Lue keskustelun säännöt.
Voiko pahasti kiusattu ikinä toipua?
05.01.2015 |
Jos koko peruskouluaika on mennyt kiusaamisen varjossa. Nimenomaa varjossa. Koulunkäynti kyllä kiinnosti ihan hitosti, mutta yritäpä siinä keskittyä opiskeluun, kun joutui pelkäämään koko kouluun menemistä joka aamu. Ihan liikaa huolta sen ikäiselle.
Kiusaamisesta seurasi kaverittomuus. Kiusatun "maineeni" leimasi minua kouluajan, myös sen jälkeen. Kaikki koululaiset tunsivat minut, olin "se kiusattu", jonka kanssa kukaan ei tahotnut olla missään tekemisissä, kiitos vuosia velloneiden perättömien juttujen. Monilla on ne samat vanhat ystävät ties kuinka kaukaa menneisyydestä, minulla ei. Enää tämän ikäisenä ei ole kovin helppoa rakentaa itselleen täysin uutta kaveripiiriä, kun ei ole mitään historiaa sellaisesta.
Suren ihan mielettömästi kaikkea sitä, minkä olen kiusaamisen vuoksi menettänyt. Se suru vainoaa niin helvetisti, saaden minut tuntemaan itseni hyvin arvottomaksi. Yksinäisyys on pahin. Yksin en ole mitään, ei tällä taustalla.
Kommentit (2)
Ei voi, muta sen voi, että aikuisena ei kiusaajat yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen pahasti kiusattu, ja en ole koskaan täysin toipunut. Siinä mielessä toivuin, että hankin yliopistotasoisen koulutuksen, minulla on aviomies ja kaksi lasta sekä elän ihan normaalia elämää. En ajattele kiusaamista enää nykyään lähdeskään joka päivä. Olen kuitenkin yksinäinen, koska en uskalla tutustua kehenkään. Ajattelen, että kukaan ei kuitenkaan pidä minusta ja että jos pitääkin, niin siinä on joku "koira haudattuna". Olen tosi epäitsevarma, ujo, ja sellainen muiden miellyttäjä. Lisäksi olen kai jollain tasolla masentunut, tai ainakin jaksottain. Välillä tosiaan kaikki on ihan hyvin, mutta jos jostain tulee muistutus noista kouluajoista niin saatan olla masentunut pelkistä niistä muistoista ja turhautuneisuudesta vaikka kuukaudenkin. Sitten taas pikkuhiljaa oma elämä voittaa. Mutta siis, olen kyllä toipunut ihan normaaliin, onnelliseenkin elämään kykyeneväksi mutta kyllä ne muistot aina taustalla painaa ja vaikuttaa etenkin sosiaalisiin suhteisiin ja minäkuvaan vielä aikuisenakin todella, todella vahvasti.