Lue keskustelun säännöt.
Rakkauselämä käyntiin kolmekymppisenä? Vinkkejä ja kokemuksia?
08.01.2015 |
Olen 30+ nainen enkä mikään missi : ) Ja elämässä on tullut koettua jos jonkinlaista: masennusta, koulukiusatuksi tulemista vakava sairaus, työelämän ongelmia jne. Mutta myös paljon onnenhetkiä ja hienoja kokemuksia.
Rakkauselämää minulla on ollut todella minimaalisesti, mutta nyt kiinnostaisi löytää kunnollinen mies jostain ja ehkä vielä perustaa perhe. En ole juhlijatyyppiä, joten yöelämässä en ole kuin kotonani. Haluaisin kuulla rohkaisevia kokemuksia parisuhteen löytymisestä ja/tai perheen perustamisesta näin aikuisiällä. Tai vinkkejä asiaan liittyen? Onko niitä?
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Baarit on hyviä. Nykyään niissä kun ei enää tupakoidakaan niin sinne vaan sekaan. Jos et juo alkoholia niin tilaat jännittäviä alkoholijuomia juomia tai napostelet jotain jos valitsemasi paikka on sellainen jossa saa jotain purtavaa.
Tapaa ystävä baarissa ja menet etuaikaa sinne istumaan?
Sitte valkkaamaan päältä pois parhaat!
Ihan vaan vinkki: mene terapiaan jos koulukiusaaminen vaikuttaa noin yhä. Kyllä lapsuus ja nuoruus pitää jättää joskus taakseen ja elää nykyhetkessä sitä mitä on. Ei koulukiusaaminen voi olla mielessä noin kun etsit rakkautta. Ja tiedän kyllä koulukiusattuna mistä puhut mutta omalla kohdallani siitä on reilu 20 vuotta. Ei enää oleellinen juttu arkeani.
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 21:36"]
Baarit on hyviä. Nykyään niissä kun ei enää tupakoidakaan niin sinne vaan sekaan. Jos et juo alkoholia niin tilaat jännittäviä alkoholijuomia juomia tai napostelet jotain jos valitsemasi paikka on sellainen jossa saa jotain purtavaa. Tapaa ystävä baarissa ja menet etuaikaa sinne istumaan? Sitte valkkaamaan päältä pois parhaat! Ihan vaan vinkki: mene terapiaan jos koulukiusaaminen vaikuttaa noin yhä. Kyllä lapsuus ja nuoruus pitää jättää joskus taakseen ja elää nykyhetkessä sitä mitä on. Ei koulukiusaaminen voi olla mielessä noin kun etsit rakkautta. Ja tiedän kyllä koulukiusattuna mistä puhut mutta omalla kohdallani siitä on reilu 20 vuotta. Ei enää oleellinen juttu arkeani.
[/quote]
Olen kyllä käynyt terapiassa ja yritys jättää nuoruus taakse on kova, mutta täysin en valitettavasti ole onnistunut siinä. Omalla kohdallani kiusaamisesta on myös 20 vuotta, ylikin. Vaikka olenkin kai mt-ongelmainen, en ole mikään ressukka : ) Minulla on ystäviä, käyn töissä ja olen ulospäinsuuntautunut ja ihan nätti, vaikkakaan en klassinen kaunotar. Kohdallani koulukiusaus vaikuttaa nimenomaan parisuhdeasioihin, ei muuhun.
Tässä iässä tuntuu, että kaikki mukavat miehet, joita tapaan esim. töissä tai harrastuksissa, ovat jo perheellisiä.
Miten saan sanottua (jos tapaan kivan miehen), että olen lähes kokematon ja ikisinkku, koska asiat tulevat kuitenkin esille ja ovat noloja.
