Lue keskustelun säännöt.
Vauva 5kk ja mies haluaa eron
09.04.2015 |
Sanokaa nyt, että miten ihmeessä tästä selviän?? Kuulema ei rakasta minua enää, 8 vuotta ollaan oltu yhdessä ja nyt huomasi, että ei, ei onnistu.
Miten on mahdollista vain yhtäkkiä lopettaa rakastamasta toista? Tähän ei liity kolmansia osapuolia, olen melkein täysin varma.
Siis miten se yhteishuoltajuus edes käytännössä onnistuu 5kk vanhan vauvan kanssa??
En ole edes enää surullinen, kolme viikkoa tästä jauhettu ja musta tulee vain kyynisempi ja vihaisempi! Hitto minkä äijä teet! Aamulla kuitenkin aina herään kauhean ahdistukseen ja itkuun...
Kommentit (20)
Ap voimia! Sulla on nyt kamala olo, mutta yritä pitää siellä kotona pää nyt todella kylmänä. Asiat kyllä selviää. Minusta kuulostaa, että miehellä on joku oma kriisi käynnissä. Anna sen ymmärtää, että menee jos haluaa. Siinä saattaa käydä lopulta niin, ettei mies haluakaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 14:34"]
Älä suostu yhteishuoltajuuteen jos ei ole pakko.
[/quote]
Ei ole ihan ap:n suostumisesta kiinni. Yhteishuoltajuus on se normi nykyään. Yksinhuoltajuus täytyy perustella todella hyvin.
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 22:10"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 14:34"]
Älä suostu yhteishuoltajuuteen jos ei ole pakko.
[/quote]
Ei ole ihan ap:n suostumisesta kiinni. Yhteishuoltajuus on se normi nykyään. Yksinhuoltajuus täytyy perustella todella hyvin.
[/quote]
Näin on. Ja suurimmassa osassa tapauksia se on myös lapsen etu. Koettakaa nyt päästä jo irti siitä ajatuksesta, että äiti on jotenkin automaattisesti parempi ja tärkeämpi kuin isä. Ihan kamala lähtökohta antaa tuollainen vinkki ("älä suostu yhteishuoltajuuteen").
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 17:49"]
Viestin aloittaja taas hei. Siis sen verran äkäisesti kirjoitin tuon aloituksen, että unohtu lisätä, että meillä on mennyt suht hyvin. Ei mitään kliseitä, että seksi olisi loppunut yms. Mutta tottakai fokus on ollut vauvassa. Miehen suhde on hyvä vauvaan, mutta ei kestä itkua tai paskavaippoja. Hän on paljon töissä. Kyllä mä alan myös päivä päivältä enemmän epäileen suhdetta. Mutta en käsitä missä välissä.. Varmaan sitten siellä töissä. Kiitos tsempeistä, mutta kauhea olo on silti..
[/quote]
Koittakaa nyt tajuta että jos se suhde tökkää johonkin, niin se tökkää kanssa. Jostain tulee se viimeinen pisara. Ei siihen automaattisesti kolmansia osapuolia tarvita, toisin kuin hiton moni luulee. Mä en ole ikinä lähtenyt suhteesta kolmannen osapuolen takia tai vuoksi. Minut on kyllä jätetty sellaisen takia. Aivan, nainen toimi näin. Eikä tarvitse kuin lukea tätäkin ketjua, niin huomaa miten kovia aivopesemään monet naiset ovat.
Kaikesta selviää jos on pakko. Ei se elämä ole yhdestä ukosta kiinni.
Keskity itseesi ja lapseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei toista voi omistaa.
Yhteishuoltajuus on eri asia kuin viikko- ja viikko-systeemi. Tuon ikäistä ei vielä laiteta viikko- ja viikkosysteemille, vaan tapaamiset neuvotellaan vaikka lastenvalvojalla.
Kyyninen kyy minussa sanoo, että on siellä se toinen nainen taustalla. Jossain se on, esim. töissä.
Tsemmpiä sulle. Kyllä se selviät tästä. Mutta älä anna sumuttaa itseäsi sitten missään silmään. Älä allekirjoita mitään lukematta ensin ja kysymättä toista mielipidettä.
Liittyyhän siihen..vauva. oletko antanut tarpeeksi tilaa olla vanhempi ja huomioinut puolisona..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia sulle.Varmaan tuntuu kurjalta
Ompa harvinaisen vastuuton mies. Ei sitten kestänyt vauva-arkea, tuskin siinä kenenkään parisuhde varsinaisesti kukoistaa. Tuollainen rakkauden yhtäkkinen loppuminen kielii siitä, että vauva-arki on liikaa eikä siitä nauti millään tavalla - mikä ei ole harvinaista. Mutta sen ajan yli yleensä sinnitellään mentaliteetilla aikansa kutakin, hetken se vain kestää ja keskiytään pääsääntöisesti uuteen perheenjäseneen.
