Lue keskustelun säännöt.
Onko liika erilaisuus hyvä syy erota?
26.04.2013 |
Olen yrittänyt mielestäni kaikkeni. Tapasin mieheni 5 vuotta sitten, ja rakastuimme. Jälkeenpäin on vaikea sanoa miksi mies veti jalat altani niin täysin, kai se jotain kemiaa oli. Eikä se kemia ole kokonaan kadonnutkaan, mutta jatkuvasti paheneva ongelma on se, että olemme niin erilaisia. Olen yrittänyt todella kauan ajatella että erilaisuus vain vahvistaa, ja täydennämme toisiamme. Olen kuitenkin alkanut ajatella, että luultavasti nuo sanonnat toimivat vain, jos jotain yhteistä kuitenkin on. Meillä ei miehen kanssa ole ensimmäistäkään yhteistä kiinnostuksen kohdetta. Olemme aivan eri tavoin koulutettuja, ja ylipäätään maailma näyttäytyy täysin erilaisena minulle kuin hänelle. Emme edes tiedä toistemme kiinnostuksen kohteista tarpeeksi keskustelua varten, kun ei vain... kiinnosta. Olemme yrittäneet kaikenlaista suhteen piristämiseksi, mutta mikään ei auta kuin parin päivän tai parin viikon ajan.
Tunnen itseni huonoksi, hirveäksi ihmiseksi kun tämä turhautuneisuus saa minut ajoittain raivoamaan miehelle erilaisista asioista. Olen suoraan puhunut tästä ongelmastamme, ja mies on pohjimmiltaan samaa mieltä. Hän ei kuitenkaan pidä tilannetta yhtä vakavana kuin minä. Olemme kihloissa, ja välillä tuntuu tosi pahalta edes katsoa sormusta sormessani, kun en tunne, että sen olisi minulle antanut vertaiseni, sielunkumppanini, jota rakastan enemmän kuin mitään ja joka tuntee minua kohtaan samoin.
Sanoisitteko, että ero olisi tässä tilanteessa ainut tai ainakin paras vaihtoehto?
Kommentit (4)
homma onnistuu jos toisen erilaisuutta kunnioittaa ja on kiinnostunut toisen erilaisista kiinnostuksen kohteista.
Siskoni ja hänen miehensä ovat kuin yö ja päivä tai tuli ja vesi, silti harmonisempaa paria saa etsiä, toinen kunnioittaa toisen taiteellisuutta ja toinen jaksaa ihmetellä toisen taitoa moottorine kanssa.
Samanlainen pari on toisen lapseni kummipariskunta.
Minulla ja ex-miehellä ei onnistunut, vaikka emme kauhean erilaisia olleetkaan, kun toisella ei ollut halua ja kykyä kunnioittaa toisen kiinnostuksen kohteita ei toinenkaan jaksanut nähdä vaivaa ja olla kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 21:55"]
homma onnistuu jos toisen erilaisuutta kunnioittaa ja on kiinnostunut toisen erilaisista kiinnostuksen kohteista.
Siskoni ja hänen miehensä ovat kuin yö ja päivä tai tuli ja vesi, silti harmonisempaa paria saa etsiä, toinen kunnioittaa toisen taiteellisuutta ja toinen jaksaa ihmetellä toisen taitoa moottorine kanssa.
Samanlainen pari on toisen lapseni kummipariskunta.
Minulla ja ex-miehellä ei onnistunut, vaikka emme kauhean erilaisia olleetkaan, kun toisella ei ollut halua ja kykyä kunnioittaa toisen kiinnostuksen kohteita ei toinenkaan jaksanut nähdä vaivaa ja olla kiinnostunut.
[/quote]
En koe että meiltä puuttuisi kunnioitusta toista kohtaan, mutta jonkinlainen yhteisymmärryksen puute kyllä on. Keskustelumme on nykyään hyvin kankeaa.
ap
Hankalalta kuulostaa jos toisen harrastukset ja kiinnostuksenkohteet ei kiinnosta ollenkaan, eikä muuta yhteistä ole kuin lapset ja koti (eli kuinka arki pyöritetään). Itseään on hankala pakottaa kiinnostumaan asioista jotka ei kiinnosta ja olisi tekopyhää esittää kiinnostunutta.
Seurustelusuhteeni ex-poikakaveriin kesti 3,5 vuotta ja erosimme juurikin sen vuoksi ettei yhteistä ollut, paitsi jääkaappi ja sänky. Mietin pitkään eroamista, miehessä ei isompaa vikaa ollut. Silmäni avasi lopulta hyvä ystäväni ja hänen miehensä. Olin heillä yökylässä ja illan kuunnellut kun kommentoivat toisilleen keskustelunaiheita, myös mies otti osaa minun ja ystäväni keskustelunaiheisiin. Kun alettiin nukkumaan, kuulin toiseen huoneeseen kun keskenään puhellivat hiljaisella äänellä ja välillä naureskelivat jotain toistensa jutuille. Minulla ja poikakaverillani sitä ei ollut tapahtunut pariin vuoteen. Mentiin vain sänkyyn, sanottiin hyvää yötä ja alettiin nukkumaan. Seksiä saattoi olla mutta senkin jälkeen vain hyvän yön toivotukset ja pää tyynyyn. Aamulla käytiin läpi päivän suunnitelmat ja todettiin suurin piirtein jaa, kun toinen kertoi mitä oli ajatellut puuhata.
Erohan siitä sitten seurasi, aika pikaisella aikataululla itse asiassa.
Minun mielestä liika erilaisuus on hyvä syy erota. Erityisesti silloin jos ei pysty kunnioittamaan toisen erilaisuutta ja täysin erilaisia kiinnostuksen kohteita. Toivottavasti liian erilaisuuden huomaa ennen lapsia. Lapsia ei kannata myöskään alkaa tekemään siinä luulossa että se jotenkin hitsaa teidät yhteen. Kyllähän siinä muutama vuosi menee eläessä lapsen ehdoilla mutta kunhan lapsi kasvaa, sitä huomaa että toinen on voinut muuttua entistä etäisemmäksi. Ja siinä vaiheessa se ero vasta hankala onkin.
taidat nyt keskittya siihen erilaisuuteen liiaksi. se voi, ihan oikeasti, olla rikkauskin ja jokinhan sinut tuohon mieheen sai rakastumaan. ja enta ne samanlaisuudet, niitakin varmasti on ja vaikka on eri taustat ja koulutukset jos avoimesti molemmat olette jutussa mukana, voitte molemmat oppia jotain aivan uutta ja ihanaa. ei tarvitse pysya silla omalla safety zonella vaan rohkeasti yhdessa kokemaan ja muutuumaan.. molemmat.