Lue keskustelun säännöt.
Ulkoasiainneuvos Matti Kääriäinen: kehitysapu ei toimi
17.01.2015 |
Kehitysapua jaetaan liikaa ja liian kauan
Ulkoasiainneuvos Matti Kääriäinen näki kehitysavun arkea vuosikymmenten ajan.
Kaivoja tehtiin, tehtaita nousi, mutta köyhyys ei kadonnut mihinkään. Lopulta hänen oli myönnettävä kiusallinen totuus: kehitysapu ei toimi, eikä sen tehottomuus kiinnosta ketään.
Suomi jakaa kehitysapua runsaat miljardi euroa vuosittain. Teemme köyhien auttamiseksi vähintäänkin tarpeeksi, vai?
- Rahaa on jaettu ympäriinsä ilman, että avun todellista vaikuttavuutta on kyetty valvomaan, sanoo ulkoasiainneuvos Matti Kääriäinen.
Virallisen näkemyksen mukaan kehitysapu kannattaa, koska äärimmäinen köyhyys maailmassa on puolittunut.
- Onhan se, mutta näin on tapahtunut Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa - ei siellä, mihin kehitysapua on eniten annettu.
Tutkimusten mukaan näissä maissa, eli Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, äärimmäinen köyhyys on jopa lisääntynyt. Bruttokansantuote henkeä kohden on alempi kuin 1970-luvulla.
- Afrikka on yhä ainoa manner, joka ei pysty ruokkimaan kansalaisiaan. Tämä johtuu siitä, ettei afrikkalaisia ole opetettu viljelemään maata. Sen sijaan länsimaat ovat vieneet oman ylituotantonsa Afrikkaan kehitysapuna.
Kehitysavun tehottomuus on paljastunut Kääriäiselle vähitellen.
- Kesti yli 30 vuotta, ennen kuin pystyin tunnustamaan, ettei keisarilla ole vaatteita.
Matti Kääriäisen
mukaan lännessä ei suostuta ymmärtämään, että kehitysavun antajat ja saajat ovat pahimmillaan valovuosien päässä toisistaan.
- Ongelmia yritetään ratkaista länsimaisin keinoin. Samalla unohdetaan, että meilläkin on ollut omaan hyvinvointiimme satojen vuosien matka.
Äärimmäisen köyhyyden maassa, jossa kansalaisen elinajan odote on 30–40 vuotta, ei tunneta solidaarisuutta. Sellaisessa yhteiskunnassa vallitsee pelastukoon ken voi -ajattelu.
- Köyhän maailma on äärimmäisen julma. Siinä ei ole tulevaisuutta. Veli tappaa sisaren, koska tämä on syönyt veljen ruoka-annoksen, Kääriäinen kuvailee.
Selvitysten mukaan kansalaiset alkavat kiinnostua yhteiskunnan kehityksestä, kun bruttokansantuote ylittää 3 000 dollarin rajan asukasta kohden. Tätä köyhemmissä maissa ei ole demokratian kannalta tarpeellisia rakenteita, kuten toimivaa oikeuslaitosta, poliisia ja vapaata mediaa.
- Afganistan on tunnetuin esimerkki siitä, kuinka länsimaisen demokratian rakentamispyrkimykset johtavat köyhän maan sisäiseen kaaokseen.
- Myös Afrikan maissa ollaan kaukana 3 000 dollarin tasosta. Kiinassa se on juuri ylitetty, ja siellä demokratiavaatimukset ja kiinnostus ympäristöasioihin kasvavat vauhdilla.
Kääriäisen mukaan ei voi ajatella niin, että kunhan maahan saadaan sivistys ja ihmisoikeudet, köyhyys vähenee.
- Ei tunneta yhtään maata, joka olisi ensin siirtynyt demokratiaan, laittanut hallintonsa kuntoon, alkanut kunnioittaa ihmisoikeuksia ja vasta sitten alkanut kehittyä. Sen sijaan on runsaasti maita, joissa on alettu "kehittyä" ilman demokratiaa.
Köyhien maiden
johtajilla ei useinkaan ole aitoa kiinnostusta ratkaista ongelmia.
- Tietämätön ja voimaton kansa on heidän oman asemansa edellytys. Johdon valta on mennyttä, jos ihmiset osoittavat tyytymättömyyttä ja kyselevät, miksi johtajalla on talli täynnä Mersuja.
Kansainvälisissä tutkimuksissa Suomi rankataan vähiten korruptoituneiden maiden kärkeen.
