Lue keskustelun säännöt.
Vaadinko liikaa?
09.01.2015 |
Minua on jo pidemmään vaivannut suhteessamme läheisyyden puute. Järjellä ajateltuna minulla on hyvä mies: hän osallistuu kotitöihin, tekee ruokia, harrastaa lasten kanssa, maksaa suurimman osan elämisestämme, keittää aamukahvit minulle valmiiksi, ei notku baareissa, ei petä, on kaikin puolin kunnollinen perheenisä.
Silti kaipaisin huomiota - niin kipeästi. Kaipaisin läheisyyttä, seksiä, minuun panostamistani. Kahdenkeskistä aikaa, viikonloppureissuja, mitä vain parisuhdejuttuja. Mitään näitä meillä ei ole kuin hyvin harvoin minun aloitteestani. Näin on jatkunut vuosia. Olen ehdottanut pariterapiaa, rukoillut ja anellut panostusta meihin. Nothing ever happens.
Onko minun vaan tyytyminen tällaiseen? Onko toiveeni aivan epärealistisia, mitä jos kaikki parisuhteet ovatkin "vain" tällaista mitä meillä.
Kommentit (9)
nuot kaikki mitä kerroit on sinun huomioimistasi ja ajattelemistasi myös. esim. aamukahvien sinulle keitto yms. voi ku olisi minullakin noin osallistuva mies. mutta hän ei paljoa jaksa töiden jälkeen enään arkeen osallistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pariterapia ei ihan ekana tulisi kyllä mieleen, kun ihmisillä on noin hyvä suhde.
On luonnollista kaivata hellyyttä ja läheisyyttä. Ehkä mies ei tiedä, miten osoittaa hellyyttä ja sen sijaan huolehtii sinusta keittämällä kahvit.
Sun mies selvästikin rakastaa sua. Mies näyttää mieluumin sen teoin kuin sanoin. Eli minusta valitat turhaan. Jos kaipaat enemmän hellyyttä niin keskustelkaa asiasta. Ei hän mikään ajatustenlukija ole.
Niin. Osa minusta ajatteleekin että minulla on kaikki hyvin. Varmasti moni olisi onnellinen tuollaisesta miehest. Mutta en voi ohittaa kosketuksen kaipuutani. Olen kyllä yrittänyt puhua miehelleni, kertonut hänelle miten tärkeää läheisyys minulle on. Hänellä ei vaan selvästi ole samanlaisia tarpeita eikä nähtävästi halua sellaiseen edes minun takiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Osa minusta ajatteleekin että minulla on kaikki hyvin. Varmasti moni olisi onnellinen tuollaisesta miehest. Mutta en voi ohittaa kosketuksen kaipuutani. Olen kyllä yrittänyt puhua miehelleni, kertonut hänelle miten tärkeää läheisyys minulle on. Hänellä ei vaan selvästi ole samanlaisia tarpeita eikä nähtävästi halua sellaiseen edes minun takiani.
Meillä oli vähän sama tilanne kunnes päätin panostaa mieheen ihan kunnolla. En antanut periksi, vaan kiilasin hänen kylkeensä kiinni, silitin ohi mennessäni, katsoin silmiin, kyselin, juttelin, välitin, menin hänen kanssaan tylsimpiinkin ulkotöihin ja teimme ne yhdessä, huolehdin itsestäni ja olin mukava jne. Vähitellen mies alkoi hymyillä enemmän ja ottamaan kontaktia, leikittelemään ja lähentymään. Tein aloitteita ja en niin välittänyt itsestäni kunhan miehellä oli hyvä. Nyt tilanne on lähes täydellinen, mies haluaa oikeasti olla taas kanssani ja saattaa soittaa minulle töistäkin ihan muuten vain. Tätä ei ollut tapahtunut 15 vuoteen ja se oli oikea riemuvoitto. Enää en kaipaa läheisyyttä sillä saan sitä niin paljon kuin haluan. Toimisiko tämä teillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saisinko sun miehen, kiitos? Vaihdossa tulee mies, joka tunkee aina viereen, telkkaria ei saa rauhassa katsoa ilman, että mies on kieli korvassa, parisuhdeviikonlopulle pitäisi lähteä kerran kuussa ja jos menen vaikka ripustamaan pyykkiä, se tulee mukaan ja nököttää vieressä. Seksiä on runsaasti - myös sellaisina aamuina, kun olen valvonut läpi yön lasten mahataudin takia.
Vastapainoksi tämä yksilö ei tee mitään kotitöitä! Ei ole lasten kanssa, ei muista synttäreitä ja jos keittää kahvia, niin vain itselleen.
up