Masennus/burnout, kuinka pitkä sairausloma?

Sain mä eilen sen verran aikaiseksi, että kävin suihkussa eka kertaa tämän saikun aikana... Onneks ei oo pahasti tarvinnut käydä missään. Lähinnä oon nukkunut... 

Ja sit vielä: Miten mies saadaan käsittämään, etten oikeasti pysty, enkä kykene. Mä olen jo fyysisesti niin helvetin väsynyt, että valuisin ehkä maahan jos nahka otettas pois... Lähinnähän tuo kiehnäis kyljessä, mutta mulle tulee vaan semmonen olo, että pakko olis nyt sitäkin sit hyvänä pitää. Ja taas mennään. Meinaa itku tulla ajatuksestakin. Tarttis, pitäs, perhana joulukin vielä. Pää hajoo. 

Ja miten kerrot lapsille? Heidän edessään yritän vielä tsempata, mutta kerta kerran jälkeen tuntuu vähätkin voimat valuvan pois...  Vanhin on 12v, nuorin 5v

Tsemppiä! Päivä kerrallaan. Itsellä pisteitä pahimmillaan 26 (eli keskivaikea), itsetuhoisuus ainut joka loisti poissaolollaan.. Olin saikulla pari viikkoa, sen verran kuin lääkkeiden aloitusoireiden tasoittuminen vei ja sitten töihin. Työt oli pitkään ainut asia, jonka jaksoin hoitaa kunnolla ja olipahan jokin syy nousta sängystä edes viidesti viikossa. Siitä se toipuminen sitten hiljalleen lähti. Riippuu tietysti millaista työtä tekee. Minulla suht rutinoitunut toimistotyö ja sopivasti sosiaalisia kontakteja päivän mittaan.

Sain alkuun saikkua 2 kk, arvion jälk. vielä toiset 2 kk, osasairasrahalla sitten vielä 3 kk. Nyt palailen.

Olen vuoden ollut saikulla, nyt määräaikaisella eläkeellä eli kuntoutustuella. Tällä hetkellä pisteet 30 molemmin puolin vaihtelee, eli keskivaikea-vaikea. Saikun alussa päälle 50.

On tämä rankkaa. Itse joudun samalla omaishoitajana toimimaan, tämä henkilö ei myöskään ymmärrä sairauttani ollenkaan.

Itselläni tämä on kyllä pitkäaikaisempi sairaus, nyt kun katsoo taakse päin niin en oikeastaan koskaan ole ollut työkykyinen enkä osallistunut kovin paljon työelämään. Enpä hirveästi haaveile töihin takaisin menosta. Ehkä osa-aikaeläke olisi mulle paras vaihtoehto.

Mutta on tämä hetki nyt kuitenkin ihan ok, saikulle jäädessäni vointini oli ihan hirveä, meinasin jo olla suurinpiirtein psykoosissa, töissäkin yritin toimia normaalisti vaikka sisäisesti olin ihan sekaisin.

Ole iloinen että on kumppani ja lapset, minä jään ihan yksin kun tuo omainen kuolee. Saisi tuo kumppani kyllä enempi tukea sua. Usein ihmiset eivät ymmärrä tätä sairautta. Olisiko kirje hyvä jos miehellesi kirjoittaisit mikä sinun tilanne oikeasti on, kirjeen sanat voisivat kuvata paremmin?

Mulla oli keskivaikea masennus. Lääkkeet ja heti käynnit psykologilla, vähän reilu kolme viikkoa meni. Tosi usein joutui lääkäriin menemään. Mutta aina kysyttiin omaa mielipidettä paluusta. Ja töitä kevennettiin, käytiin asia läpi työterveydessä ja pomon kanssa.

Vähän toista vuotta olen nyt saikulla ollut....vaikea masennus diagnoosina

Minulla Vakava masennus. Useita eri lääkkeitä kokeiltu . Lisäksi pitkä psykoterapia 2 krt/ vko. Sairaslomalla aluksi 2 kk sitten kokeiltiin osasairaslomaa 2 kk. Ei onnistunut. Pääsin psykiatrille joka totesi lisäksi burnoutin. Nyt olen sairaslomalla 7kk. Tavoiteena työkokeilu syksyllä entiseen työhön. Tälläkin hetkellä MDI näyttää 45p.

Mulla oli pelkkä burnout, ei masennusta. Sain ensin saikkua viikon, jonka lopulla psykiatrin arvio. Sieltä tuli saikkua kuukausi ja viikottainen keskustelukäynti. Lääkkeitä en halunnut. Kaikenkaikkiaan olin saikulla 4 kk, aina kuukausi kerrallaan jatkettiin.

Olen ikuisesti kiitollinen sille psykiatrille ,ettei päästänyt minua töihin ennen kuin uskoi että asennoitumiseni on muuttunut niin että en pala taas loppuun. Minähän olisin jo parin viikon päästä ollut palaamassa, kauhealla maanisella innolla. Mutta ei olisi kauaa kestänyt pää. Tarvitsin pidemmän tauon, jonka aikana piti miettiä syviä juttuja kuten miksi minun täytyy omasta mielestäni olla paras ja täydellinen, tehdä ihan kohtuuttomasti.

Lol