Ap
"Mietin ihan samaa. Pitääkö miehet outona nettitreffeillä, kun kysyvät entisistä suhteista ja sanon, että niitä ei ole ollut..." - No yhtä lailla oman kokemukseni perusteella naiset pitävät miestä vähän vässykkänä, jos paljastuu, että hän on iältään 30 vuotias tai yli ja hänellä ei ole ollut parisuhdetta. - Yhtään paremmalta ei kuullosta myöskään arvailut siitä, että olenko mahd. homo. No joo kaikilla meillä on historiamme. Ei liene yhtä syytä miksi joku on vielä kokematta parisuhteessa eloa vielä kolmikymppisenä. Hieman minua tympiii (mm. ensitreffit alttarilla esiin -rivienvälistä esiin- tullut) ajatus siitä, että parisuhde on se "täydellinen" tapa elää ja olla. - Aivan kuin sinkku ei voisi olla, oman itsenään kokonainen eikä puolikas vailla toista puoliskoaan.
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 21:49"]
"Mietin ihan samaa. Pitääkö miehet outona nettitreffeillä, kun kysyvät entisistä suhteista ja sanon, että niitä ei ole ollut..." - No yhtä lailla oman kokemukseni perusteella naiset pitävät miestä vähän vässykkänä, jos paljastuu, että hän on iältään 30 vuotias tai yli ja hänellä ei ole ollut parisuhdetta. - Yhtään paremmalta ei kuullosta myöskään arvailut siitä, että olenko mahd. homo. No joo kaikilla meillä on historiamme. Ei liene yhtä syytä miksi joku on vielä kokematta parisuhteessa eloa vielä kolmikymppisenä. Hieman minua tympiii (mm. ensitreffit alttarilla esiin -rivienvälistä esiin- tullut) ajatus siitä, että parisuhde on se "täydellinen" tapa elää ja olla. - Aivan kuin sinkku ei voisi olla, oman itsenään kokonainen eikä puolikas vailla toista puoliskoaan.
[/quote]
Olen samaa mieltä ja olen ollut sinkku niin kauan, että olen todellakin kehittänyt itsestäni sen kokonaisen ja tulen hyvin toimeen ilman puoliskoa. Loukkaannun todella verisesti kun minua joskus pidetään jotenkin vähempiarvoisena, koska olen sinkku. En istu häissä lasten pöytään. Mutta haluaisin silti kokeilla parisuhdetta edes kerran ja koska olen vielä hedelmällisessä iässä, nyt olisi ehkä hyvä aika.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluat kokeilla parisuhdetta edes kerran ja jos ei onnistu, niin ainakin jää lapsi muistoksi, vai mitäköhän muuta tuolla hedelmällisyydellä tarkoitat?
Älä kerro olevasi täysin kokematon. Ei se käy mitenkään ilmi. Varsinkaan jos mies ei ole hyvin kokenut myöskään. Aika moni kolmekymppinen on ollut 1-2 kanssa, pitävät yhä yhtä lukion tai yliopiston poikaystävänsä kanssa. Aikuisia neitsyitäkin on, vaikka heistä ei paljon hiiskuta.
Voisitko alkaa suhteeseen nuoremman miehen kanssa? 90-lukulaisissa on hyviä tarjolla vielä varmaan paljon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 22:11"]
Haluat kokeilla parisuhdetta edes kerran ja jos ei onnistu, niin ainakin jää lapsi muistoksi, vai mitäköhän muuta tuolla hedelmällisyydellä tarkoitat?
[/quote]
Sitä, että haluaisin vielä ehtiä perustaa perheen ja sitä varten yleensä tarvitaan parisuhde. Tosin en kritisoi heitä, jotka perustavat perheen yksin.
Ap
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 22:13"]
Älä kerro olevasi täysin kokematon. Ei se käy mitenkään ilmi. Varsinkaan jos mies ei ole hyvin kokenut myöskään. Aika moni kolmekymppinen on ollut 1-2 kanssa, pitävät yhä yhtä lukion tai yliopiston poikaystävänsä kanssa. Aikuisia neitsyitäkin on, vaikka heistä ei paljon hiiskuta.
Voisitko alkaa suhteeseen nuoremman miehen kanssa? 90-lukulaisissa on hyviä tarjolla vielä varmaan paljon...