- Maat, joita avustamme, ovat toisessa ääripäässä. Olen sitä mieltä, ettei läpimätään yhteiskuntaan ole syytä laittaa rahaa. Tällä ei saavuteta pysyviä tuloksia.
Ratkaisu on pitkälti yrityselämän käsissä. Korruptio alkaa huipulta, ja siksi myös ryhtiliikkeen pitäisi alkaa sieltä.
- Suuryritysten on ilmoitettava, etteivät ne suostu maksamaan presidenttien kassaan miljoonalahjuksia.
Globaalin tason kauppajärjestelyt sekä puuttuminen veroparatiiseihin, pääomapakoon ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen ratkaisevat maiden kohtalon.
- Global Financial Integrityn mukaan laiton pääomapako kehitysmaista on vuodessa 990 miljardia dollaria. Se kasvaa kymmenen prosentin vuosivauhtia, mikä on enemmän kuin koko kehitysavun määrä. Oikeastaan kehitysmaat auttavat länsimaita, eikä päinvastoin, Kääriäinen huomauttaa.
Kehitysyhteistyöstä on
tullut pysyvää avustustoimintaa.
- Jaossa on vuosittain runsaan sadan miljardin euron ilmainen potti maille, jotka osaavat esittää asiansa oikein. Tässä taidossa monet kehitysmaat ovat tulleet mestareiksi.
On opittu puhumaan "donorkieltä", jossa vilisevät kestävä kehitys, demokratia, ihmisoikeudet ja hyvä hallinto.
- Lahjoittajamaiden edustajat sen sijaan vaihtuvat tiuhaan. Vanha, kyynistynyt virkamies saa siirron toisiin tehtäviin, ja hänen tilalleen saapuu uusi innokas edustaja valmiina ratkomaan ongelmat.
Järjestelmään kuuluu se, että samat konsultit ohjaavat hakemusten tekemisessä sekä avunantajia että -saajia.
Matti Kääriäisen mukaan Mosambik on esimerkki maasta, joka on kehitysapubisneksen kestosuosikki. Maassa on noin 60 000 henkilöä edustustojen, kansainvälisten järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen palveluksessa.
- Mosambik alkaa päästä jaloilleen muutama vuosi sitten löytyneiden luonnonrikkauksien avulla. Mielestäni kehitysavulle ei ole enää järkevää tarvetta. Toimin maassa suurlähettiläänä 2011–2013 ja ehdotin kauteni lopuksi Suomen edustuston lakkauttamista.
Mitään ei tapahtunut.
- Kehitysapujuna puksuttaa eteenpäin omaa tahtiaan.
Mitä pitäisi
tehdä? Edes kehitysavun ammattilaiset eivät ole siitä yksimielisiä.
- EU:ssa 28 maata lähettää kehitysmaihin omat edustajansa sähläämään omaa projektiaan. Pitäisi auttaa ammattitaitoisesti yhteisillä resursseilla. Valmis malli on jo olemassa.
Kun uusi maa haluaa Euroopan unioniin, jäsenmaat päättävät yhdessä, miten tulokasta autetaan saavuttamaan riittävä kehityksen taso.
Mihin tarkoitukseen sille annetaan rahaa? Mihin hakijamaan itse pitää sitoutua? Periaatteet toimisivat myös kehitysmaiden auttamisessa.
- Humanitaarista hätäapua tarvitaan, jotta ihmiset eivät kuolisi nälkään. Apua pitäisi kuitenkin antaa erittäin rajallisesti ja lyhytaikaisesti.
Ruoan viemisen sijaan pitäisi kehittää valtioiden välistä logistiikkaa. Afrikassa on 54 maata, joiden välillä on olematon kuljetusverkosto.
- Paikallinen tuotanto mätänee metsiin, koska sitä ei pystytä viemään tarvitseville. Esimerkiksi Zimbabwessa ja Sambiassa on loistavat maissinviljelyalueet, joilla ruokittaisiin paljon ihmisiä.
Matti Kääriäinen
ei jaksa uskoa naistenpankkeihin ja nenäpäiväkeräyksiin.
- Yksilötasolla voit tehdä yhden perheen onnelliseksi. Voit maksaa kaivon tai lapsen koulupuvun, mutta on harhaa, että sillä olisi mitään laajempaa vaikutusta.
Paikallinen apu voi aiheuttaa kateutta ja aggressiivisuutta, jota avun antaja ei tule edes ajatelleeksi. Kääriäinen kertoo kuvaavan tarinan.
