Lue keskustelun säännöt.
Kenellä kaikilla on HELPPOA elämää?
30.11.2014 |
Exmiesystäväni pääsyy erolle oli se, että hän haluaa HELPPOA elämää. Lisäksi hän haluaa naisensa olevan seksikäs ja intohimoinen, kaunis, älykäs, sosiaalinen, urheilullinen (hänen harrastustensa mukaan spinning, juoksu ja pyöräily), nopeasti omistusasuntoon yhteenmuuttava (kulut puoliksi, ei saa itse riittävästi lainaa omistusasuntoon), paljon yhteistä aikaa omaava ja historialtaan sekä nupiltaan ongelmaton. Hän on itse entinen alkoholisti (raitis jo yli vuosikymmenen), elää kädestä suuhun, vaikka virka onkin hyvä, mutta avioerossa menetti kaiken pesämunansa, koska petti, otti ja lähti, vanhempi kahdelle lapselle, jotka ovat hänellä noin puolet ajasta, kiireinen omissa harrastuksissaan (mutta ottaa naisen mielellään niihin mukaan omin aikatauluin) ja virkaansa liittyvissä edustus- ym.tehtävissä. Hän on myös hyvin avoin ja puhelias, joten naiskavereita riittää. Hänelle toisen mieskaverit ovat kuitenkin lähes mahdoton haaste.
No niin. Minulla ei siis ollut helppo elämä. Olin tavatessamme vasta palannut pitkän kotirupeaman jälkeen kolmen lapsen yhna ja minulla oli näytön paikka. Töissä sanottiin suoraan, että jos en onnistu, ottavat jonosta seuraavan. Työ, koti ja työmatkat veivät paljon aikaa, myös historiassa minulla on asioita, joita käsittelen ammattiauttajalla. Allekirjoitan, että ei olekaan helppoa ja olen niin monimutkainen persoonakin, että sillä tavalla simpleä ei koskaan tulekaan kuin hän toivoisi.
Mutta kysymys kuuluukin, voisiko ollakaan tai jos juu, niin kuinka kauan? Mikä tekee elämästä helppoa?
Kommentit (17)
Tuskin kellään.
Ehkä jollain edustusvaimoilla, mutta veikkaan, että niilläkin omat murheensa ja tuskansa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei noi sun haasteet mitenkään kummallisilta kuulosta...elämässähän kuuluu olla haasteita, jotta osaa sit nauttia niistä helpoista jaksoista.
Mulla on helppo elämä mutta vertaankin sitä niiden naisten elämään jotka kohtasin työskennellessäni turvakodissa.
Luuletko näin? Tästä ollaan keskusteltu tottakai eksän kanssa useinkin ja vielä pari kertaa eron jälkeenkin. Hän haluaa helppoa, helppoa, helppoa. Toisaalta hän ei todellakaan halua mitään "tusinatavaranaista", vaan hänen on oltava paljon kaikkea ja intohimoista täytyy myös olla. Olen yrittänyt avata hänen silmiään, että haasteita on niin monilla ja traumojakin ja jos ei olekaan, niin sitten pienemmät jutut tekevät elämästä rasittavaa. Sitä paitsi minusta paras ihmissuhde on se, jossa nimenomaan selvitään haasteista yhdessä. Kepeää kivaa lomailufiilistä voi jakaa monenkin kanssa, mutta sen todellisen oikean ihmisen kanssa onnistuu tarpominen myös ankeammissa tilanteissa. Hän ei halua sellaista ollenkaan, hän haluaa elämäänsä pelkkää auvoa.
Elämästäni tuli helppoa kun lopetin haluamisen. Päätin tyytyä siihen mitä minulla on ja olla onnellinen siitä. En havittele mitään materiaa, haluan vain yksinkertaisen onnellisen arkipäivän. Minun vinkkelistä tuon miehen ajatuksissa on kaikki pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 12:14"]
Mutta kysymys kuuluukin, voisiko ollakaan tai jos juu, niin kuinka kauan? Mikä tekee elämästä helppoa?
[/quote]
Minulla on helppo ja mukava elämä etupäässä kohtuullisen hyvän terveyden, työpaikan ja vapaaehtoisen lapsettomuudn ansiosta. En allekirjoita ollenkaan väitettä, jonka mukaa elämässä pitäisi olla hankalaa, jotta siitä osaisi nauttia. Kyllä minä nautin täysin siemauksin siitä, että olen vapaa keskittymään kaikkeen minua kiinnostavaan sen sijaan että kamppailisin ongelmia vastaan.
Tuo nyt on vaan jonkinlainen tekosyy. Jos mies olisi oikeasti rakastunut, nuo eivät olisi mitään haasteita. Että sikäli turha yrittää puhua ukkoa ympäri ja selitellä hänelle elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on helppo elämä. Olen avoliitossa, ei vielä lapsia. On tutkinto, asuntolaina, vakkarityö. Taas tämäkin työ tuntuu liian helpolta - ei pidä motivaatiota yllä ja alkaa kyllästyttää. Rahaa toki voisi olla enemmän. Nyt tulot 500e suomalaisen mediaanitulon yläpuolella ja omaisuutta ei ole. On mies, joka on kiltti ja hyväntuulinen ja meillä on mukavaa yhdessä.
