Mitä tehdä, kun sukulaiset raahaavat kaikkea turhaa meidän tulevalle vauvalle?

Ikävä ihminen olet! Ei muuta.

Kiitos. Ärsyttää vain erittäin paljon, kun on kaikille ilmoitettu, että halutaan hankkia vauvan tarvikkeet ja kaikki itse, sellaisina kuin halutaan. Meillä on pieni asunto, jonne ei todellakaan mahdu mitään ylimääräistä, ja tuntuu, että meidän kämppä on nykyään varasto / jätelava, minne kaikki voivat heittää kaappien ja varastojen pohjilla pyörineet vanhat vauvantavarat ja vaatteet. Siitä pitäisi vielä olla kiitollinen.

Jos joku olisi esimerkiksi tarjonnut, että voisin käydä läpi heidän lapsen vanhoja vaatteita ja ostaa niistä miellyttävät, olisin ollut iloinen. Mutta nyt meille heitetään kulahtaneita ja karseita vauvanvaatteita, ja niitä ei kehtaa heittää poiskaan, kun antaja haaveilee, kuinka näkee oman murusensa pienoiset vaatteet uudelleen käytössä.. Voi apua!

-ap

[quote author="Vierailija" time="13.04.2013 klo 21:37"]

Ikävä ihminen olet! Ei muuta.

[/quote]

Mun mielestä ei ole ikävän ihmisen merkki jos selvästi ilmaisee, ettei halua niitä tavaroita ja silti sukulaiset tuo. Mun äiti raahasi meille aina "tuliaisia" vähän aikaa sen jälkeen kun oltiin muutettu poikaystävän kanssa yhteiseen asuntoon. Ensin sanoin nätisti ettei tarvi tuoda, sitten rupesin aina ennen kyläilyjä erikseen sanomaan asiasta -perustelujen kera. Lopulta suutuin kun vieläkin niitä tuikkukippoja ja joulukoristeita tuli ovista ja ikkunoista ja kiikutin yhden erän takaisin vanhempien kotiin. Sen jälkeen ymmärsi etten oikeasti halua niitä. Ostakoon itselleen roinaa jos on pakko.

Sinuna toimisin samoin, eli kieltäydyt vain ottamasta vastaan. Tai sitten voit vieda lelut ja vaatteet uffin laatikkoon, jos et halua olla epäkohtelias. 

Ikäviä ovat ihmiset, jotka eivät suoraa pyyntöä osaa kunnioittaa. Vaikka kuinka tarkoittaisivat hyvää. Jos kantti kestää, pistä viestiä lahjoittajille, että viikko aikaa hakea "omansa" pois jos haluavat, loput menevät myyntiin.

Muuten noista syöttötuoleista ja pinnasängyistä tuli mieleen, että onkohan mummu ajatellut pitää itsellänsä yhdet kappaleet, että on sitten teidän helpompi käydä kylässä.

Kysy ensimmäiseksi kaikilta mahdollisilta sukulaisilta, kenelle voisit antaa niitä edelleen. Onneksi sinun ei ole mikään pakko niitä käyttää . Laitat vaan kaikki edelleen myyntiin, kun olet ensin kysynyt lahjan antajalta, olisiko hänellä itsellään sille tarvetta. Eihän niistä mummoistakaan nykyään tiedä.

Arvaanko, että lapsesi on ensimmäinen lapsenlapsi äidillesi ja pitkään aikaan ei ole vauvoja syntynyt koko suvussa.

Asiassa on kaksi puolta, "vika" on joko heissä tai teissä.

Totuus on se, että monta asiaa ymmärtää vasta kokemuksen kautta. Ja tuo kokemuskin on subjektiivinen, joku ei kaipaa ollenkaan esim. hoitopöytää ja toinen tarvitsee normaalia korkeammalla olevan hoitopöydän jne.

