Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen läski, tartten tsemppiä :(
21.01.2015 |
Mulla on ollut elämäntaparemontti käynnissä jo viime keväästä lähtien. Paino kuitenkin on tippunut tuskastuttavan hitaasti, puolessa vuodessa lähti vaivaiset 15kg. Sen jälkeen en olekaan vaa´alla käynyt, vaikka ruokavaliossa oon pitäytynyt. Huomaan kyllä muutamissa vaatteissa eroa, kun vertaa vuoden takaiseen tilanteeseen. Mutta nyt on sitten taas nää päivät menossa, kun tuntuu etten mä mitään laihdu, oon ikuisesti tämmöinen läski (edelleen yli 100kg), mitä järkeä tässä on?
Tiedän kyllä, että nykyisellä ruokavaliolla mun on parempi olla, eikä tämä ruoka pahaakaan ole. Iho on paremmassa kunnossa, ei tule enää kauheita närästyskohtauksia öisin vaan saan nukuttua, liikkuminen on kevyempää, vaatteet istuu edes vähän paremmin jne. Mutta silti nuo "tää on niin turhaa, en laihdu ikinä"-ajatukset on taas vallanneet mun pään.
Mä tartten tsemppiä, jotain, jolla kukistaa tuon pikkupirun olkapäiltä joka koettaa mua saada repsumaan entiseen ruokavalioon (leipää, leipää, eineksiä, herkkuja, syömiset pari kertaa päivässä jne). Mä tartten tsemppiä, jonka kautta mä saan kukistettua tuon ajatuksen etten laihdu ikinä. Help me :(
(Olen katsellut kuvia alkuvaiheesta-keskivaiheesta ja verrannut niitä nykyhetkeen ja mun mielestä mä näytän ihan samalta edelleen, joten ei auta sekään :( )
Kommentit (9)
Kannattaa varmaan pitää ruokapäiväkirjaa ja laskea muutaman päivän kalorit, sä syö liikaa sitä terveellistä ruokaa. Isolla ihmisellä on helposti ihan väärät annoskoot, vaikka ruoka itsessään olisi terveellistä. Pähkinät, siemenet ja öljyt ovat terveellisiä, mutta niissä on paljon energiaa. Laihtumiseen tarvitaan kalorivaje, jos ruoastasi kertyy vähän kaloreita etkä silti laihdu mene lääkäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin olen Cambridgella, pudotusta kahdeksassa kuukaudessa noin 40 kiloa, vielä jonkun verran on matkaa maaliin.
3
En haluaisi alkaa millekään pussidieeteille, pelkään että se herättää mun uinuvan ahmimishäiriön. Ruokia merkkailen aina välillä pistarinomaisesti kiloklubiin, kalorit jää pääsääntöisesti 1200-1300 kieppeille. Yhtenä-kahtena päivänä parissa viikossa kalorit nousee 1600-1800. Esim. kinkku-juustomunakas nosti mun kalorit tuonne toissapäivänä. Ja alkuun punnitsin aivan kaikki ruuat, että opin ns. oikeat annoskoot. Edelleen välillä punnitsen ja tarkistan etten oo lipsunut niistä ylöspäin. Esim. lihaa aterialla on 100g.
Juon vettäkin. Ravitsemuksellisesti kaiken pitäisi olla ihan kunnossa.
Fiksu etenee hitaasti. Muutoksen läpi runnomalla et saavuta mitään, vaan laihdutusoireet vaan pitkittyvät. Hiljalleen etenemisessä ei ole mitään vikaa koska ainakaan kehosi ei mene "shokkiin" ja yritä hankkia kiloja takaisin hinnalla millä hyvänsä. Samalla ehdit itse tottua uusiin ruokiin ja tapoihin. Mieti montako vuosikymmentä ehdit kehostasi nauttia vaikka tähän menisi kymmenen vuotta. Varmasti useamman.
Viestistäsi kuuluu läpi että välität itsestäsi ja olet kiinnittänyt huomiota omaan hyvinvointiisi, tässä on pelastusköytesi. Ethän sinä junamatkallakaan tuijota raiteita asemaa etsien vaan yrität viihtyä, muutoin matkasta tulisi tuskallinen. Älä katso peiliin muuten kuin uloslähtiessä, ja laita vaaka piiloon viikkopunnitusten välillä. Pakkomiellettä ei kannata hankkia. Siitä tulee vain sairaaksi. Tsemppaa itsesi niillä muutoksilla jotka voit nähdä ja kokea, ja lakkaa odottamasta pitkäaikaisia jos voit. Asia on kuitenkin tärkeä vain yhdelle ihmiselle ja se olet sinä itse joten sinulla on täysi oikeus olla kärsivällinen ja tehdä se siinä tahdissa joka sopii kehollesi ja sinulle. Onneksi tunnut kallistuvan siihen suuntaan eikä viestistäsi kuulunut läpi pakkomielteinen kiire vaan välität itsestäsi.
Äiti laihtui hitaasti ja yhtäkkiä vaan tajusin että on kamalan pieni - asiasta kysyessä selvisi että monta vuotta elintapamuutoksia takana. Selittyi rahkat jääkaapissa, myslit ja moni muukin asia mitä olin etäisesti ihmetellyt (muutokset eivät olleet niin suuria että olisin kiinnittänyt huomiota aiemmin). Mutta se hidas muutos jäikin pysyväksi ja tuosta päivästä lähtien on paino pudonnut vielä lisääkin vaikka äiti olisi keski-iän ylittäneenä ollut tyytyväinen sellaiseen normaalipulleaan - ei siksi että olisi yrittänyt laihtua enää sen jälkeen vaan oli niin tottunut tasapainoiseen ruokavalioon että niin vain hiljalleen kävi. Ei se nopeus mitään kerro eikä todista :)
Toimiiko sun kilpirauhanen? Noilla kaloreilla satakiloiselta pitäisi pudota puolesta kilosta kiloon viikossa. Kävisin lääkärissä juttelemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä syöt todella vähän. Ei ihme, ettet laihdu. Ei satakiloinen noilla kaloreilla pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moikka!
Mulla on aivan sama ongelma! Siis juuri viime viikon olen pohdiskellut että miksi mä yritän! Olen välillä ollut vakavasti masentunut ja tiedän että se vaikeuttaa tätä prosessia kamalasti. Mulla on samat ongelmat eli paino laskee tuskaisen hitaasti.
Olen kaksi kertaa elämässäni laihduttanut, mutta en usko laihduttamiseen. Sen on tultava jostain muusta ajatuksesta kuin laihduttamisesta... Elämän pitää muuttua, asioiden pitää muuttua, aivojen sähköratojen pitää muuttua, että tästä tulee pysyvää...
Vaivun itsekin usein epätoivoon enkä tiedä miten sieltä pääsee pois....
Haluatko kirjoittaa mulle?
Alue: Aihe vapaa
Jos ei meinaa nykyisillä konsteilla onnistua, vaihda laihdutustapaa. Samoilla toimintatavoilla saa samoja tuloksia.
Useita kertoja itse laihdutusta yrittäneensä suosittelen Cambridge ohjelmaa. Olen laihduttanut sen avulla nyt 13 kg, aloituspaino oli 112 kg. Innostuin, kun tuttavani laihtui ohjelmalla 46 kg ja laihtuu edelleen. Tuloksia tulee nopeasti ja tuntuu hyvälle kun mahanrellikka ei enää paina tuossa edessä, eli maha lähtee ensin ja reisistä, selästä, käsistä niinkuin pitääkin. Valmentaja tsemppaa sinua kun on vaikeaa.