Mulla on tylsää. Mutta koitan nauttia tästä, koska tiedän että vaikea elämä on luultavasti kulman takana. Kokemusta on omista mielenterveysongelmista, exän alkoholiongelmasta, vakavista sairauksista perheessä jne.
Eli urpo on tuo exäsi. Anna mennä. Jos tarpeeksi rakastunut on, niin nuo vaikeudet ei vaikuta, jos ei niin on mahdollisuus punnita rationaalisesti sitä, millaista elämä sen toisen kanssa olisi. En nyt syyttäisikään. En minäkään ottaisi 3 lapsen yh:ta (kun itsellä ei vielä lapsia), mutta en tiedä mikä unelmien mies sulla kyseessä, jos on varaa esittää tuollaisia vaatimuksia kun itselläkin lapset entisestä liitosta.
Mitä tarkoitat, että sinun mielestäsi miehen vinkkelissä on kaikki pielessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppo elämä ei tunnu tylsältä, kun on intohimoja ja mielenkiinnonkohteita. Sitten helppo elämä tarkoittaa vain mahdollisuutta omistautua noille asioille. Minulla on päivässä monta tuntia omaa aikaa eikä taloudellisia huolia, eikä minulla ole koskaan tylsää. -8
Ai kenellä? Sillä jolla on terveyttä. Sen kun menettää, on eläminen päivästä toiseen taistelua.
Terveillä nyt saattaa tulla jonkin näkösiä haasteita eteen, mutta pitäisi muistaa silloin olla kiitollinen edes siitä terveydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ajattelen vähän samalla tavalla mitä nro:7, tosin sillä erotuksella etten tiedä olenko koskaan edes hirveästi halunnut asioita, olen tyytynyt siihen mitä olen saanut.
Ja "tyytymisellä" tarkoitan sitä, että tottakai olen nähnyt vaivaa monien asioiden eteen ja tottakai teen itselleni mieluisia asioita jne. mutta en ns. haihattele "mahdottomia". Monella tuntuu nykyään olevan se, että pitää haalia paljon materiaa ympärille, minä panostan enemmän ihmisuhteisiin.
Käytännössä tarkoittaa sitä, että minulla on ok työ josta saamalla palkalla elän ihan ok, mutta en koskaan tule olemaan mikään uraohjus. Elän mukavassa kerrostaloasunnossa, en omista autoa, ostan kaiken ns. tavallisista kaupoista (Ikea, VeroModa jne.) harrastan edullisia juttuja (lenkkeily, kansanopiston kurssit) rahaa jaa yli sen verran että pystyn matkustamaan ulkomaille säännöllisesti.
Mielestäni elän onnellista elämää, aikaa jää perheelle ja mistään ei ole pulaa, ja rahaa riittää vähän ylimääräiseenkin.
En usko että olisin onnellisempi jos esim. asusin isossa omakotitalossa, maksaisin autolainaa, "joutuisin" ostamaan merkkivaatteita ja kalliita huonekaluja ym. jolloin pitäisi panostaa enemmän uraan jotta kaikkeen riittää rahaa ja samalla vapaa-aikaa olisi vähemmän mutta stressiä enemmän.
Tuo noin vaan esimerkkinä, kannattaa miettiä omat rahkeet ja elää niiden raamien sisällä.
Voi voi tuota miestä. Ei hänelle löydy naista noilla vaatimuksilla ennen kuin kehitetään parisuhderobottinainen, joka voidaan ohjelmoida miehen toiveiden mukaan, ja jolla ei ole mitään omia tarpeita.
Oikeassa elämässä puoliso ei ole mittatilauksena hankittava tuote, jonka inhimillisyyttä ei tarvitse ottaa huomioon. Se ei vaan mene niin.
Ja helppo elämä? Juu, se on vähän kuin valoisa pimeä, sellaista ei vaan ole.
Tuon miehen pitäisi kasvattaa omaa itseluottamustaan, nyt näyttää siltä, että hän ei luota siihen että pystyy hyväksymään edes toisen ihmisen saati arjen pieniä ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaiselta tuntui juurikin. Toisaalta hän oli se vanhempi ja niin kokenut, vaikka keski-ikäistyvä olen itsekin. Kovin oli saarnaamisen meininkiä, mutta kuuntelin ja otin vastaan parhaani mukaan.
Jossakin kohtaa tuntui kuitenkin jo melkoisen ahdistavalta, kun asumis-, työ-, vapaa-aika-asiat, siis käytännössä kaikki, olivatkin hänen mielensä mukaisesti tehtäviä/edistettäviä. Ei otettu minua tai lapsiani huomioon sijainnissa tai toiveitani budjetista, työstä hänellä oli vahva näkemys myös minulle, vapaa-ajalla piti opetella harrastamaan hänen juttujaan...
Kaikilla niillä on helppo elämä jotka niin asian kokevat. Ihan riippumatta tapahtumista ja olosuhteista.
Juu mutta paljonko näitä elämän helppona kokijoita on?
Onko kaikilla helppoa niin, että tää on ihan tyhmä kysymyskin?