Samoin vaatteissa (värit toki makuasia) joku todella ihana ja söpö vaate saattaa olla vauvalle huono. Joku polyesterinen  pitsipaita ja farkut saattavat näyttää "söpömmiltä" mutta puuvillainen potkuasu saattaa olla paljon mukavampi. Minikokoinen duffelitakki on taaperolla söpö, mutta epäkäytännöllinen loskaisessa leikkipuistossa.

Nro 5.n kanssa ajattelen samoin, että mummo tm. saattaa ostaa itselleen oman syöttötuolin tmv. koska silloin teidän helpompi käydä kylässä.

Meillä on laaja suku, mutta tämä vauva on ensimmäinen pariin vuoteen.. Siinä osittain syy siihen, että kaikki kierrossa ollut tavara ja vaate tulee meille. Olen harkinnut, että pakkaisin vain noita "epämiellyttäviä" jonnekin varastoon, ja laitan sitten itse hulluna kiertoon, kun sukuun seuraava vauva tulee. Joidenkin tätien mielestä on esimerkiksi ihanaa, että "katsos, meillä oli menossa tämä paita, joka sulla oli vauvana!", mutta itse en piittaa 25 vuotta vanhoista vauvan vaatteista, jotka ovat oikeasti olleet noin 15-> vauvalla siinä välissä, vaikka suvulla niille olisikin tunnearvoa.

-ap

Laita kaikki kirpparille ja pyydä 50 senttiä kapineelta/vaatteelta. Vaihtoehtoisesti voit kiikuttaa kaiken SPR:n tms. hyväntekeväisyysjärjestön toimipisteeseen. Jos kerran teille tuodaan noin paljon kamaa, vaikka olet painottanut, ettei saa tuoda, ei antajan pidä pahastua, jos et halua niitä nurkissasi säilyttää.

Tylsä tilanne, ymmärrän molempia osapuolia. Ap, tuo on varmaan toimivin idea, että laitat vietsiä että nyt on jotain kamaa niin monet tai niin paljon, ettei teille mahdu ja laitat ajan jossa saa hakea omansa pois, tai muuten laitat eteenpäin/myyntiin/uffiin.

Vuosien varrella saatat havaita, että vauva- ja lapsitavaraa kertyy itsellekin läjäpäin ja mielummin antaa ne jollekin tutulle kuin heittää roskiin, mutta se ei tarkoita, että odottaisi näiden välttämättä käyttävän noita (ts. puet vauvasi siten kuin huvittaa silloinkin kun tapaatte. ;) )

Tulevalle mummolle olen itseasiassa luvannut, että kaikki tämän hankkimat ah-niin-ihanat ja itsestä kamalat vaatteet tulevat käyttöön VAIN mummolareissuille, ja uhkaillut tuovani sen ylimääräisen hoitopöydän heille, että saan pakata hänen tuomansa vaatteet mummolakäyttöön... :D Jotenkin siitä huolimatta JOKA viikko meille ilmaantuu uusia kirpparilöytöjä ynnä muita, kun oli vielä pakko tämä yksi hommata... Meillä on oikeasti esimerkiksi kokoa 60 varmaan 200 vaatekappaletta, niin monta pussia niitä on... Tosin kyseessä esikoinen, mutta olettaisin, että vähemmälläkin pärjäisi!

-ap

Meillä on melkeen sama tilanne :D Eli ymmärrän täysin sun fiilikset. Et ole siis ikävä ihminen mitä joku tuolla herjaa. On eri asia kysyä tarviitteko jotain että haluaisi auttaa kun se että vain raahaamalla raahaa sitä tavaraa vaikka sanoo ettei haluta.

