Lue keskustelun säännöt.
ajatuksiani imetyksestä
17.01.2015 |
Olen imettänyt lapsiani puolitoistavuotiaiksi. Ja toivottavasti tulen imettämään myös kolmatta lastani joka on seitsemän kuukautta tällä hetkellä. Imetystaipaleillamme on ollut haasteita ja joskus myös ongelmia (kuten tiheää rinnalla oloa, väärää imuotetta, voimakasta pulauttelua, äidin väsymystä ja uniongelmia), mutta tahdolla ja ennenkaikkea ihanilla motivaattoreilla, niistä on selvitty. Kolmas laspseni on allergisoitunut rintamaidon kautta mm. maitoproteiinille, soijalle, kananmunalle, korsiviljoille jne, ja oma diettini on tällä hetkellä varsin karsittu. Silti ei ole tullut mieleeni, että lopettaisin imettämisen. Lastenlääkärilltämme on myös vahva tuki ja kannustus tälle.
On kovin surullista huomata imetyksen ympärillä vellova höpönlöpö ja paikkaansapitämättömät väitteet ja uskomukset. Maalaisjärjelläkin voi ajatella, että jos kautta aikojen niin moni äiti olisi ollut biologisesti kyvytön imettämään lapsiaan kuin tätä nykyä saniotaan olevan, ihmiset olisiivat kuolleet sukupuuttoon. On myös olemassa lukuisia tieteellisiä (vertaisarvioiduissa tieteellisissä sarjoissa julkaistuja lääketieteellisiä) tutkimuksia jotka osoittavat, että ainoastaan muutama prosentti naisista on biologis-fyysisesti kyvyttömiä imettämään lastaan.
Miksikö sitten toisin väitetään? Suurimpana syynä on varmasti se, että korvikemaitoa lapsille antavat äidit väistämättä kokevat surua ja syyllisyyttä. Usein he itse toimivat itsensä suurimpina syyllistäjinä, ja mielellään nimeävät biologisen/fyysisen kyvyttömyyden syyksi, kuten maitoni ei vain riittänyt tai rintani olevat verillä. On hankala myöntää itselleen taikka sitten ulkopuolisille, että imetys on hankalaa ja jopa niin hankalaa, että ei halunnut jatkaa sitä.
Nämä asiat oliisivat kuitenkin korjattavissa oikealla tiedolla, tuella ja neuvonnalla. Jokainen äiti tarvitsee imetyksen alkutaipaleella näiden asioiden lisäksi kärsivällisyyttä ja halua tarjota omalle lapselleen parasta maailmassa olevaa ravintoa. Useimmilla paikkakunnilla toimii imetystukiryhmä tai henkilöitä, jotka auttavat. Myös netissä oleva imetytukilista on hieno tuki. Samoin kumppanin, ystävän tai muun perheenjäsenen kannustus ja apu kotitöissä ja sisarusten kanssa on korvaamatonta, jolloin äiti voi keskittyä rintaruokinnan alkutaipaleeseen, joka usein on hankalin.
Toivoisinkin, että asioista alettaisiin lopultakin puhumaan niiden oikeilla nimillä. Tällöin etenkin ensi kertaa äidiksi tulevat eivät poimi vääriä uskomuksia ja kauhutarinoita faktatietona. Rintaruokinta on monille äideille haastavaa ja vaikeaa ja he tarvitsevat siinä onnistuakseen tukea. Silloinkin kun imetys ei syystä tai toisesta onnistu, ei pidä piiloutua sellaisten syiden ja tekijöiden taakse, jotka eivät pidä paikkaansa. Jos rinnat ovat rikik ja imetys sattuu--lopettamisen sijaan kannattaa tarkistaa imuote ja pyytää vaikka ammattilainen avuksi löytämään oikea imuote, jos vauva on rinnalla tiheästi, anna hänen olla, hän tilaa lisää maitoa--älä anna korviketta, joka pahentaa kierrettä ja niin edespäin. Epätoivon hetkellä, luota itseesi. Jokainen äiti muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta ovat kykeneviä imettämään--anna mulle kaikki heti en jaksa en viitsi mentaliteetti ei vain toimi tässä asiassa.
