Mitä teet kun lapsi puhuu rumia? Mikä toimii parhaiten " rangaistuksena" ?

Meillä ei kukaan kiroa, emme edes me vanhemmat.

Näin ainakin itse lopetin kiroilut (totesin 3-vuotiaana vanhemmilleni mummoni juuri maalatusta talosta vittu kun on hyvän näkönen :)) kersana.

4:

... vittu kun on hyvän näkönen

Anna lapsellesi varoitus että seuraavasta paskapäästä suu pestään, ja kun se tulee niin ei muuta kun vessaan vaan ja saippuaa suuhun (laitat sormeen nestemäistä mäntysuopaa ja sormella hankaat lapsen hampaita). Ja sama käsittely AINA kun kuuluu kirosana!

Muttta kiroilu loppui siihen ja nykyisin vaan naurattaa tuo tokaisu :)



t. 4

Olen kertonut että kirosanat on rumia ja hyvin epäkohteliaita sanoja, ja että viisaat ja sivistyneet ihmiset eivät kiroile koska heillä on älyä ja järkeä laittaa jokin oikea sana kirosanan tilalle. Itse kiroilen välillä, tämä opittuna omalta äidiltäni. Mieheni kotona ei ole kiroiltu ja mieheni ei kiroile. Olen selittänyt myös tämän lapsille. " Älkää olko yhtä tyhmiä kuin äiti, vaan yhtä fiksuja kuin isi." Toiminut on.

Meillä on isoimmat pojat jo 17v ja 15v ja ilmeisesti ovat saaneet aikoinaan vessassa yksinään maistella tarpeeksi noita kirosanoja, kun eivät niitä vieläkään käytä.

rumat sanat vessanpönttöön, sitten kansi kiinni ja vessan veto, jotta sanat häipyvät kokonaan talosta.



Isommilla (4-5 v ylöspäin) suut pestään saippualla, jos kiellot eivät muuten riitä.

lisäksi olen selittänyt että niiden käyttäjä antaa itsestään huonon kuvan. En mihinkään suunpesujuttuun lähtisi alle kouluikäisen kanssa, ne rumata sanat karisee käytöstä vähemmälläkin.



Ap taisi kuitenkin kertoa, että lapsi nimittää häntä p-pääksi? Se on kyllä aika monta astetta pahempi rikkomus kuin pelkkä kiroilu. Meillä on haukkumisesta (rumilla sanoilla tai ilman, yleensä meidän viattomat pojat ei keksi pahempaa kuin sen " tyhmän" ) aina seurannut anteeksi pyyntö ja vakava keskustelu. Joka kerta. Ja jos hakukkuminen toistuu lyhyen ajan sisällä, seuraa jäähyä ja lisää keskustelua. Missään nimessä ei vanhemman pidä olla huomioimatta sitä, jos lapsi haukkuu ja nimittelee jotakuta, aikuista tai lasta!

ja todetaan noiden juttujen kuuluvan vessaan, sinne sitten jos on pakko jatkaa( 3,5v jaksaa jankata " koilanpakkaa" ajoittain pitkäänkin.) keskustellaan myös, miksi ei kiroilla (ruma tapa).



Pienempänä jätettiin meilläkin huomiotta, kun oli joku yksiitäinen sana ja tuo näytti olevan kaikista tehokkainta. Kuopuksen kohdalla (1,5v) ei ole vielä ollut ajankohtaista.



Itse en kiroile, ihan poikkeustilanteissa ;) (ja siitäpä seurasikin kerran hauska keskustelu " äiti tano, peete!! Peete!! Peete!! Mikä on peete?" Totesin sen olevan peppu ja sekös jaksoi naurattaa pitkään...). Mieheltä silloin tällöin lipsahtaa..

Tähän asti auttanu saippualla pesun varoittelu, siihen jää. Saas nähdä kuinka kauan tämä tepsii.

ja jos sattuu aikuisilta livahtamaan, hän pyytää anteeksi. Lapsi on nyt 9, hankalana pidetty, erityisluokalle siirretty assi, MUTTA EI KIROILE! Hän ei myöskään hauku toisia hinteiksi tai huoriksi, mihin on päästy samalla menetelmällä.



Luulen että fyysiset rangaistukset (saippuat tai pipurit) tässäkin lähinnä lisäävät uhmaa...

saippualla jokaisesta vahinkokiroilusta? Mä en tajua teitä, miten voitte omalle lapsellenne tehdä tollasta