Meillä on mun äiti aivan hurahtanut vauvasta. Alkoi jo paaaaaaaaaljon ennen laskettua aikaa, varmaan raskauden puolivälistä asti hamstrannut tavaraa. Pääosin ihan tarpeeseen tullut kaikki isommat tavarat (mistä olen erittäin kiitollinen), lähinnä ainut mikä ärsyttää on juuri nuo lelut mitä tulvii joka ovesta ja ikkunasta ja sitten ne kulahtaneet tai rumat vaatteet. Käytettynä kun saa myös hyvä kuntoista niin en jaksa ymmärtää miksi pitää ostaa kulahtaneita tai ruman värisiä/näköisiä. Saattaa itsekin sanoa niistä, että tää nyt vaan on tämmönen vähän nuhjunen mutta aattelin jos tulis joskus tarpeen... Kun on tosiaan niitä kivojakin vaatteita niin ei niitä tule ikinä käytettyä jos on huonoja vaatteita. Itse olen myös käynyt raskausaikana vauvakirppareilla ja sieltä löytänyt kivan näköisiä uudenveroisia vaatteita. Mutta siis, osa äidin ostamista ollut myös todella ihaniakin. Tuntuu vaan välillä, että sen on niin pakko ostaa ihan vaan ostamisen vuoksi pakkomielteisenä tavaraa, että jos ei muuta keksi niin ottaa kaiken mitä käteen sattuu :D Ja kaikenmaailman rättejä kantaa meille, ei itsekään tiiä mihin tarkoitukseen niitä aatteli, kunhan vaan tuo. No yks niistäkin räteistä meni unirätiksi, mutta mites ne kymmenen muuta :D Välillä kun kattelen noita kaappeja ja noita rätti/nuttu kasoja niin huhhuijjaa. Tuntuu vaan sitten itsestäkin ikävältä jos joutuu heittää jotain käyttämättömänä pois, kun hyväähän toinen on tarkoittanut. Mutta oikeasti jos ei tarvita ja ne on vaan kaapin täytteenä, jotka muutenkin pursuu tarpeellisista tavaroista niin oi voi. Haluaisi pitää kaapit siistinä, ettei mitään turhaa kertyisi.

Paras äidin päähän pisto innostuksissaan oli, että sisusti meidän asunnon sillä aikaa viime kesänä kun oltii mökkeilee miehen kanssa viimesilläni :D Annoin avaimen, että voi olla yön täällä jos tarvii liikkua täällä päin kun asuu kaukana. No, oli sitten käynyt meille vähän sisustusjuttuja ostaa omaan makuun. Mies sai hepulin kun tultiin sitten kotia x) onneks äiti ei enää ollut täällä. Mutta tuntu niiiiiin ikävältä sanoa,että meni liian pitkälle, että tulee sisustamaan toisten kotia, kun koti on niin henk. koht. paikka. Ymmärsi kyllä, mutta mielellään se edelleen olisi tänne kaikkea tuomassa. Ei siinä muuta voi kun yrittää aina ystävällisesti hyssyttää ettei osta mitään. Sitten kun sen luokse menee, niin esittelee miten sillä on omatkin kaapit täynnä vauvan vaatteita.

Onhan se ihanaa, että on niin onnellinen vauvasta, mutta pitäisihän kaikissa asioissa jotkin rajat olla.

Onneksi ollaan meidän kaveripiiristä oikeastaan ensimmäiset joille tuli vauva niin ei ole tullut epämukavia tilanteita kavereiden kanssa :D Yhdeltä työkaverilta ainoastaan käynyt ostamassa pieneksi jääneitä vaatteita ja tosiaan, sielläkään ei tungettu väkisin mukaan mitään. Inhottavaa jos kaveritkin vain toisi roinansa vaikka on sanonut että meillä on jo :D hirveää!

Mutta oikeasti, ihan surutta alat laittelee vaikka ilmoituksia tavaroista vaikka huuto.nettiin tai vastaavaan ja ylimääräset vaatteet ym viet johki kirpparille tai kannat uffille tai jotain. Turhaa miettii kehtaako lahjaksi annettuja antaa pois tai myydä. Mitä niitä pyörittelemään kaapeissä tiellä.

Meillä suvussa on tapana, että koska jokainen haluaa itse ostaa kaiken makunsa mukaan, niin me emme anna vauvaperheeseen lahjaksi mitään. Näin kaikki ovat tyytyväisiä. Jos jokus yrittää kertoa, että synttärilahjaksi olisi kiva saada lapselle vaikka pyjama, niin me vetoamme siihen, että on sovittu, että ei mitään anneta. Ristiäisetkin on kiva juhla, kun ei ole kilpavarustelua eikä lahjapöytää tarvita.