Toivon, että kirjoitus herättää edes jonkun asian kanssa painivan äidin ja ongelmien edessä hän ennenkaikkea etsii ja toivottavasti saisi apua. Ja uskoo itseensä ja evoluution myötä hienosti kehittyneeseen mekanismiin, jossa ihmisnisäkäs ruokkii jälkeläistään. Sanoisin, että onnellinen ja järkevä äiti imettää lastaan.
Kommentit (18)
Imetysvauhkoojat, hyvä kun voitte ylimielistellä toisianne ketjussa. Vau, oottepa osaavia. Aloittajan teksti sitä samaa sontaa mitä aina ja jatkuvasti tuputetaan kyllästyttävästä maitoplörinään liittyvästä jankkaamisesta. Alisteinen sävy, itsensä asettaminen jalustalle, toisten mitätöinti. Voi voi. Hankkikaa elämä..ai niin mutta kun se on liian myöhäistä teidän kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:19"]
Imetysvauhkoojat, hyvä kun voitte ylimielistellä toisianne ketjussa. Vau, oottepa osaavia. Aloittajan teksti sitä samaa sontaa mitä aina ja jatkuvasti tuputetaan kyllästyttävästä maitoplörinään liittyvästä jankkaamisesta. Alisteinen sävy, itsensä asettaminen jalustalle, toisten mitätöinti. Voi voi. Hankkikaa elämä..ai niin mutta kun se on liian myöhäistä teidän kohdalla.
[/quote]
Ei näistä keskusteluista kannata ottaa itseensä. Jos imetys ei ole onnistunut niin käsittele asia mielessäsi, niin et loukkaannu niin herkästi. Keskustelut on hyviä niiden ihmisten kannalta, jotka ovat aloittelemassa imetystä. Koska tosiasiahan on, että imetys ei ole helppoa ja kun niistä vaikeuksista voi puhua, niin monikin voi saada avun.
On muutenkin aika asiatonta hyökätä jonkun ihmisen kimppuun vain hänen kommenttiensa vuoksi. Kypsä ihminen käsittelee kipeät kohtansa ettei tuo niitä mukaan keskusteluun noin kärkkäästi.
Olen imettänyt 6 lastani ongelmitta n. vuoden ikäiseksi, mutta tämä 7. ei suostu imemään. Puoli vuotta sitten en olisi uskonut jos joku olisi väittänyt että imetys ei onnistu. Nyt uskon.
Mä en ainakaan syyllistänyt itseäni eikä ahdistanut tippaakaan vaikka en imettänyt. Sairaalassa feikkasin imetystä sen verran että päästiin kotiin (juotin salaa vastiketta) ja sitten pumppasin rinnoista sen minkä lähti, maidon tulo lakkasi viikossa. Terve lapsi siitä tuli, kolmen vuoden aikana sairasti kaksi flunssaa. Ei allergioita ja nyt kouluiässäkin on max kerran vuodessa kipeä. Ihan puppua että rintamaito jotain superia olisi.
Minä olen imettänyt kaikki lapset suositusten mukaan. Silti en komppaa sinua. Imetys oli minulle helppoa, pahin ongelmani oli lähinnä liikatuotanto.
Uskon että maailmassa on monta onnellista ja järkevää äitiä jotka eivät syystä tai toisesta imetä.
Kirjoituksesi huokasi "voi kun mä olen niiin hyvä äiti" mentaliteettia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ehdottoman imetysmyönteinen, imetys on positiivinen ja tärkeä asia.
Mulla on kolme lasta, joita kaikkia olen imettänyt. Ensimmäistä 4kk, josta osittais-imetystä 1kk. Toista 2 vuotta ja nyt kolmannen kanssa siirryttiin lisämaidolle 3kk iässä.
Ensimmäisestä maitoni muuttui suolaiseksi, vauvan kakka muuttui myrkynvihreäksi ja paino alkoi laskea.
Toinen lapseni imi hyvin ja paino nousi erinomaisesti. Alun kipujen jälkeen kaikki oli helppoa.
Nyt kolmannen kanssa... vauva aloitti elämänsä seurantaosastolla, imemään oppi 3 päivän iässä. Viikon iässä päästiin kokonaan rinnalle. Pienen suun vuoksi nännit oli vereslihalla ja raynardin oire aina imetyksen päätteeksi. Paino nousi huonosti, joten rintapumppu ja pesiminen avuksi. Maitoa tuli suihkuamalla ja lapsi höri väärään kurkkuun koko ajan. Maidontulossa ei siis ongelmaa.
