Lue keskustelun säännöt.
Erosin ja nyt olen yksinäinen
09.01.2015 |
Niin kipeä ero. Mies ei vaan halunnut jatkaa, koki olevansa liian nuori ja kokematon, jotta voisi sitoutua. Hän on 24-vuotias. Kauan on eroa tehty ja ollut hankalaa. Viime aikoina olin sitten jo riippuvainen hänestä, sillä vaikka hän oli kuinka kusipää tahansa niin annoin anteeksi, vain että saisin olla hänen kanssaan. Viimeiseksi kerraksi tuli eilen se, kun hän sanoi kuinka jätkien kanssa on kivempaa ja ryyppääminen kivempaa. Maailmaakin hän haluaa nähdä, mutta ei naisen kanssa, vaan kaverien. Tiesin, että nyt on peli menetetty.
Tekis koko ajan mieli soittaa hänelle ja pyytää vielä mahdollisuutta. Tämä yksinäisyys on valtavaa. Minulla on kavereita, mutta ei heistä kukaan ehdi juhlia ja viettää aikaa nyt viikonloppuna :( ja ei toisaalta minuakaan kiinnosta kenen tahansa kanssa olla, sillä en jaksa purkaa sydäntäni puolitutuille. On vain niin yksinäistä. Makaan sängyllä perjantaina miehen paita kainalossani :( ja toivon että mies soittaa ja sanoo että on tehnyt elämänsä virheen.
Kommentit (16)
Miten selviän tästä yksinäisyydestä :(
Jospa vain mies tajuais tehneensä virheen. Joskus olimme niin rakastuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se helpottaa, lupaan sen.
Itsekin edellinen ero oli kipeä ja vaikea, tulin siis jätetyksi kun mies ei halunnutkaan sitoutua. Koko suhdehan oli todella kuollut loppua kohden ja minullakin oli koko ajan paha olla, mutta ei sitä silloin ajatellut selkeästi. Kaipasi vain takaisin ja toivoi, että toinen soittaisi ja sanoisi tajunneensa tehneen vuosituhannen erehdyksen jättäessään minut.
Mutta sellaista se ero on. Tuoreeltaan on aivan kamala olo ja tuntuu ettei koskaan enää tule kokemaan iloa. Hiljalleen se kuitenkin helpottaa, aika on kaikkein tärkein.
Älä yritä liian nopeasti etsiä uutta suhdetta, vanhat haavat pitää ensin parantaa. Kun seisot taas tukevasti jaloillasi, olet valmis uuteen suhteeseen.
Niin ja lopuksi sanon, että kipeän eroni ja siitä toipumiseni jälkeen tapasin miehen, joka on nykyään aviomieheni. Elämä jatkuu.
Uskon että tuntuu pahalta, niin erot aina. Mutta usko minua, kunhan aikaa kuluu niin olosi paranee. Teet elämäsi suurimman virheen jos koskaan ikinä palaat miehen kanssa yhteen. Sinä olet nyt eronnut, yksin, mutta nyt sinulla on oikeasti mahdollisuus tehdä elämälläsi mitä tahdot! Olet vapaa! Maailma on täynnä upeita ihmisiä, sen tulet vielä huomaamaan vaikket tällä hetkellä olisikaan muista kiinnostunut. Koita tehdä asioita joista itse nautit, ja heitä nyt herranjumala se miehen paita pois! Mitä kauemmin roikut yhteisissä muistoissa (konkreettisesti) sitä pahemmin pitkität tuota kipuasi. Toipuminen alkaa kun päästät irti.
Asiat kääntyvät vielä parhain päin. Itse kävin todella kipeän eron läpi lokakuussa, ja nyt olen onnellisempi kuin koskaan vaikka eron aikaan minusta tuntui että kuolen siihen kipuun. Lähtisin mielelläni kanssasi baanalle jos olisimme kavereita. Tiedän että tuo yksinäisyys voi tuntua musertavalta, mutta se menee ohi. Kestä vielä! Pystyt siihen!
Täällä toinen joka eronnut eilen. Tekis mieli vaan tykittää viesteillä että unohdetaan riidat ja jatketaan, vaikka tiedän että näin on parempi :(( Joka kerta tuntuu yhtä pahalta, ei eroihin totu! :"( Mikä tähän oloon helpottaa kun ei voi kun itkeä? On niin yksinäinen olo!
Mä halusin olla
Vapaa ja yksin
Mut joku sarvipäinen
Lisäs siihen -äinen
Musta tuli
vapaa ja yksinäinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollu paha olla tässä suhteessa pari viimeistä kuukautta. Mutta se on johtunut siitä, kun olen pelännyt eroa ja mies on ollut etäinen ja ajoittain ilkeä. Hän on hyvin selvästi sanonut, että olen hänen elämänsä tiellä. En ymmärrä, miksei naisen kanssa voi esim nähdä maailmaa mutta ei kai sitten vain voi :/
Asumme yhdessä ja tuntuu pahalta ku joudun seuraavan 1-2kk tässä olemaan ja häntä näkemään. Tiedän, että hän tulee vielä sanomaan minulle jotain sen suuntaista, että jos katsomme vielä, että jos se hänen halu tätä suhdetta kohtaan tulisi. Sillä olemme käyneet tämän läpi kymmenen kertaa nyt parin kk:n aikana. Mutta ei se vain näytä tulevan :(
Ehkä jos nyt en anna enää mahdollisuutta niin hän tajuaa mitä menettää.