- Suomalainen kuvausryhmä pyysi apuani köyhien löytämiseksi Keniasta. Järjestin heidät Kiberaan, Nairobin suurimpaan slummiin, jossa asuu miljoona ihmistä. Ohjelmantekijät liikuttuivat erään tytön kohtalosta. He järjestivät keräyksen, jotta tyttö saataisiin slummikouluun.
Avun perille saaminen ei ollut helppoa. Rahoja yritti ryöstää useampi taho, esimerkiksi koulun opettajana toiminut pappi. Lopulta Kääriäisen vaimo ajoi koululle ja antoi rahat rehtorin käteen.
- Sittemmin sekasorto on ajanut ihmisiä pakoon. Tuskin tämäkään tyttö enää käy koulua.
Kommentit (10)
Afrikka on yhä ainoa manner, joka ei pysty ruokkimaan kansalaisiaan. Tämä johtuu siitä, ettei afrikkalaisia ole opetettu viljelemään maata.
Tätä en oikeasti ymmärrä. Kuka opetti eurooppalaiset viljelemään maata? Tai kaivamaan kaivoja?
Afrikkalaiset ovat asuneet Afrikassa miljoonia vuosia. Useissa maissa maailman parhaat viljelysmaat, mutta niitä ei osata hyödyntää. Samassa ajassa ei myöskään ole tajuttu, että jos kaivelee tarpeeksi maata, löytää vettä.
Miksi muiden on tehtävä tämä heidän puolestaan? On vain yksi oikea vastaus, mutta sitä ei saa sanoa. Siitä tulee bannia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos Matti Kääriäinen, oli jo aika, että joku sanoo nämä asiat ääneen.
Liekö tarkoitushakuista, että "kehitysapu" ja "kehitysyhteistyö" pidetään nykyisenlaisena....
Alla ote Loviisan Sanomista 16.11.2012
Syyskaamoksen aikaan loviisalainen Jaana Kapari-Jatta pakkaa matkalaukkunsa ja matkustaa Gambiaan, jossa hänellä on toinen koti, ja jälleen uusi projekti. Hän on miehensä Sam Jattan kanssa perustanut ammattikoulun maan suurimpaan kaupunkiin Serekundaan.
Koulu sijaitsee Latrikundan kaupunginosassa, ja on nimetty perustajiensa mukaan Loviisa vocational institutioniksi. Se toimii vielä kokeilukouluna, jossa on noin 40 oppilasta. Koulu toimii vuokratiloissa. Siellä voi opiskella tietotekniikkaa, englantia, matematiikkaa, ompelua ja vaatesuunnittelua. Koulussa järjestetään kursseja myös iltaisin.
Ainakin alkuvaiheessa koulu on ollut niin suosittu, että sinne jonottaa yli 200 nuorta. Gambian valtio tukee peruskouluopetusta, mutta sen jälkeen koulutusta tarjotaan hyvin vähän. Maassa on yksi pieni yliopisto, mutta ammatillisia kouluja liian vähän. Moni meneekin töihin peruskoulusta, jos sattuu löytämään. Gambia kuuluu maailman 20 köyhimmän maan joukkoon, eikä suurella osalla väestöstä ole mitään toimeentuloa.
Koulu alkaa kokeiluna
Toistaiseksi ammattikoulu toimii pariskunnan yksityisillä avustusvaroilla, mutta vuodenvaihteessa otetaan käyttöön lukukausimaksu. Kapari-Jatta ei ainakaan vielä aio pyytää suomalaisia kehitysyhteistyöjärjestöjä tukemaan hanketta, koska hänen mielestään sen tulee olla ensin vakaalla pohjalla.
- Olen kiertänyt niin paljon Afrikan maissa, että tiedän kuinka päin siellä kannattaa toimia. Jos alamme kerätä koulua varten avustuksia, haluamme varmistaa, että varat menevät juuri siihen, mihin ne on tarkoitettukin.
Kapari-Jattan mukaan paikalliset suhteet ovat ensiarvoisen tärkeitä tällaisissa projekteissa. Hänen miehensä on tälläkin hetkellä paikan päällä järjestämässä koulun asioita, ja Kapari-Jatta lentää ensi viikolla sinne itsekin neljäksi kuukaudeksi.
Käytetyille tavaroille aina käyttöä
Jaana Kapari-Jatta ja Sam Jatta ovat keränneet Suomesta käytettyjä tavaroita, joita on kuljetettu konteilla Gambiaan vuodesta 2009 lähtien.
