Onnellinen avioero?

No minusta ainakin on hienoa seurata sivusta sellasita erotilannetta, joka toimii! Vieraana en tietenkään voi tietää eron kaikkia syitä ja taustoja, mutta elämä heillä on järjestetty hienosti ja vanhemmat tulee edelleen hyvin juttuun. Lasten rippijuhlat yms. järkätään yhdessä, mitään katkeruutta tai vihaa ei näy ainakaan päälle päin jne. Puolisoilla on hyvät välit entisiin anoppeihinsa, mies käy auttamassakin välillä entistä vanhaa anoppiaan okt:n töissä ja käy siellä syömässä ihan kutsuttuna vieraana jne.

Minusta on hienoa, jos erossa pystytään toimimaan näin hyvin.

Vaatii aikuisuutta erota sivistyneesti. Kaikenlainen katkeruus ja riitely on usein merkki siitä, että vanhasta suhteesta ei ole päästetty irti.

Minun miehelläni on mielestäni ollut tuollainen kohtalaisen onnellinen ero, jos tuollaista ilmaisua voi käyttää. Onhan niitä erimielisyyksiäkin ollut, kun lasten asioita on hoidettu, mutta ex-vaimo aikanaan esimerkiksi oma-aloitteisesti kutsui minut (=uusi vaimo) lasten päiväkodin kevät- ja joulujuhliin, minäkin olen vieraillut miehen ex-anoppilassa jne. Minun äitini taas lähettää joulu- ja syntymäpäivälahjat myös miehen lapsille. Kaikkien lasten synttäreille ovat mahtuneet exät ja nyxät samaan aikaan. Minusta tässä ei ole mitään kummallista. Kummallisempaa minusta on kyräily ja panettelu, mitä eroissa ja erojen jälkeen harrastetaan. Mitä ihmiset niillä oikein luulevat saavuttavansa? Ei muuta kuin pahaa mieltä ja vahinkoa niin itselle kuin muillekin, varsinkin lapsille.