Lue keskustelun säännöt.
Hoitajat! Mitä mieltä, jos potilas tervehtii, kun olet vapaalla?
20.12.2014 |
Näin tänään prismassa kätilöä, kuka auttoi tyttömme 8 kk sitten maailmaan. Meinasin ensin että huikkaan moikat ohi mennessä mutta sit ajattelin, että ehkei kuitenkaan. Ei hän ehkä muistaisi ja pitäisi sit erikseen sanoa "se pitkäperjantain pitkä synnytys". Hän oli vapaalla ja ei varmaan halua työasioita funtsia. Jotenkin sit vaan menin ohitte mitään sanomatta. Mitä mieltä siitä, että potilas tai vastaava tervehtii tai jää jopa juttelemaan? Itse haluan kunnioittaa hänen yksityisyyttään. Työnä työnä ja that's it.
Kommentit (16)
Totta kai saa tervehtiä! Mutta sairauskertomuksia en halua kuunnella vapaa-ajalla. Olen itsekin muuten sanonut lapseni maailmaan auttaneelle kätilölle, mistä hänet muistan. Kätilö oli ilahtunut, ei laittanut ollenkaan pahakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo en tervehtisi, paitsi jos näkisin vaikka jonkun sellaisen lääkärin jonka vastaanotolla olen käynyt vuosikaudet ja jonks kanssa jutellaan muustakin kuin sairauden hoidosta.
Olen psyk. osastolla sh. Voisin sanoa, että pidän siitä jos potilas minulle moikkaa ja muutaman sanan vaihtaakin, kiva kuulla kuulumisia. Jos siis potilas-hoitaja suhteessa kaikki ollut ok. Siinä tapauksessa en tykkää jos potilas esim uhkaillut tai ollut väkivaltainen, mielellään en vapaa-ajallani heitä kohtaisi. Onneksi nuita sattuu vain todella harvoin.
Onneksi työskentelen suljetulla dementia-osastolla, niin ei tarvitse vapaa-ajalla törmäillä hoidettaviin. Kyllä riittää työpäivä heidän kanssaan.
Mä työskentelen terv.asemalla ja muistan kyl suurimman osan ihmisistä, vaikka aika monta kymmentä nään per päivä. Ja mua saa moikata!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin hämmästyisin, sillä minulla on töissä maski naamalla ja myssy päässä, ja potilaat nukutettuja tai sedatoituja. Toisekseen en muista edes edellisen päivän potilaita ulkonäöltä.
Jos joku jostain ihmeen syystä minut muistaisi ja minä hänet, en kuitenkaan pahastuisi tervehtimisestä.
Ei haittaa minuakaan tervehtiminen. Ilahdun siitä. Tosin teen nin paljon keikkatyötä ja tapaan paljon ihmisiä, että en välttämättä muista kasvoja, joten kannattaa kertoa kuka on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan OK minunkin mielestäni. Toivon kuitenkin, ettei pahastuttaisi, jos en itse muistaisi tervehtijää :)
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 19:14"]
Joo en tervehtisi, paitsi jos näkisin vaikka jonkun sellaisen lääkärin jonka vastaanotolla olen käynyt vuosikaudet ja jonks kanssa jutellaan muustakin kuin sairauden hoidosta.
[/quote]Hän ei välttämättä muistaisi sinua. T. terveyskeskuslääkäri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen tavannut molempien lasten synnytyksessä olleet kätilöt jälkeenpäin ja tervehtinyt. Eivät vaikuttaneet harmistuneilta, päin vastoin. :) Mitenkähän musta tuntuu, että vain suomalaiset osaavat tehdä ongelman tästäkin asiasta...
Mä tervehdin ja joskus juttelen lapseni ristineen papin kanssa aina törmätessä. Häntä ei vaikuta haittaavan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä on omituista jättää tervehtimättä, jos molemmat tunnistaa toisensa. Voi hakee katsekontaktia ja päätellä toisen ilmeestä soittaako kellot.
Minulla on aivan onneton kasvomuisti ja se yhdistettynä tavallisesti työvaatteista tavattiuhin siviilivaatteissa tuottaa sellaisen reaktion että tajuan vasta myöhemmin nähneeni jonkun tutun terveydenhuoltoalalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pitäisi. Jos hoitosuhde olisi jotenkin tavallista pidempi tai merkityksellisempi, niin ehkä.. Mutta sellaista ei ole vielä tullut vastaan. Jos olisin esim. tyttäreni kanssa ostoksilla, en todellakaan haluaisi alkaa keskustelemaan jonkin potilaan kanssa. T. sairaanhoitaja
Muutin uudelle paikkakunnalle ja ensimmäinen käyntini Prismassa oli aika ankea. Eräs miespuolinen potilas seurasi minua kuin varjo osastolta osastolle ja samaan kassajonoon. Sittemmin emme ole törmänneet, luojalle kiitos.
Normaali tervehtiminen ei haittaa, sehän on vain mukavaa, minulla on useita mukavia ja mielenkiintoisia potilaita. Toisaalta minähän en periaatteessa voi potilasta tervehtiä, ellei hän tervehdi ensin minua, joten sitä ei pidä luulla tympeydeksi.
Ei hän sinua olisi muistanut.