TE jotka hoidatte ITSE omat pienet lapsenne

En ole ajatellut asiaa, enemmän kiinnostaa mitä minä teen oman lapseni kanssa kuin mitä muut vanhemmat tekevät jälkikasvunsa kanssa.

Ei säälitä. Parempi ettei äiti masennu. Se säälittäisi

Ei säälitä, koska en uhraa ajatuksiani ja mietteitäni säälimällä muiden lapsia. Hoidan omani ja se riittää. Jokainen tehkööt lapsilleen, mitä haluaa. Ei ole minun asiani.

Ei säälitä, paitsi ne, jotka joutuvat esim. tiukan taloustilanteen takia tekemään päätöksen vasten omaa haluaan. Jos kokee, että on mieluummin töissä kuin kotona niin se on aivan satavarmasti perheelle parempi ratkaisu kuin väkisin kotoilla.

Virikehoidossa käyvät lapset ei säälitä, koska monelle lapselle kaveriseura on tärkeää ja mahdollistuu vain virikehoidon kautta (ei tietenkään kaikille). Kokopäivähoidossa olevat kyllä vähän säälittää, mutta luultavasti perheellä on omat syynsä sellaiseenkin ratkaisuun.

Luottaisin kuitenkin siihen, että jokainen perhe osaa tehdä omalle kohdalleen parhaat ratkaisut ja on mahtavaa jos todella on varaa valita.

Ei minua ne perheet säälitä, vaan ne isommat lapset, jotka viedään päiväkotiin niin että vauva saa olla kahdestaan äidin kanssa.

Ei. Minä keskityn meidän omiin asioihin. Ja kun tuossa ei kumminkaan mistään oikeasti pahasta lastensuojelullisesta asiasta ole kyse, niin ihmiset tehkööt mitä haluavat tai on pakko. Samoin teemme mekin omien mahdollisuuksiemme ja arvojemme mukaan.

Ei mua ne säälitä. Jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa. Sellaiset lapset säälittää keiden vanhemmat alkaa heti syntymästä asti suunnitella matkoja KAHDESTAAN ja pienen vauvan jättämistä isovanhemmille viikonlopun yli hoitoon. Ystäväni on tällainen. Mulle ainakin lapsen syntymä tarkoitti sitä ihanuutta että saa tehdä kivoja asioita PERHEENÄ; mennä mökille, kylpylään, ulkomaille... Nämä vanhemmat suunnittelevat vaan miten pääsisivät lähtemään kahdestaan. Äitinsä tytär näköjän tämä ystäväni, itse pääsi lapsuudessaan vaan kaksi kertaa ulkomaille kun mummi vei, oma äitinsä kävi mies ystävänsä kanssa kerran vuodessa thaimaassa. Ymmärrän kyllä että kahden keskistä aikaa tarvii mutta niin tatvitsee myös perheen keskeistä aikaa, arki ei aina kata sitä.

Vähän ohis.

Ei säälittänyt, kadehdin kyllä niitä joilla oli työpaikka ja veivät lapsensa hoitoon. Kateellisena arvostelin. Omat lapseni vein päiväkotiin kun nuorin oli 3 ja esikoinen 4,5v. Ja esikoisen kohdalla (on nyt 2 luokalla) olen miettinyt, johtuuko hänen hitaasti lämpeneminen kavereihin tutustumisessa liian pitkästä kotihoidosta, kun viihtyy enemmän aikuisten seurassa eikä tutustu helposti lapsiin. Nuorimmaisella ei mitään ongelmaa. Jos vielä joskus saan lapsia vien tästäsyystä päiväkotiin viimeistään 3v.

Ei säälitä. Mä hoidan nimenomaan ne omat lapset, muiden pirpanat ei kamalammin kiinnosta. 2-4h päivässä ulkoilen lasten kanssa, teen gradua ja pidän huolta kodista, missä välissä ois aikaa sääliä muiden lapsia? :D tätäkin kirjoitan samalla kun kokkaan.

Ei säälitä, kaikki tekee omat ratkaisunsa. Koitan tehdä omat ratkaisuni oman perheen parhaaksi, joku muu tekee toisella tavalla oman perheensä parhaaksi.