojautumaan toisiinsa vaan änkee jopa lasten ja vanhempien väliin. Halusin vain kyseenalaistaa että milloin yhteiskunnan palvelut oikeasti maksavat itsensä takaisin että ne ovat aidosti hyödyllisiä. Vai onko kyseessä tekohengitys? Ja toisaalta voitaisiin kysyä mikä loppujenlopuksi on hyvinvointia. En ole aloittamassa sotaa tai anarkistista mielenosoitusta(vaikka kansalaistottelemattomuus saattaisi tuoda uusia tuulia), mutta halusin vain kertoa sen minkä minä näen yhteiskuntamme heikkona jäsenenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Waaa waa waaa! Kaikki yhteiskunnan syytä itkua taas ketju täynnä. Sitten samaan aikaan innoissaan ja ylpeäinä ilmoitetaan kuinka lääkkeitä ei ole edes haluttu kokeilla. Mitä järjen ja logiikan riemuvoittoa taas ketju täynnä.
Ei saa ei. Montakohan reseptiä minullakin on revittynä viety roskikseen. Aina niistä lääkkesitä kysellään että auttaako. Aina vastaan samalla tavalla "En huomannut eroa. Tai no, sain ripulin/ne ummettivat/väsyttivät". :D ei kait kukaan edes masentunut nyt lähde siihen nappi ralliin...
Tämä on aika ahdistavaa. Minäkin menin hakemaan apua nuorena ja täynnä toivoa paremmasta, mutta sain vain lääkkeitä kouraani. Kukaan ei edes kunnolla kysynyt miksi minulla on paha olo. Minun mielestäni Suomen hyvinvointiyhteiskunta on iso vale. Kaikki niin kutsutut verorahoilla maksetut tuki toimet ovat enemmän tai vähemmän bisnestä yhteiskunnalle tai kulissi siitä että Suomi voi kutsua itseään "hyvinvointivaltioksi". Joskus minusta tuntuu että ihmiset ovat niin peloissaan näiden huonojen palvelujen menettämisestä että eivät uskalla vaatia tai etsiä parempaa. Tyydytään tähän, koska pelätään kaiken menetystä.