Lue keskustelun säännöt.
Kun ystävästä tulee kaveri
05.01.2015 |
5 vuotta sitten, yli 30-vuotiaina saatiin esikoisemme tiiviiseen kaveriporukkaan. Tähän asti oltiin lukioikäisestä saakka biletetty ja opiskeltu, löydetty miehet ja työpaikat. Sain omani pari kk ennen hyvää ystävääni joka oli jo muutaman vuoden yrittänyt lasta. Kaikki meni vanhaan malliin kunnes hän sai poikansa. Alkoi vähenemään yhteydenpito, muut uudet äitikaverit alkoi olla parempaa seuraa. Lähes vuoden tätä hämmästelin kunnes luovutin.
Päätin hyväksyä sen että hän ei halua ystävyyttä enää. Hän haluaa vain kaveruuden.
Mietin ja itkin miksi? Oliko lapsettomuus niin kova juttu että halusi irtioton? Olin vuosia tukenut lapsettomuusasiassa. Miksi hän teki näin kun alkoi uusi jännittävä elämänvaihe?
Miksinyt, viiden vuoden jälkeen, kuulen kuinka hän väittää minun ottaneen välimatkaa häneen??? Miksi? Olemme siis olleet "kavereita" viime vuodet..
Mitä sulla tulee tästä ekana mieleen?
Kommentit (5)
Aika harva ystävyys säilyy läpi elämän ihan oikeana ystävyytenä. Monessa suhteessa joutuu tyytymään kaveruuteen. Puheenaiheet, kiinnostukset yms muuttuvat, ei pelkkä lapsen saanti ole syy pitää ystävää, jos toinen ei enää tunnu itselle ystävältä. Eikä tuo lapsettomuus välttämättä mitenkään liity edes asiaan. Oikeastaan sekin että oletat näiden kaikkien vuosien jälkeen juuri lapsettomuuden olevan se syy (vaikka kaverisi sai lapsen), kertoo ehkä jo siitä että ette ole olleet pitkään aikaan niin läheisiä. Sillä minun korvaan kyllä kuulostaisi nurinkuriselta, että lapsen saanti saisi hänet vetäytymään. Tuskin olisit edes alunperin ollut hänen ystävä, jos hän olisi niin lapsellinen että olisi halunnut lapsen ekana? Ja ehkäpä kuitenkin olisi vetäytynyt jo silloin kun sinä sait omasi?
Kuulostaa ehkä kyyniseltä, mutta itse nyt nelikymppisenä olen joutunut toteamaan, että aika usein ne tiet vaan erkanee. Mukavaa kun kuitenkin voi olla vain kaverikin, tässä iässä nekin nimittäin harvenevat rajusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee mieleen että puhut mun elämästä!
Masennus! Se sun kaveri masentui eikä uskaltanut puhua siitä kelleen.
Se sun kaveris on dorka. Mulle tulee mieleen, että sen olis pitänyt saada se muksu eka. Kun oli eka alkanut yrityämäänkin.
Aina se joka itse vetäytyy pois väittää, että toinen ei pidä enää yhteyttä.
Niin, pakki se on vaan hyväksyä. Ei olla tosiaan oltu läheisiä sen jälkeen kun päätin etten enää yritä, suren "eron" pois. Pari kolme kertaa vuodessa nähty tämän jälkeen.
Kamalaa jus tämä iän myötä on väistämätöntä!
Toisaalta, muut vanhat ystävyydet voivat edelleen hyvin.
Ap