Vuodessa on viety 1-2 kontillista muun muassa kodinkoneita, tietokoneita, matkapuhelimia ja hehkulamppuja. Maassa on pula kaikesta, eikä moni suomalainen tule ajatelleeksi, että sähköjohtokin voi olla kullanarvoinen lahjoitus.
Serekundassa on pyörinyt Helsinki Shop, jossa tavaroita myydään pienellä hinnalla eteenpäin.
- Suuren osan tavaroista lahjoitamme suoraan esimerkiksi sairaaloille. Mielestäni yksityisille ihmisille ei ole hyvä jakaa tavaroita ilmaiseksi, koska silloin ne eivät välttämättä mene oikeaan käyttöön.
Helsinki Shopin tarkoituksena on kattaa konttikuljetusten kustannukset Suomesta Gambiaan, mutta siihen ne eivät riitä.
Karamaloo aukeaa taas ensi kesänä
Suomeen he puolestaan kuljettavat gambialaisia käsitöitä myyntiin. Kesäisin pariskunta ylläpitää Loviisan Laivasillalla Karamaloo- kauppaa, jossa myydään gambialaisten ompelijoiden valmistamia vaatteita ja muita käsitöitä. Kapari-Jattan mukaan he työllistävät Suomessa myydyillä tuotteilla kymmeniä gambialaisia käsityöläisiä. Lisäksi Helsinki Shopissa on viisi vakituista työntekijää. Vaatteiden valmistaminen Suomeen saattaa elättää yhden ompelijan koko vuodeksi.
- Nyt aiomme tuoda kontillisen käsitöitä, koska niiden suosio Suomessa on kova, ja olemme saaneet myös muutamia jälleenmyyjiä lisää. Yhteen konttiin mahtuu noin sata pyykkikorillista koruja, veistoksia ja vaatteita.
Käännöstyö mukaan Gambiaan
Jaana Kapari-Jatta on ammattikääntäjä, joka tunnetaan parhaiten Harry Potterien kääntäjänä. Keväällä häneltä ilmestyy Anne Tylerin uusimman romaanin äännös ja syksyllä syksynä Virginia Woolfin esseiden käännös. Nyt on meneillään nuorten kirjasarja Kapteeni Kalsarin käännös. Hän vie työnsä mukanaan Gambiaan.
- Onneksi meillä on siellä oma vuokra-asunto, jossa voin rauhassa tehdä myös käännöstöitä. Aloitan aamulla kääntämisen, johon käytän noin kuusi tuntia, sen jälkeen vapaudun muihin hommiin, hän kertoo.
Sam Jatta puolestaan tekee Suomessa remonttihommia ja hoitaa gambiakierrätystä sivutyönään.
Kapari-Jattan konttikeräykset ovat tulleet tutuksi Loviisassa, ja niihin ovat lahjoittaneet tavaraa yksityisten ihmisten lisäksi myös yritykset.
- Tavaraa on tullut niin paljon kuin kontteihin mahtuu. Seuraava keräys alkanee, kun Karamaloo avataan ensi kesänä, hän sanoo.
Espoon ammattikorkeakoulu on lahjoittanut Gambiaan yhteensä 60 käytettyä tietokonetta. Myös loviisalaiset yritykset ovat olleet mukana auttamassa.
Ulla Ora
Jaa uutinen klikkaamalla alla olevaa symbolia
Share
FacebookGoogle PlusTwitterLinkedInPinterest
» Kirjoita Lovarin mielipidepalstalle tai kerro lisätietoja toimitukselle
Kommentoi artikkelia sen kirjoittajalle
Omat yhteystietoni:
Nimi:
Nimimerkki:
» Arkisto Sivun alkuun Tulosta
Loviisan Sanomat, Sibeliuksenkatu 10, 07900 LOVIISA Vaihde (019) 532701 Konttoriajan jälkeen GSM 0400-600608
Hyvä kun tuli sanotuksi, mutta uutinen tämä ei ole. Jopa afrikkalaiset itse tunnustavat, että pieleen meni. Tässä lukemisia:
http://www.dambisamoyo.com/books-and-publications/book/dead-aid
Niin moni afrikkalainen poliitikko ja europpalainen virkamies saa kuitenkin palkkansa kehitysapuprojekteista, että kriittiset äänet vaiennetaan keinoja käyttämättä. Tietämättömät päättäjät lupaavat lisää ja lisää rahaa, ettei vain rasistiksi leimata.
Afrikka on täynnä luonnonvaroja, työikäisiä ihmisiä sekä potentiaalia - jos näillä resursseilla ei saada yhteiskuntia toimimaan niin ei siihen kehitysapukaan pysty.