Millainen tunneside miehellä on vauvaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista että tapaamissopims sitoo vaan lähivanhempaa. Älä allekirjoita sopimusta mihin et ole tyytyväinen!
Vauva ukon mukaan. Siinäpähän sitten lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä suostu yhteishuoltajuuteen jos ei ole pakko.
Viestin aloittaja taas hei. Siis sen verran äkäisesti kirjoitin tuon aloituksen, että unohtu lisätä, että meillä on mennyt suht hyvin. Ei mitään kliseitä, että seksi olisi loppunut yms. Mutta tottakai fokus on ollut vauvassa. Miehen suhde on hyvä vauvaan, mutta ei kestä itkua tai paskavaippoja. Hän on paljon töissä. Kyllä mä alan myös päivä päivältä enemmän epäileen suhdetta. Mutta en käsitä missä välissä.. Varmaan sitten siellä töissä.
Kiitos tsempeistä, mutta kauhea olo on silti..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle mies teki saman 2vk ennen kuopuksen syntymää, sanoi täysin samalla tavalla! Päätettiin kumminkin vielä yrittää tämän pikkulapsi arjen läpi ja jos ei parane sitten erotaan. Musta on kyllä heti vauvan syntymän jälkeen alkanut tuntua siltä, että aivan sama jos ero tulisi. Silloin olin kyllä aivan järkyttynyt, vihainen, katkera, kaikkea mahdollista. Tiedän miltä sinusta tuntuu, voimia! <3
Ajan kanssa tulet huomaamaan, että se vauva-arki sujuu paljon paremmin ilman miestä ja sitä kaikkea negatiivista skeidaa, mitä sen miehen läsnääolo ja marina sai aikaan. Itselle kävi näin. Alkujärkytyksestä selvittyäni olen helpottunut ja tyytyväinen. Olen saanut elää pienen tyttäreni kanssa rauhallista ja tasapainoista elämää.
Tsemppiä ja voimia sinulle. Tuo kolmosen kirjoitus olisi hyvä. Itsekin petetyksi tulleena/avioeron kokeneena naisena antaisin nuo samat neuvot.
Ota tarkkaan selvää mitä tarkoittaa yhteishuoltajuus, tapaamis sopimus ja elatusvelvollisuus. Kaikki tulevat kohdallasi ajankohtaisiksi ja ovat keskenään täysin toisistaan riippumattomia asioita.
Mikäli mahdollista, juttele jonkun eronneen ihmisen kanssa ennen päätöksiesi tekemistä, äläkä laita nimeäsi mihinkään paperiin ilman tarkkaa harkintaa.
Rakkaus loppuu yleensä siinä vaiheessa kun siellä on Se kolmas osapuoli. Niin kauan rakkauden eteen jaksetaan tehdä töitä. Miehet etenkin "varmistavat selustansa" lähtiessään liitosta.
Meillä mies lähti lätkimään jo kun plussasin (ehkäisy jätetty pois miehen aloitteesta aikanaan, itse vähän toppuuttelin työtilanteen vuoksi mut suostuin kuitenkin kun vauvakuumeessa molemmat oltiin enkä arvannut että tärppää heti) parikymppisen opiskelijamimmin perään. Vauvaikäisellä tai pikkutaaperollakaan ei voi pitää mitään viikko-viikko -systeemiä tai edes isäviikonloppuja, tapaamiset ovat sitä, että pari kertaa viikossa isä tulee tapaamaan vauvaa vauvan kotiin muutamaksi tunniksi kerralla. Vauvan etu on usein lyhyitä tapaamisia ja mieluiten vielä tutussa ympäristössä. Isompana sit isän luona tai pidempiä aikoja kerralla.
Valitettavan usein sieltä taustalta sitten viimein paljastuu se toinen nainen..
Minä laittaisin miehen aktiivisesti lapsenhoitohommiin. Voi olla, että se mahdollinen nuori rakkaus kyllä sitten tyssäisikin siihen, kun arki tulisi selväksi osapuolille heti alkuunsa.
Voimia ap!! Sinä tulet pärjäämään kyllä.
Anna kun arvaan... Miehesi ei edes alunperikään halunnut lasta, mutta myöntyi lopulta pitkän väsyttämistaktiikan seurauksena? Tai kenties "pilleri" unohtui?
Ap tässä vielä kerran hei. Kiitos surkeasta kommentistasi. Jos tarkan tiedon haluat niin ehkäisynä olemme käyttäneet kondomia viimeiset viisi vuotta. Lopulta kauniina tammikuisena yönä yhteistuumin rakkauden huumassa halusimme tehdä lapsen. Meillä asiat melkein jopa juuri samoin kuin nr 14:lla.. Hän oli se joka siitä tuhisijasta haaveili.