Nyt 3kk oli pakko ottaa lisämaito käyttöön, painoa tulee niukasti ja pituuskasvukin -2,7sd.
Tahtoa oli, mutta se ei riitä. Vauvan pitää kasvaa. En kyllä tunne itseäni huonoksi äidiksi, koska annan lisämaitoa.
Täysimetys ei onnistunut, maailma ei kaatunut.
Ap, kiitos tekstistäsi. Miten vieroitus sujui puolitoistavuotiaana vai vieroittuivatko itsestään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 19:06"]
Olen ehdottoman imetysmyönteinen, imetys on positiivinen ja tärkeä asia. Mulla on kolme lasta, joita kaikkia olen imettänyt. Ensimmäistä 4kk, josta osittais-imetystä 1kk. Toista 2 vuotta ja nyt kolmannen kanssa siirryttiin lisämaidolle 3kk iässä. Ensimmäisestä maitoni muuttui suolaiseksi, vauvan kakka muuttui myrkynvihreäksi ja paino alkoi laskea. Toinen lapseni imi hyvin ja paino nousi erinomaisesti. Alun kipujen jälkeen kaikki oli helppoa. Nyt kolmannen kanssa... vauva aloitti elämänsä seurantaosastolla, imemään oppi 3 päivän iässä. Viikon iässä päästiin kokonaan rinnalle. Pienen suun vuoksi nännit oli vereslihalla ja raynardin oire aina imetyksen päätteeksi. Paino nousi huonosti, joten rintapumppu ja pesiminen avuksi. Maitoa tuli suihkuamalla ja lapsi höri väärään kurkkuun koko ajan. Maidontulossa ei siis ongelmaa. Nyt 3kk oli pakko ottaa lisämaito käyttöön, painoa tulee niukasti ja pituuskasvukin -2,7sd. Tahtoa oli, mutta se ei riitä. Vauvan pitää kasvaa. En kyllä tunne itseäni huonoksi äidiksi, koska annan lisämaitoa. Täysimetys ei onnistunut, maailma ei kaatunut.
[/quote]
Hui :/ miten maito voi muuttua suolaiseksi? En ole ikinä kuullutkaan.
Jokainen ihan varmasti tietää, että imetys on paras vaihtoehto. Onhan se nyt onnistuessaan myös todella paljon helpompaakin kuin pulloruokinta. Kaikilla se ei vaan suju niin ongelmitta kuten ap:kin tiesi. Sitä et kuitenkaan ottanut huomioon, että kaikilla ei ole mahdollisuuksia mihinkään puolen vuoden imetys-stressiin. Varsinkin jos on jo muitakin lapsia, niin on ihan järjetöntä kuluttaa kauheasti aikaa ja hermoja imetykseen, kun perheen tai ainakin äidin ja lasten hyvinvointi olisi kuitenkin tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä.
Toki on typerää heti pienienkin ongelmien tullessa lopettaa imetys ja sellaisia äitejä en ymmärrä, jotka eivät halua ollenkaan imettää. Mutta on aivan turha syyllistää niitä, jotka eivät yrityksistä huolimatta imetyksessä onnistu. Ei todellakaan ole jokaiselle paras ratkaisu yrittää jotain puolta vuotta itku kurkussa päivittäin tuskailla imetyksen kanssa, niin että kaikki kärsivät.
Korvike ei suinkaan ole huonoa, vaikka kaikki tietävät, että se ei ole niin hyvää kuin äidinmaito. Mutta esim. sairastelut ovat kyllä aivan muista asioista kiinni kuin imettämisestä. Minulla on kaksi lasta, joista toista imetin pitkään ja toinen taas sai 3kk ikäisestä korviketta. Imetetty lapsi sairasteli todella paljon, korvikelapsi taas ei 10 ikävuoteen saakka oikeastaan ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Homma vaatii motivaatiota. Motivaatiota voi saada jos tietää, miten tärkeä asia imetys on. Tietoa pitää olla paljon jotta osaa suhtautua oikein vastoinkäymisiin. Asiantunteva tsemppari auttaa jos tulee vastoinkäymisiä.