12! Meillä myös mummolla löytyy näitä sisustushaluja, tuo meille "aivan ihania" verhoja, pöytäliinoja sun muita, omaan makuunsa sopivia ja retroja, jotka eivät ole ollenkaan meidän tyyliä. Aina en vain osaa kieltääkään, kun tietää, että toinen tarkoittaa vain hyvää. Viime kevään meillä oli aivan kamalat värikkäät ja kukikkaat verhot muuten hillityn värisessä keittiössä, ihan vain kun en kehdannut kieltäytyä :D

-ap

No hyvä ihminen, älä pahoita omaa ja muiden mieltä. Ota vastaan, ja kiitä, ja kuskaa seuraavalla autoreissulla kierrätyskeskukseen. Helppoa, eiks niin?

Ilmoittaisin itse että kiitos vaan mutta en tarvitse näitä tavaroita, ja vien ne kirpparille. Viekää jatkossa liiat romppeenne vaikka Pelastusarmeijalle.

Ei sun ole mikään sosiaalinen pakko niitä pitää

Ymmärrän ap sua täysin!! Meillä anoppi sekosi vauvasta ihan tyystin ja lähetti valtavan paketillisen vaatteita vastasyntyneelle. Kaikki vaaleanpunaista röyhelöä Ja itse emme edes pidä vaaleanpunaisesta. Nyt lapsi on viisivuotias ja sama jatkuu, kerran kahdessa kuukaudessa tulee paketti mitä ihmeellisempiä vaatteita ja leluja, jopa koriste-esineitä. Pahimpia ovat itse neulotut vaatteet, anoppi kun ei oikeasti osaa neuloa ja tuotokset ovat muotopuolia. Ilmeisesti kaukana asuva mummo haluaa korvata jotenkin poissaoloaan. On koitettu sanoa nätisti. On koitettu sanoa tiukasti. On koitettu kieltää. On koitettu kertoa minkälaiset vaatteet ovat käytännöllisiä ja minkälaiset lelut mieluisia. Mikään ei auta. Mies tuumi lopulta että antaa olla, laitetaan kiertoon tai roskiin suoraan kaikki mistä ei tykätä. Mekin asumme pienessä asunnossa eli ylimääräistä tilaa ei ole. Kirpparipöytä pari kertaa vuodessa on oikein hyvä ratkaisu ja olemme myös tarjonneet vaatteita kavereille, niin että saavat itse penkoa ne mistä tykkäävät.

Ymmärän sua ap niiiiiiiin hyvin! Meillä oli sama tilanne. Jäi paljon vaatteita käyttämättä, mikä oli harmi kun ihmiset olivat ne kuitenkin sydämellä ostaneet. Meille tuoduosta kirpparilöydöistä ehkä puolet meni suoraan roskiin. Meidän vauvaa oli odotettu kauan, ja minulle vaatteet olivat tärkeitä. Eli kaikki nukkainen, tahrainen tai kulahtanut lensi suoraan roskiin. UFF:in auto tuli sopivasti, sinne jätesäkki. Ja kaksi jätesäkillistä kirppikselle kun ei ollut ketään kenelle antaa. 

Olin sanonut etukäteen, etten tule laittamaan lapselle päälle koskaan mitään kirkkaan punaista. Hyväkuntoisia en laittanut kiertoon, jos vaikka mies pukisi niitä lapselle. Käyttämättä jäi.

Ap jos olet pk-seudulta niin täällä on lastenvaate- ja -tarvikekirppiksiä, jonne voi viedä tavaraa myyntiin niin, että hoitavat hinnoittelun ja esillepanot ja ottavat % myynnistä (Jane Kaivokselassa) tai tavarat voi jättää arvioitavaksi ja kirppis ostaa ne sinulta (Minipoppoo Kannelmäessä). Molemmilla on nettisivut ja toimiva palvelu.