En saa uusia ystäviä

Olin melko suosittu yläasteella, minulla oli paljon kavereita ja ystäviäkin, joiden kanssa kokoonnuttiin porukalla usein vapaa-ajalla. 

Lähdin opiskelemaan ja sain poikaystävän. Kukaan ystävistäni ei halunnut tutustua poikaystävääni ja se tietenkin loukkasi. Minua kutsuttiin samaan tahtiin juhlimaan välillä - yksin, muille oli sanottu, että tyttö- /poikakaveri on tietenkin tervetullut myös. No, aloin kieltäytymään kutsuista ja sanoin joka kerta syyksi, että on epäreilua että poikaystäväni ei ole tervetullut. Nykyään minua ei pyydetäkään enää minnekään. 

Olen nyt 21-vuotias. Olemme poikaystävän kanssa seurustelleet 3 vuotta ja ainoat ns. kaverini ovat miehen ystäviä, joita näemme välillä. Itselläni ei ole silti ketään, kenen kanssa voisi yksin viettää vapaa-aikaa, jutella, käydä kahvilla tai lenkillä. 

En vain ymmärrä, missä vika on. Usein iltaisin tulee itku kun ajattelen, miten yksinäiseksi tunnen itseni. Kaipaisin niitä ystäviä, edes hyviä kavereita. Hyviä piirteitäni (omasta mielestä ja muilta kuultuja) ovat mm. että minulla on paljon omia mielipiteitä, mutta haluan kuunnella muitakin ja olen hyvä kuuntelija. En keskeytä ihmisten puhuessa. Hymyilen paljon, huolehdin ulkonäöstä ja hygieniasta, minut saa helposti nauramaan ja tykkään myös saada muut nauramaan, olen ahkera ja osaan paljon erilaisia asioita. Minulle voi uskoa salaisuudet, koska minulla ei ole tarvetta kertoa niitä toisille ihmisille. 
Monet ajattelevat varmasti, että mitkä ne huonot puoleni sitten ovat. No, olen ainakin usein aluksi ujo ja hiljainen, mutta se menee nopeasti ohi. Silloin, jos tuntuu heti jonkun ihmisen kanssa, että en pidä hänestä tai meillä ei ole mitään puhuttavaa niin saatan olla aika lyhytsanainen enkä anna itsestäni paljoa tietoa. 

Haluaisin kovasti tutustua uusiin ihmisiin, mutta joko en osaa itse lähestyä tai sitten kukaan ei halua lähestyä minua. Usein jos tutustuukin uuteen tyyppiin niin ei se suhde kestä, aina jossain vaiheessa yhteydenpito loppuu. 

Onko täällä muita saman kohtalon omaavia? On oikeasti paha mieli, kun täytyy tehdä kaikki asiat yksin ja jättää asioita tekemättä, kun ei ole seuraa.