Jos asenne on, että imetän jos hyvältä tuntuu, niin ei siinä pienistäkään vastoinkäymisitä selvitä.
Sehän se on, että äidit syyllistävät itseään jos imetys ei onnistu. Siksi on helpompi vähätellä imetyksen tärkeyttä jne. Kestää paremmin oman itsensä syyllistämisen. Olisiko silti parempi kertoa mikä meni pieleen ja miettiä mikä olisi auttanut jatkamaan imetystä. Kun jakaa arvokkaan kokemuksen, niin se voi auttaa monia äitejä joilla jotain ongelmia imetyksessä.
Syyllistäminen on turhaa puolin ja toisin, mutta siinäkin mennään pieleen jos väitetään, että korvikkeet ovat yhtä hyvä ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen täysin samaa mieltä. Imettäminen oli mulle aluksi älyttömän hankalaa ja stressaavaa. Monta kertaa kävi mielessä, että tämä taitaa loppua aika lyhyeen. Oikeastaan vasta vauvan ollessa puoli vuotta imettäminen lähti sujumaan hyvin eikä tarvinnut enää stressata maidontulosta, kun vauva sai muutakin ravintoa. Nyt oon imettänyt vuoden ja 4 kk, päässyt enemmän kuin omaan tavoitteeseeni, mutta on kyllä ollut tuskien taival välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo on tosi järkevää. Itse imetin kolme vuorokautta kun pojalle riitti. Ja nyt 15 v äärimmäisen fiksu ja ajatteleva poika että tuota en kai tarvitse huonoa omaatuntoa kärsiä. paitsi että tarvitsen. Siihen aikaan ei kerrottu mitä vastike voi tehdä ja myrkytin lapseni tyhmyyttäni ja ihan luvan kanssa pari vuotta. Joten onnea jokaiselle joka imettää. Se on aina paras vaihtehto mutta karua ettei apua tipu niille joilla imetys ei onnistu.
Minäkin olen imetysmyönteinen mutta se on eri asia kuin väittää, että kaikissa tapauksissa imetys onnistuu. Ei onnistu. Inhoan myös näitä samoja muka-faktoja, joissa ilman linkkejä varsinaisiin tutkimuksiin väitetään jotain. Imetykseen ei vaikuta pelkästään biologia tai fyysiset omainaisuutemme. Saatamme syntyä tähän maailmaan imetyskelpoisina mutta matkan varrella voi moni asia mennä pieleen. Siksi ihmettelen noita tutkimuksia, jotka väittävät, että vain prosentin tai kahden verran äideistä ei pysty imettämään ja kaikki muu on tekosyytä. Ehkä tuon prosentin tai kahden verran on olemassa niitä naisia, joilla ei ole lainkaan maitorauhasia ja jotka eivät siis pysty ikinä tuottamaan maitoa. On silti paljon naisia, jotka eivät pysty imettämään, vaikka maitorauhasissa ei olisi alun perin ollut mitään vikaa. Tässäpä muutama:
- rinta tai rinnat on poistettu kokonaan
- lääkitys estää imetyksen
- erilaiset hormonit estävät tai vaikeuttavat maidon tuloa, vähentävät sitä tai saattavatpa vaikka lopettaa koko maidon tuotannon
- erilaiset sairaudet lopettavat maidontulon
- äidin rinta ja lapsen suu eivät kohtaa (ja tätä aina vähätellään mutta näin on käynyt itselläni kolmannen lapsen kohdalla)
Jos me ihmiset olisimme pelkkä fyysinen kokonaisuus, niin varmaankin voisimme tuottaa sitä maitoa robottimaisesti. Emme kuitenkaan ole ihan näin yksinkertaisia kokonaisuuksia. Esim. kolmas lapseni ei kyennyt imemään rinnoistani pisaraakaan maitoa, vaikka samanikäinen siskontyttöni kävi rintaani kiinni ja joi itsensä kylläiseksi. Lapsella oli heikko imuote eikä hän edes rinakumilla saanut imettyä, vaikka serkkutyttö kykeni ilman rintakumia imemään maitoa(ilmeisen oudonmuotoisista) rinnoistani niin paljon kuin halusi. Päädyin pumppaamaan maidon tuttipulloon ja jostain syystä pumppaamisella en koskaan saanut tarpeeksi maitoa ja vähitellen maidontulo hiipui kokonaan. Lääkäri arveli, että hormonitasooni vaikutti stressi ja siksi maidontulo kaikista hyvistä aikeistani huolimatta lakkasi. Uskon lääkärin olevan oikeassa ja vielä enemmän uskon että tämä on syy moneen epäonnistuneeseen imetykseen. Kun imetys on niin ylikorostuneessa asemassa hyvän äitiyden mittana, alkaa äitien stressitaso nousta ja osalla siitä seuraa vähentynyt maidontuotanto. Surullista mutta totta. Jokainen joka on kokenut stressin tietää, ettei sitä pysty vain hyvällä tahdolla poistamaan.