Mikä mies Kääriäinen? Katkeroitunut ja urallaan epäonnistunut oman pesän likaaja.
T. Kollega
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 14:43"]
Mikä mies Kääriäinen? Katkeroitunut ja urallaan epäonnistunut oman pesän likaaja. T. Kollega
[/quote]
ai että anonyymi "kollega" av-palstalla. Heh. Hehheh. Buahhahhahhahhaa....
Sorry, lipsahti palstalle asti.
T. Valtion Ylitarkastuskuningas
Internetin keskustelupalstat ovat aivan täynnä kohtuuttomia väitteitä kehitysyhteistyöstä. Itse noin 5 vuotta kehitysmaissa viettäneenä ja 3 vuotta kehitysyhteistyössä työskennelleenä otan nyt asiakseni korjata tämän keskustelupalstan kaikki asiavirheet aiheesta. Aloitetaanpa:
"Mitä kehitysavun puolustajat oikein ajattelevat? jotain ihme vasuri ja maailmanparannushöttöä, niin tärkeää eikä suostuta näkemään kuinka turhaa toimintaa se on "
Kehitysyhteistyön avulla ollaan nostettu peruskoulutuksen saavien lasten määrä 20 prosentista lähelle 80 prosenttia. Eikö tämä ole saavutus?
Afrikkalaiset ovat asuneet Afrikassa miljoonia vuosia. Useissa maissa maailman parhaat viljelysmaat, mutta niitä ei osata hyödyntää. Samassa ajassa ei myöskään ole tajuttu, että jos kaivelee tarpeeksi maata, löytää vettä.
Perinteinen väite "Afrikassa on maailman viljavimmat maat" saattaa pitää siinä mielessä paikkansa, että maannokset ovat hyviä, mutta koska kyseessä on maapallon kuivin (ei tarpeeksi sadantaa) ja kuumin (korkeat keskilämpötilat) maanosa ei viljely ole kovinkaan helppoa. Viljely Tansaniassa on jopa enemmän kausiluonteista kuin Suomessa johtuen kuivuudesta.
"Niin moni afrikkalainen poliitikko ja europpalainen virkamies saa kuitenkin palkkansa kehitysapuprojekteista, että kriittiset äänet vaiennetaan keinoja käyttämättä."
Tämä on ihan päälaellaan. Afrikkalaiset politiikot saavat harvemmin tuloja hankkeista, mutta afrikkalaisten virkamiehet saattavat saada. Niissä projekteissa joissa olen työskennellyt on maksettu virkamiehille noin 20 € päiväraha kentällä olosta ja kyllä he silloin viihtyvätkin kentällä, mutta niin viihtyisin minäkin jos peruspalkkani olisi noin 200 euroa. Afrikkalaiset politikot saavat suurimman osan korruptiorahoistaan maassa toimivilta yrityksiltä ja tätä toimintaa yrittää myös kehitysyhteistyöhankkeet kaitsea. Eurooppalaiset virkamiehet eivät hyödy juurikaan hankkeista, mutta eurooppalaiset konsultit sitäkin enemmän. Itsekkin olin 2 vuotta konsulttina hyvällä liksalla ja ilman tuloveroja. Siinä jäi kivasti säästöön.
"Afrikka on täynnä luonnonvaroja, työikäisiä ihmisiä sekä potentiaalia"
Kyllä luonnonvaroja ja työikäisiä ihmisiä on, mutta länsimaiset + kiinalaiset yritykset hyödyntävät näistä parhaimmat. Ilman koulutsta ei saada omaa tuotantoa pystyyn ja koulutusta ei synny ilman rahallista panostusta, jota myös kehitysyhteistyö on edistämässä.
Aika vähän oli aihe virheitä teillä. Taidanpa siirtyä hesarin kommentteja korjaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehitysavun puolustajat ovat idiootteja. Halutaan ostaa hyvää omaa tuntoa toisten rahoilla (verovarojen tuhlausta).
Tähän idiotismiin sitten KAADETAAN 1100 miljoonaa euroa vuodessa, samaan aikaan kun Suomen talouden vajeet on lähes 10 miljardia. Otetaan velkaa (!), kaadetaan rahat pohjattomaan kaivoon ja ihmetellään kun maan sisäinen talous on kuralla!
Mitä kehitysavun puolustajat oikein ajattelevat? jotain ihme vasuri ja maailmanparannushöttöä, niin tärkeää eikä suostuta näkemään kuinka turhaa toimintaa se on