[/quote]
Olen kymmenisen vuotta vanhempi kuin 90-luvun alussa syntyneet, joten jos en kuitenkaan. Minulla kuitenkin on elämänkokemusta aika paljon.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 21:43"][quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 21:36"]
Miten saan sanottua (jos tapaan kivan miehen), että olen lähes kokematon ja ikisinkku, koska asiat tulevat kuitenkin esille ja ovat noloja.
Ap
[/quote]
Oikeasti mukavan miehen seurassa sinun ei tarvitse pohtia oletko nolo vai et. Suomesta löytyy paljon miehiä, jotka osaavat arvostaa kokematonta ja "neitseellistä" naista.
M39, joka meni itse naimisiin 27v täysin kokemattomana
"Olen samaa mieltä ja olen ollut sinkku niin kauan, että olen todellakin kehittänyt itsestäni sen kokonaisen ja tulen hyvin toimeen ilman puoliskoa. Loukkaannun todella verisesti kun minua joskus pidetään jotenkin vähempiarvoisena, koska olen sinkku. En istu häissä lasten pöytään. Mutta haluaisin silti kokeilla parisuhdetta edes kerran ja koska olen vielä hedelmällisessä iässä, nyt olisi ehkä hyvä aika. Ap"
No meillä on sitten samanlaisia tuntemuksia. - Minua tosin ei ehkä häiritsisi se, jos minut istutettaisiin häissä laisten pöytään. - On se joskus tylsää ollut pöydässä, jossa kaikki muut ovat parisuhteessa. Mutta niin tai näin olen ollut otettu kun olen sinkkuudestani huolimatta saanut kutsun häihin. - Mutta ei minun pitänyt miutten häistä sanoa mitään vaan, että uskon ja tai uskottelen itselleni, että jollain tavalla itsekseen elämiseni on muokannut minua niin, että siitä on tulevaisuudessa siinä vielä nyt haaveena olevassa parisuhteessa apua ja tai hyötyä etten sanoisi jopa onnea, että olen elänyt itsekseni. Toki myönnän, että vuosien saatossa minusta on tullut hieman kranttu.Mutta kuten Ap kirjoitit myös minä olen kehittänyt itsestäni sen kokonaisen ja tulen hyvin toimeen ilman puoliskoa. - Tosinaan mietin tai mielessäni on käynyt, että olenko kehittynyt jo liian itsenäiseksi ja omatomiseksi. Tai siksi itsekkääksi kusipääksi, joka luulee olevansa täyspäinen ja, jopa yleensä muut huomioivakin. Mutta, joka toisinaan on kyvytön ymmärtämään itse, miksi on edelleen vailla "sitä" oikeaa... En kuvittele tai luule, että olisin täydellinen mies nyt tai tulevaisuudessa puolisolleni ja tai millä nimellä sitten kutsunkaan, "sitä" minun kaipaamaani. Mutta toisaalta sen verta itserakas(?) tai vaativa olen ja olenollut itselleni, että luulen, että miinun on parempi olla yksin kuin pyrkiä parisuhteeseen väkisin; vain siksi, että voisin sanoa, että olen minäkin eläny tai ollutt parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 22:27"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 21:43"][quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 21:36"] Miten saan sanottua (jos tapaan kivan miehen), että olen lähes kokematon ja ikisinkku, koska asiat tulevat kuitenkin esille ja ovat noloja. Ap [/quote] Oikeasti mukavan miehen seurassa sinun ei tarvitse pohtia oletko nolo vai et. Suomesta löytyy paljon miehiä, jotka osaavat arvostaa kokematonta ja "neitseellistä" naista. M39, joka meni itse naimisiin 27v täysin kokemattomana
[/quote]
No, olit silloin kuitenkin vielä yli 5 vuotta nuorempi kuin minä olen. Ja mistä löydän sellaisen kunnon miehen, joka arvostaisi minua. Varmasti uskonnollisista piireistä löytäisi, mutta olen aika ateisti.
Ap
Mietin ihan samaa. Pitääkö miehet outona nettitreffeillä, kun kysyvät entisistä suhteista ja sanon, että niitä ei ole ollut...