Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

jotenkin kaamea tunne, että kaikki menee huonompaan

Vierailija
19.12.2014 |

...suuntaan tästä eteenpäin. Työssä hiostetaa ja motivaatio on nollassa. Parisuhde on kuralla. Lapsilla kaikenlaista. Itse olen kohta 50, kiloja ja ryppyjä tulee vinhaa vauhtia. Tuntuu, ettei kukaan arvosta ja elämä on tästä eteenpäin synkkää rimpuilua alamäkeen.
Ei, en minä kesken luovuta, velvollisuuteni teen. Mutta ikävästi tuntuu, että juna meni jo. Vielä muutama vuosi sitten ura oli hyvällä mallilla, nyt en tunnu kelpaavan mihinkään.

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
20.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Äh älä valita. Sulla on kumminkin työtä ja perhd. Ryppyjä tulee kaikille ja kilot lähtee liikkumalla. Tollanen nillitys vaan pahentää mielialaasi Koeta mieluummin nähdä hyvät asiat ympäristöstäsi.

Vierailija
2/7 |
20.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

6, olen yrittänyt harjoittaa positiivista ajattelua pitkään, mutta ei se aina onnistu. Nyt on lyhyessä ajassa sattunut niin paljon kaikkea, mikä vetää mielen matalaksi.
Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
20.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oletko lohjalta?

Vierailija
4/7 |
19.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Et oo ainoa. Viisikymppinen on työmarkkinoilla roskavaluuttaa ja miesten mielestä suurin piirtein näkymätön. Tarttis löytää jotain merkityksellistä tekemistä itselle, jos vaan kerkeis ettei elämä olisi ikuista muiden passaamista.
Tätä se viidenkympin kriisi kai sitten on!

Vierailija
5/7 |
19.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei kohtalonsisar. Tiivistät fiilikseni hyvin kakkonen. Kaikenlaista olen yrittänyt tässä miettiä sisältöä elämään tuon työn ja parisuhteen korvaajaksi. Muttei oikein jaksa eikä ole aikaa. Mies on vakavasti sairas, joten talouden hoito ja teinien kasvatus jää pitkälti minulle. Työ on raskasta ja vaativaa epäsäännöllistä vuorotyötä. Omat vanhemmat kohta autettavia. Mistä tosiaan energiaa muuttaa tämä harmaus...
ap

Vierailija
6/7 |
20.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä myös yksi jo hiukan yli 50 v. Töistä pantiin yt-neuvotteluissa ulos meitä loppusuoran naisia monta. Esimieheksi nostettiin kolmekymppisiä. Minä sain vielä jäädä, mutta kohta voi osua minuunkin. Ei paljon auta vaikka olen tarkka ja tunnollinen ja koko ajan kurssitan ja koulutan itseäni työn ohessa. Palkka on vaan kokemuslisien ansiosta semmoinen, että meistä mielellään säästettäisiin.
Onneksi mies o sentään ihana ja lapsetkin jo osin muuttaneet kotoa. Ap:n tilanne kuulostaa rankalta. En tiedä, miten jaksaisin, jos olisin tuolla lailla käytännössä yksin vastuussa kaikesta.
Ei voi kuin toivoa voimia!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
20.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos 4! Joo. Oikein tuli tuossa mieleen vanha sananlasku, ettei kahta ilman kolmatta. Ensin iski yhteen lapsista, sitten tuli duunissa aseman alennus ja liksan lasku ja sitten sairastui mies. Kyllä mieli varmaan vuoden parin päästä on positiivisempi, muukaan ei auta kuin sinnitellä.
Ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kolme viisi