Tämän lisäksi vauvan hyvinvointikin tulee ottaa huomioon. Kun aloittaja laittaa pannaan korvikkeen ja vakuuttaa, että sinnikkäästi imettämällä maitoa kyllä tulee riittävästi lapsen tarpeisiin, mahtaako hän olla valmis menemään oikeuteen asti tuossa asiassa. Minä kun olen se kuuluisa äiti, joka tähän uskoi toisen lapsen kohdalla ja sai lopulta imetyskiellon ja uhkauksen lastensuojeluilmoituksesta, jos en tajua, että lapsi ei saa riittävästi ravintoa imetyksen avulla. Syöttöpunnituksessa ei lopulta saanut 15 minuutin imetyksessä kuin pari hassua grammaa lisää. Minulla oli imetystuesta tukihenkilö, joka vakuutti, että korviketta ei saa antaa, kyllä maito riittää mutta eipä riittänyt. Se on mahdollista, en ole mikään outo poikkeus. Tämä toinen lapseni ei jaksanut imeä riittävästi ja säilyi hengissä niillä tipoilla, joita vuosi rinnoistani ihan ilman ponnisteluja. Koska olin ja olen aina ollut melkoinen vuotava hana, antoi tuo harhailluusion siitä, että imetykseni oikeasti sujuu, vaikka näin ei ollut. Imetyksessä kun ei ole kyse vain äidistä vaan myös siitä lapsesta.
Melkoinen harhaluulo on muuten tuo, että ennen imetettiin lähes aina. Ei imetetty. Monet äidit kuolivat lapsivuoteeseen mutta lapset eivät välttämättä kuolleet koska heidät ruokki imettäjjä tai lähisukulainen tai heille annettiin vedellä laimennettua maitoa tai maidolla laimennettua velliä. Esim. työläisnaiset joutuivat töihin heti synnytyksen jälkeen ja lapsen isovanhemmat tai isot sisarukset syöttivät tälle velliä. Vatsavaivoja se varmasti aiheutti mutta moni näin ruokittu lapsi säilyi silti hengissä. Aina on ollut ns. korvikkeita, koska synnytykseen kuoltiin jopa varsin usein.Rikkailla oli imettäjiä, köyhillä omat korvikkeensa.
Olemme onnellisessa asemassa, kun nykyään on keksitty turvalliset korvikkeet, joilla lapsi kasvaa aivan yhtä hyvin kuin äidinmaidollakin. En näe yhtään ainoaa syytä väittää toisin. On hienoa jos pystyy ja haluaa imettää lastaan mutta myös muilla tavoin laplsensa ruokkimalla voi olla aivan yhtä hyvä tai parempikin äiti. Jos imetys ei onnistu tai se ei tunnu itselleen sopivalta tavalta, on hienoa, että on olemassa vaihtoehto. Kukaan ei ole siinä asemassa, että voisi tulla toisen valintaa arvostelemaan tai väittämmään, että kyse on vain tietämättömyydestä.
Vaikka imettäisi viikon, niin se on parempi kuin ei mitään. Ne ekat tipat on tosi tärkeitä:)
Mä en koe syyllisyyttä, en häpeää enkä koe tarvetta muutella asiaa mitenkään : mä en halunnut imettää koska se ei ollut mukavaa tai tuntunut hyvälle. Lopetin viikon jälkeen. :)
Totuus on se, että sairaaloissa ei edes kaikki osastolla ole imetysmyönteisiä saatikka asiantuntevia. Sääli!!