Miten lisätä sisarusten positiivista vuorovaikutusta ja toisistaan välittämistä?

Eikö muilla ole tätä ongelmaa vai miksi ei yhtään vastausta..

Samaa pohditaan täällä suunnilleen samanikäisten lasten kanssa!

No lohdullista kuulla, että en ole ainoa riitapukareiden äiti...

Kunpa osaisinkin neuvoa, meillä tytöt 11 ja 12 v, ja jatkuvaa pientä ja välillä isoakin kinastelua ja toistensa ärsyttämistä! Välillä hermostun ihan todella tuohon touhuun. Olen yrittänyt keskustella että pitää osata arvostaa, että on ylipäätään oma sisko olemassa, kun kuitenkn nykyään myös paljon ainoita lapsia, jotka olisivat sisarruksen halunneet mutta jotka eivät syystä tai toisesta sellaista saa...tämä on kyllä melko tehoton keino, valitettavasti. Toivon, että nämä sisarruskahnaukset vähenevät iän myötä, toisaalta ainakin osaavat sitten ainakin kinastella ja olla eri mieltä kun ovat sitä harjoitelleet. Otan myös neuvoja ja vinkkejä vastaan!

Samaa pohdin! Lapset 8 ja 5. Olen niin poikki ja turhautunut, takana riitaisa viikonloppu. Vein leffaan, siellä eivät tapelleet;) Nyt onneksi poika jo nukkuu, mutta ilta oli todella kaoottinen ja sisälsi useita itkupotkuraivareita pienemmältä kun isompi puhui törkeästi, häiriköi leikkejä tai muuten vaan oli hankala... Ehkä soitan aamulla Perheneuvolaan tms.

Voi ei, jatkuuko tuo kinaaminen noin pitkään... ? Mulla 5 ja 3 v pojat. Ja tota just mietin, että miten saan ne toisistaan välittämään. Mun lapset temperamenttisia. Entä olisko johonkin harrastukseen ohjaamisesta apua? Ja jutteleminen auttaisiko? Mietin just itsekin että kyllä siskojen kanssa riideltiin pitkään fyysisesti, sitten kun osattiin puhua enemmän se riitely jäi pois. Joskus 5-6 lk:lla olisko ollut. En muista tarkkaan. Myös koira saatiin sillon.

Meillä vasta 4v tyttö ja pian 6v poika. Ja suren jo nyt samaa asiaa. Hetken aikaa yhdessä leikkiä. Sitten taas nahistelua, kädestä viemistä, toisen leikin rikkomista, toisesta kantelua, tai ihan mitä tahansa, jotta toinen ärsyyntyisi / saisi toisen huomion.

Olen yrittänyt kannustaa siihen, että leikkivät sitten erikseen, jos seura ei kelpaa. Ei. Yhdessä pitää olla, mutta yhdessä ei osata olla. Vierekkäin pitää istua ja sitten nahistella. Yhdessä ulos ja sitten kannellaan ovella (on oma suojainen piha, jossa voivat olla kaksistaankin). Isompi haluaa välillä selvästi rauhaa ja laitaa ovensa kiinni ja välillä tahallaan nau'uttaakin siskoaan, jota suljettu ovi ärsyttää suunnattomasti. Sitten jos sisko jättää rauhaa, tulee veli kuitenkin katsomaan, mitä se sisko puuhaa.

Olen käskenyt olemaan hiljaa, jos ei ole hyvää sanottavaa toisesta. Olen kertonut, tetä ketään niin läheistä kun oma sisarus ei tule ikinä olemaan (itse ainoa lapsi ja aina surrut sitä). Luulin oikeasti, että olisivat enemmän paita ja peppu eikä kirves ja miekka.

Lapset kyllä ovat monessa asiassa kuin yö ja päivä: Tyttö on temperamenttinen, helposti tulistuva ja omaa mahtavan mielikuvituksen, hänellä myös puheen kanssa ongelmia ja käydään puheterapiassa, ei ole niin kiinnostunut rakenteluista tms. teknisestä. Poika taas enemmän mielikuvitusköyhä, on rauhallinen ja herkkä pohtija, pikkuinsinööri, joka rakentaa kaikkea mistä tahansa materiaalista, jonka käsiinsä saa, piirtää putkistot piirustuksiinsa jne. Johtuisiko kinat siis vain erilaisista luonteista, tiedä sitten...

Ollaan yritetty antaa lapsille myös omaa aikaa (jos kyse olisi sisaruskateudesta) eli käyty toisen kanssa vaikka leffassa ja toisen kanssa konsertissa ym. Kehutan molempia, sylitellään molempia, molemmat on rakkaita eikä minulla/meillä ole lempilasta.

En osaa neuvoa, pelkään että olen ap:n kanssa samassa tilanteessa edelleen, kun lapset on ap:n ikäisiä.

Kauheata todeta, mutta todella helpottavaa kuulla, että muillakin on samaa tarpomista. Ilo perhe-elämästä meinaa välillä kadota täysin siihen, kun lapset ovat v-mäisiä toisilleen. Toisen huomiointi, empatia, kiintymyksen osoittaminen tuntuvat meidän perheen lapsilla aika sanahelinältä tällä hetkellä. Mutta ehkä tämä sitten on normaalia ja aikuisen pitää vaan jaksaa sitä erotuomarina olemista (välillä todella surkein argumentein/uhkailuin/kiristyksin, kun ei vaan meinaa jaksaa...) Jos sitten joskus alkaisi helpottaa!

-ap

Tähän voisi vielä heittää sen suurimman urbaanilegendan, mikä lapsiperheissä kiertää: "Kannattaa hankkia se toinen/kolmaskin lapsi, kun niistä on sitten seuraa toisilleen." Paskan marjat, tappelukaverit toisistaan saavat :D

Tsemppiä vanhemmat vanhemmuuteen! Samassa venees ollaan. Kun antaa lapsille turvalliset rajat ja syliä ja rakkautta, eiköhän ne ihmisiksi opi. :) t: 5 ja 3 vuotiaiden äiti.