Ihmisten tapa leveillä auttamisellaan

Olet kyllä oikeassa. Auttamisen pitäisi olla pyyteetöntä ja silloin ei pitäisi huudella ympäriinsä auttaneensa.

Kertoisiko joku, joka haluaa kuuluttaa omaa "laupeuttaan", että mikä siinä on takana?

Esimerkin antamisen varjolla pönkitetään itseään ja ostetaan huonoa omaatuntoa pois.

Mutta kyllä minä aina kun sydämestäni jotain poikkeavaa hyvyyttä teen, kerron sen jollekin, koska mielestäni ansaitsen palkinnon. Palkinnoksi riittää se että joku pitää minua hieman enää vähemmän perseenä tyyppinä. Olen huomannut myös sen että itse ainakin otan esimerkkiä muista hyvien tekojen tekijöistä.

Miksei hyvän tekijä saisi kiitosta saada? Vähentääkö se hyödyn määrää vai onko sillä hyvän tekemistä vähentävä vaikutus?

Ketä motivoi tehdä hyvää, jos se pitää kätkeä kaappiin kuten homous. Pitääkö sitä hävetä? Pitääkö pelätä aggressiivisia lynkkajia, jotka tuomitsevat tekopyhäksi.  Tekopyhähän on jos hyvän tekeminen ei ole itseltä pois. Pitäisi vain pokkuroida ja nöyritstellä luterilaisesti. Anteeksi kun olen syntinen paska, en ansaitse mitään hyvää, minun pitää vain ostaa ihmisiltä oikeus omaan olemassa oloooni.

On kyllä syytä minun mainita etten voi sietää nenäpäivien syyllistävää elämöintiä. Pitää maksaa tietyn verran tai sitoutua kuukausi maksajaksi, muuten olet rikas ahne paska, kenellä ei ole mitään empatiaa. Katsokaa kun itkemme neekerin kohtaloa ja keksimme hauskoja vitsejä paskoista suomalaisista ketkä eivät voi antaa niin ja niin paljon näille kärsijöille.

mielelläni laitan pikkukolikot lippaaseen jos sellainen kassalla on. Ei minua motivoi se että puhelimen päässä saattaa olla ö-luokan julkkis.

Toisaalta, minun mielestäni on kiva lukea esim. FB:sta joitain tarinoita auttamisesta. Ne ovat rohkaisevia esimerkkejä muillekin.

Tuo on ihan totta, että "Avun kohdetta ei pidä saattaa häpeään, eikä häneltä pidä julkisesti vaatia kiitollisuutta. Se on nöyryyttävää." Avun saaja ei välttämättä edes osaa heti olla kiitollinen, ei ymmärrä avun merkitystä, joten sellaiset päivittelyt, että ei edes kiitosta tullut ovat turhia. Myöhemmin sitten taas voi olla vaikeaa enää lähteä kiittämään, kun on tajunnut sen avun merkityksen.

Joskus voi toki käydä niinkin, ettei sitä kiitosmieltä tule myöhemminkään. Ehkä ihminen ei vain koe tulleensa aidosti kohdatuksi ja autetuksi.