Onko lapsi tärkeämpi kuin mies?

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 14:51"]

Lapsi kuitenkin muuttaa pian pois ja hankkii itselleenkin miehen. Lapselle mies on tärkeämpi kuin äiti. Miksi, miksi nainen tuhlaat elämäsi lapsesi palvontaan?

[/quote]

Kamala, onko mun poikani homo vai miks se sen miehen hankkii?

Jokainen mies on homo. :) Minä homomiehenä sen tiedän. :)

Aloitusviestissä ei ollut mitään järkeä. Kuka hankkii miehen ja minkä miehen?

Kamalaa olisi jos poika olisi hetero. Hyi saatana!

Viestissä 4 ei ollut mitään järkeä. Ei kukaan nyt ainakaan mitään naista hanki!

Olen miettinyt samaa kuin ap! Ennen en sitä tajunnut, ja melkeinpä palvoin lapsiani. Nyt kun kaksi vanhinta jo omillaan ja aika vähän ovat minuun yhteyksissä (vaikka kaikkeni heille uhrasin ja rakastin hulluna) niin olen miettinyt että mies on ja sentään pysyy rinnallani. 

No, aika tavallista kun lapset itsenäistyy että sillon ei vanhempien jutut niin kiinnosta. Myöhemmin sitten kun tulevat itse vanhemmiksi niin haluavat kuulla millaista lastenhoito oli heidän aikanaan ja ottavat ehkä vinkkejäkin vastaan.

MILLÄ HUORAT PERUSTELETTE SEN ETTÄ MIES LAKKAA OLEMASTA KUN ÄPÄRÄ RIIPPUU ISSILLÄ?

Vastaan vaan otsikkoon: On!

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 15:03"]

MILLÄ HUORAT PERUSTELETTE SEN ETTÄ MIES LAKKAA OLEMASTA KUN ÄPÄRÄ RIIPPUU ISSILLÄ?

[/quote]

Ei ole huoria linjoilla...

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 15:03"]

MILLÄ HUORAT PERUSTELETTE SEN ETTÄ MIES LAKKAA OLEMASTA KUN ÄPÄRÄ RIIPPUU ISSILLÄ?

[/quote]DDDD Issillä iippuu enskat, ies akkaa olemasta, oska ei ole itään ilman aista.

Totta. Mies ilman naista on kui pierun jälkituoksahdus hiekkamyrskyssä Saharassa.

Kyllä, lapset ovat tärkeämpiä kuin mies. Lapset rakastavatkin jopa minua, mies ei. Lapset eivät ilkeile minulle, mies ilkeilee. Lapset eivät vähättele minua, mieheni vähättelee. Lapset ovat ihania, mieheni ei.
Mies sanoo että hänen äitinsä on aina ollut ja tulee olemaan tärkeämpi kuin minä, vaimo. Äiti tekee kaiken hyvin ja minä huonosti.

Ehkä siksi lapsi on tärkeämpi, että lapsi on omaa lhaa ja verta, oman kasvatuksen tulos. Lapsen elämässä ollaan mukana raskausajasta lähtien. Lapsi rakastaa pyyteettä vanhempiaan, ja jos vanhemmat osaavat hoitaa vanhemmuttensa ja läheisyyden, tuen ja turvan tarjoamisen kunnolla niin ei se rakkaus vanhempiaan kohtaan aikuisenakaan katoa. 

Oma mies on toki mulle rakas, mutta me ei olla mitään sukua toisillemme. Me ollaan tutustuttu vasta aikuisina, meillä ei siis ole koko elämän mittaista histroiaa. Kahden aikuisen välinen rakkaus ei koskaan voi olla täysin pyyteetöntä ja samalla tavalla "viatonta" kuin lapsen ja vanhemman välinen rakkaus. 