Mutta miten olla täällä asunnossa niin, ettei ole toisen kanssa ja vietä aikaa toisen kanssa. Ihan varmasti jossain vaiheessa löytäisin taas itseni hänen kainalossaan. Sillä kaikesta huolimatta hän rakastaa minua ja haluaa välillä olla lähelläni vaikka muuten haluaakin erota.
Sattuu niin paljon. Haluaisin vaan juhlimaan ja ihmisten seuraan, mutta kukaan ei ehdi :( haluaisin laastarisuhteen. Kyllä, se on typerää, mutta se auttaisi, tiedän kokemuksesta.
Mietityttää kaikki. Meidän yhteiset ystävät, joudunko minä nyt ulkopuolelle? Haluaisin olla miehen kanssa kaveri ja osa meidän yhteistä porukkaa. Mutta pystynkö :( kun kuitenkin rakastan häntä niin paljon.
Ap
Et sinä häntä rakasta, vaan olet läheisriippuvainen.
Ja miksi haluaisit olla miehen kanssa, joka ei sinua rakasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 17:52"]
Mulla on ollu paha olla tässä suhteessa pari viimeistä kuukautta. Mutta se on johtunut siitä, kun olen pelännyt eroa ja mies on ollut etäinen ja ajoittain ilkeä. Hän on hyvin selvästi sanonut, että olen hänen elämänsä tiellä. En ymmärrä, miksei naisen kanssa voi esim nähdä maailmaa mutta ei kai sitten vain voi :/ Asumme yhdessä ja tuntuu pahalta ku joudun seuraavan 1-2kk tässä olemaan ja häntä näkemään. Tiedän, että hän tulee vielä sanomaan minulle jotain sen suuntaista, että jos katsomme vielä, että jos se hänen halu tätä suhdetta kohtaan tulisi. Sillä olemme käyneet tämän läpi kymmenen kertaa nyt parin kk:n aikana. Mutta ei se vain näytä tulevan :( Ehkä jos nyt en anna enää mahdollisuutta niin hän tajuaa mitä menettää. Mutta miten olla täällä asunnossa niin, ettei ole toisen kanssa ja vietä aikaa toisen kanssa. Ihan varmasti jossain vaiheessa löytäisin taas itseni hänen kainalossaan. Sillä kaikesta huolimatta hän rakastaa minua ja haluaa välillä olla lähelläni vaikka muuten haluaakin erota. Sattuu niin paljon. Haluaisin vaan juhlimaan ja ihmisten seuraan, mutta kukaan ei ehdi :( haluaisin laastarisuhteen. Kyllä, se on typerää, mutta se auttaisi, tiedän kokemuksesta. Mietityttää kaikki. Meidän yhteiset ystävät, joudunko minä nyt ulkopuolelle? Haluaisin olla miehen kanssa kaveri ja osa meidän yhteistä porukkaa. Mutta pystynkö :( kun kuitenkin rakastan häntä niin paljon. Ap
[/quote]
Hän ei pidä sinua tasollaan, koska olet nainen. Olit reikä. Ehkä sinunkin pitäisi etsiä ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitoin miehelle viestiä :(( olin niin yksinäinen että sorruin. Hän tulee huomenna kotiin, toivottavasti joku kaveri ehtisi huomenna olla kanssani ettei tarvitse olla kotona. Sanoin hänelle, että en ymmärrä mikä siinä sinkkuudessa on niin tärkeää. En onneksi ruikuttanut perumaan puheitaan, vielä. Toivottavasti saan hillittyä itseni.
Ap
Erosin 1.5 vuotta sitten. Ei helpota yksinäisyys ja vitutus ja ahdistus. Vaikea uskoa että helpottaa ennen uutta naista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 17:56"]
Hän sanoo rakastavansa.. Ap
[/quote]
rakkaus ei ole koskaan ilkeä, vaan tahtoo toiselle pelkkää hyvää. Kertomasi perusteella mies ei rakasta.
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 19:05"]Erosin 1.5 vuotta sitten. Ei helpota yksinäisyys ja vitutus ja ahdistus. Vaikea uskoa että helpottaa ennen uutta naista.
[/quote]Miksi erosit, jos noin ahdistaa? Meinasitko, että vaihtamalla paranee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on sanottu niin monta kertaa, mutta: se menee kyllä ohi. Jos noin nuori haluaa vielä mennä ja riekkua, on parempi, ettei samalla raasta sun sydäntäs. Sitoutuu sitten kun sitoutuu, ei nyt. Sun kannattas nyt vaan katsoa eteenpäin, ei pyöriä siinä vaihtoehdossa, että josko se sittenkin sua rakastas. Sen sanominen ei välttämättä tarkota mitään.
Huolestuin tuosta "on mulla ystäviä"-kohdasta, onko sulla siis ystäviä vai vain puolituttuja?
Kaikkea hyvää ja rutkasti voimaa, en keksi mitään oikeesti fiksua sanottavaa, vaikka oon ite ollu ihan samanlaisessa tilanteessa. Roikkumien ei vaan kannata, ei suhde synny pakottamalla tai haluamalla.
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 19:13"][quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 19:05"]Erosin 1.5 vuotta sitten. Ei helpota yksinäisyys ja vitutus ja ahdistus. Vaikea uskoa että helpottaa ennen uutta naista.
[/quote]Miksi erosit, jos noin ahdistaa? Meinasitko, että vaihtamalla paranee.
[/quote]
Niin siis omasta tahdostani en eronnut, vaan mut erotettiin, koska nainen löysi itselleen toisen äijän, petti ja jätti.
Ei kannata. 37:n vuoden kokemuksella: Yksikään niistä ei ole kyyneleiden arvoinen.