Lue keskustelun säännöt.
Mun elämä on tylsää ja turhaa
14.04.2013 |
Ei mitään sisältöä. Tunnen niin valtavaa surua, se syö sisältä päin.
Siivoamiset, koulunkäynnit, ruoka, kirjat, mitkään nämä ei riitä tekemään mua onnelliseksi, vaikka nautin toki pienistä asioista. Mutta kun en voi niitä iloja ja suruja kenenkään kanssa, kun en itse merkitse kellekkään mitään, ei millään ole väliä.
Elän koko ajan "sitten kun" elämää. Koska tuntuu, etten nyt ole edes elossa. Itsehän asioita olisi parannettava, ja teinkin listan asioista, joihin en ole tyytyväinen. Edes puoliin en pysty itse vaikuttamaan.
Odottelen sitä pelastajaa, joka tulee, välittää ja sanoo, että olen muutakin kuin kasa paskaa. Ja jos joskus sellainen ihme tapahtuu, lupaan arvostaa sitä joka helvetin päivä.
Ei mulla muuta.
Kommentit (9)
Miksi kukaan haluaisi pelastaa tylsän ihmisen? Ne unelmien prinssit voi valita niistä prinsessoista, jotka ovat oikeasti ihania, lempeitä ja jännittäviä.
Ei millään pahalla, mutta hankkikaa elämä. Mun elämän käänsi Erland Loen Supernaiivi. Siis riitti, kun luin sen alun, ensimmäisellä kerralla en jaksanut puoltaväliä pidemmälle kun alku räjäytti tajunnan.
Eihän sitä tarvitse ihan kirjaimellisesti ottaa oppia, mutta eipä tuo hirveästi voimia vie, jos opuksen hakee kirjastosta ja käyttää pari iltaa lukemisteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.04.2013 klo 20:43"]
Miksi kukaan haluaisi pelastaa tylsän ihmisen? Ne unelmien prinssit voi valita niistä prinsessoista, jotka ovat oikeasti ihania, lempeitä ja jännittäviä.
Ei millään pahalla, mutta hankkikaa elämä. Mun elämän käänsi Erland Loen Supernaiivi. Siis riitti, kun luin sen alun, ensimmäisellä kerralla en jaksanut puoltaväliä pidemmälle kun alku räjäytti tajunnan.
Eihän sitä tarvitse ihan kirjaimellisesti ottaa oppia, mutta eipä tuo hirveästi voimia vie, jos opuksen hakee kirjastosta ja käyttää pari iltaa lukemisteen.
[/quote]
Nro 2 on lukenut sen vuosia sitten enkä minä saanut siitä minkäänlaista ihmeempää elämystä. Ihan nokkelaa sanailua ja erikoinen tyyli mikä ajoittain viihdytti, mutta ei sen enempää...
Ja mulla kyllä on jo elämä, ei tarvi hankkia. Siihen elämään vaan kaipaisi jakajaksi puolisoa. Toista samanlaista "tylsää" joka ei kaipaa juuri muuta kuin työn ja arjen ja siihen jakajan.
Hyväksy se ettei elämässä olekaan mitään tarkoitusta eikä ihmisen tarvitse olla onnellinen. Sä elät koska olet sattunut syntymään, ja sun on pakko elää ellet sitten halua tappaa itseäsi. Anna suurempien toiveiden ja haaveiden olla, elä hetkeä, anna ajan mennä. Tässä ollaan koska muuta ei voida. Jos ei ole suurempia kipuja eikä nälkää ja vilua, on tarpeeksi onnellinen.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2013 klo 20:52"]
Hyväksy se ettei elämässä olekaan mitään tarkoitusta eikä ihmisen tarvitse olla onnellinen. Sä elät koska olet sattunut syntymään, ja sun on pakko elää ellet sitten halua tappaa itseäsi. Anna suurempien toiveiden ja haaveiden olla, elä hetkeä, anna ajan mennä. Tässä ollaan koska muuta ei voida. Jos ei ole suurempia kipuja eikä nälkää ja vilua, on tarpeeksi onnellinen.
[/quote]
Kyllä ihminen on sosiaalinen eläin ja useimmilla on myös tarve että on ihmissuhteita. Ei pelkkä kivuttomuus ja nälättömyys riitä. Eikä todellakaan ole mitään vikaa siinä jos haluaa tavoitella parempaa elämää jos nykyiseen on tyytymätön. Hullua olisi vaan lillua hetkessä ja tyytyä nykyiseen, jos on muuhunkin mahdollisuus.
Et voi vaatia etä joku mystinen puoliso tekisi sinut onnelliseksi. Sehän on aivan hirveä vaatimus ihan kenelle tahansa. Ala itse nauttia elämästäsi niin saatat törmätä joku päivä hurmaavaan ihmiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis onko elämäsi tylsää vai yksinäistä? Selvitä kumpi on ongelmasi.
Tylsyyteen auttaa helposti esimerkiksi uusi harrastus. Elämässä ystäviä tai kumppania ei voi ostaa, mutta harrastuksia sen sijaan saa jokainen, kunhan menee ja tekee, tai rahalla hankkii! Panosta vapaa-aikaasi, ja voit huomata, että löydät uutta sisältöä elämään, ehkä jopa kumppanin... :) Harrastusten: vaikkapa urheilun, teatterin, musiikin, kuvataiteen tai vaikka agilityn, moottoripyöräilyn, maratoonauksen, pitsinnypläyksen, nykytanssin, kuorolaulun, matkustelun, neulomisen, avantouinnin, joogan tms jne avulla voit oppia tuntemaan itseäsikin paremmin ja tämä on omiaan kohottamaan itsetuntoa. Selaile ensi alkuun vaikka työkkärin kurssiesitettä tai käy kirjastossa.
Jos taas yksinäisyys on ongelmasi, kokeile vaikka nettideittailua! Täysin normaalia hommaa nykypäivänä. Tai aloita vaikka työpaikkaromanssi (jos työpaikalla muita vapaita), tai hanki koira. Jokainen on oman onnensa seppä. Lähetän halauksia ja onnenpotkuja.
Minäkin luin Supernaiivin. Pallonkin hankin. Mikään ei muuttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on myöskin lukenut Supernaiivin, mutta olen kai siinäkin mielessä niin tylsä ihminen, ettei se mielestäni ollut mitenkään hyvä teos. Tuskin tulee luettua uudestaan. Kyllä mä tykkäsin tehdä listoja jo ennen kun luin sen.
Enkä mä mitään unelmien prinssiä tarvitse, missä niin on sanottu? Miksi se on väärin, kun uskoo rakkauden pelastavan? Koska ihan oikeasti, nyt riittäisi "pelkästään" se rakkaus. Kuten joku tuolla aikaisemmin sanoi, ihminen tosiaan on sosiaalinen eläin, niin helvetin vaativa, että onneen tarvitsee muutakin kuin sen, ettei ole nälkä tai kipuja. Minä tarvitsen sen, että joku hyväksyy ja välittää, kuuntelee ja koskettaa. Se saattaa tehdä musta jotenkin huonon tai säälittävän, mutta sellanen sitten olen.
ap
Sama juttu mulla. Mulla ei ole minkäänlaisia ihmissuhteita, jos kuolisin kukaan ei jäisi suremaan. Mulla on hyvä työ, palkka jne mutta en saa mitään iloa niistä kun yksinäisyys syö sisältä päin.