Summasummarum, sanoisin että sekä lapsi että mies ovat molemmat ihan tajuttoman rakkaita, mutta se rakkaus heitä kohtaan on hyvin erilaista. Miestä kohtaan se on romanttista rakkutta, lasta kohtaan nimenomaan sitä pyyteetöntä. Jos mies kuolisi tai jättäisi, pääsisin siitä kyllä ajan kanssa yli ja voisin jopa löytää uuden miehen. Jos lapsi kuolisi tai katoaisi vaan johonkin, en todennäköisesti koskaan pääsisi täysin yli eikä mikään toinen lapsi voisi korvata häntä.

no onhan se lapsi sen vajaa 20 vuotta tärkeämpi, koska siitä pitää ottaa vastuu. Lapsi on riippuvainen, kun taas ukko ei toivottavasti ole vaimostaan riippuvainen pysyäkseen hengissä ja voidakseen kokea elämän mielekkyyttä... 

mulle ainakaan ei miehen tarpeet ole lähellekään niin tärkeitä kuin lasten. Inhoan muutenkin sellaisia "lässyn lässyn miehiä", joiden kanssa pitää puhua lirkutellen ja lässyttäen ja hoivata pikku (100kg) nallekarhua. Tai joiden pää ei kestä omien lasten läsnäoloa ja sitä että vaimon huomio menee pääasiassa pieniin lapsiin eikä siihen 100kg:n söpöliiniin. Todellinen turn off!

Ei minulle ainakaan.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 15:03"]MILLÄ HUORAT PERUSTELETTE SEN ETTÄ MIES LAKKAA OLEMASTA KUN ÄPÄRÄ RIIPPUU ISSILLÄ?
[/quote]

Miehen käyttöikä loppuu tasan siihen kun lapsi on sylissä, mihin vittuun miestä sitten enää tarvitsee?

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 15:13"]

Ehkä siksi lapsi on tärkeämpi, että lapsi on omaa lhaa ja verta, oman kasvatuksen tulos. Lapsen elämässä ollaan mukana raskausajasta lähtien. Lapsi rakastaa pyyteettä vanhempiaan, ja jos vanhemmat osaavat hoitaa vanhemmuttensa ja läheisyyden, tuen ja turvan tarjoamisen kunnolla niin ei se rakkaus vanhempiaan kohtaan aikuisenakaan katoa. 

Oma mies on toki mulle rakas, mutta me ei olla mitään sukua toisillemme. Me ollaan tutustuttu vasta aikuisina, meillä ei siis ole koko elämän mittaista histroiaa. Kahden aikuisen välinen rakkaus ei koskaan voi olla täysin pyyteetöntä ja samalla tavalla "viatonta" kuin lapsen ja vanhemman välinen rakkaus. 

Summasummarum, sanoisin että sekä lapsi että mies ovat molemmat ihan tajuttoman rakkaita, mutta se rakkaus heitä kohtaan on hyvin erilaista. Miestä kohtaan se on romanttista rakkutta, lasta kohtaan nimenomaan sitä pyyteetöntä. Jos mies kuolisi tai jättäisi, pääsisin siitä kyllä ajan kanssa yli ja voisin jopa löytää uuden miehen. Jos lapsi kuolisi tai katoaisi vaan johonkin, en todennäköisesti koskaan pääsisi täysin yli eikä mikään toinen lapsi voisi korvata häntä.

[/quote]

Todella hyvin sanottu, komppaan ehdottomasti... Nimimerkillä minulla on takana avioero sekä lapsen yhtäkkinen "katoaminen" (muutti ulkomaille sanomatta sanaakaan) ja välinpitämättömyys, tuosta avioerosta pääsin yli ajan kanssa, mutta lapseni välinpitämättömyydestä pääsen tuskin koskaan yli. Elätän edelleen toivoa siitä, että jokin päivä lapseni palaisi syntysijoilleen ja saisin halata ja rutistaa häntä niin paljon kuin sielu sietäisi... Ex-miehestä, lapsen isästä, en juurikaan enää piittaa...