KV adoptiot

Olen nuori nainen, olemme mieheni kanssa lapsettomia täysin ilman omaa valintaa tai syytä, miehellä ei vain kehity tarpeeksi hyviä siittiöitä. Emme juo tai polta, olemme hyvin koulutettuja ja kaikki on ihan joka tavalla ok, paitsi tuo fyysinen kykenemättömyys.

Millä luonnonvalinnalla selität sen, että esimerkiksi narkkarit saavat jo syntyessään huumeriippuvaisia vauvoja ?

Olemmeko mieheni kanssa soveltumattomampia vanhemmiksi kuin esimerkiksi nuo narkkarit?

Sijaisvanhemmuus voi olla huono juttu, jos haluaa oman lapsen, sillä sijaislapsi ei ole koskaan kokonaan oma. Biologiset vanhemmat ovat aina jollain tavalla kuviossa mukana ja luopumisen tuskaa saattaa joutua kokemaan yhä uudestaan ja uudestaan, lapsi viedään takaisin vanhemmilleen, jotka nyt ovat kuntoutuneet.

Suomen sisäiset adoptiot ovat taas harvinaisia siinä mielessä, että useimmat tehdään perheen sisällä ( esim. isäpuoli adoptoi nykyisen vaimon lapsen), syynä todennäköisesti aborttien yleistyminen.

Kysymys kuuluukin, onko sinulla oikeus rikkoa lapsen oikeuksia tyydyttääksesi omat halusi tulla vanhemmaksi. Etkö voisi ottaa Jumalan kädestä senkin, että hän ei halua sinulle antaa lasta? Näin minä ajattelen ja elän.

No, meillä on kaksi biologista lasta ja yksi ulkomailta adoptoitu lapsi (kreikkalainen). 

En kyllä mitenkään näe niin, että lapsi olisi otettu minkään erikoisuuden tavoittelun vuoksi. Me vaan olimme sitä mieltä, että meillä riittäisi rakkautta, aikaa ja rahaa vielä yhdelle lapselle, mutta koska maailmassa jo on kodittomia lapsia, emme tee enää sitä yhtä itse vaan otimme adoption kautta. Useimmat ihmiset (ihan läheisimpiä lukuun ottamatta) eivät edes tiedä ettei hän ole meidän biologinen lapsemme, hän ei ole niin eksoottisen näköinen etteikö kahden tumman suomalaisen lapseksi kävisi, joten kovin erikoisuudne tavoittelua homma ei ole. Päinvastoin, itse asiassa toiveissamme oli lapsi, joka olisi sen näköinen että voisi teoriassa olla biologinen lapsemmekin.

Ai..

minusta on kyllä itsekästä nimenomaan tehdä itse useita lapsia. 

Olen edelleenkin sitä mieltä, että yli 2 vuotiaita lapsia, jotka ovat jo oppineet äidinkielen, ruokakulttuurin ja kiinnittyneet maahansa, ei tulisi missään nimessä adoptoida ulkomaille. Näin siksi, että he menettävät niin  paljon. Uskon, että kehityspsykologiaa opiskelleet ovat kaikki yhtä mieltä asiasta.

Isompien lasten adoptiot ovat kyllä kaikkien tutkimusten mukaan varsin onnistuneita ja he pärjäävät hyvin elämässään. Lapsen valmistelu adoptioon ja adoption jälkipalvelut auttavat lasta sopeutumisessa ja adoption käsittelyssä. Adoptio on lapselle mahdollisuus elämään jota synnyinmaassa ei olisi. 

No onpa aika vähättelevästi sanottu! Ei se kuule ole aineellinen elintaso ja koulutustaso kaikki millä elämän laatua mitataan. Uskon, että tulevaisuus tulee paljastamaan ja tuomitsemaan tämän adoptiobisneksen järkyttävän, epäinhimillisen ja salatun puolen, josta nyt vaietaan. Mutta jatkakaa toki itsenne toteuttamista pienten lasten kustannuksella!

Joku siellä lähtömaassa myy lapsia tai vetää välistä. Eihän tommoset summat muuten selity millään. Kamalaa, että valtio siunaa tämmösen! Kyllä en tieten tahtoen toisi näin raisstiseen maahan mustaa lasta kiusattavaksi.

Ai millaiset summat? Edellinen kirjoittaja, oletko tietoinen siitä, miten adoption kustannukset jakautuvat? Suurimmat summat menevät täällä Suomessa palvelunantajalle, joka sekään ei Suomen lain mukaan saa ottaa palvelusta enempää maksua, mitä kustannukset ovat. Palvelumaksuilla katetaan henkilökunnan palkka ja muut kulut täällä Suomessa. Kun adoptiohakijoiden määrä on koko ajan vähenemään päin, kustannukset nousevat. Toinen iso summa menee sitten siihen hakumatkaan. Lentoliput kahdelle aikuiselle ja yhdelle (tai useammalle) lapselle maksavat paljon. Lisäksi hakumatkalla asutaan hotellissa, joka tietysti maksetaan myös omasta pussista. Hakupapereiden käännättämiseen ja laillistuksiin kuluu jonkin verran rahaa myös. Adoptioavustusta toki maksetaan Kelasta tietty summa, mutta kyllä biologista lasta odottavatkin saavat monenlaisia etuisuuksia Suomessa. Itse adoptiomaahan maksettavat summat ovat niin naurettavan pieniä, että hyvä jos niillä kattaa edes sen lapsen siihen astisesta hoidosta aiheutuneet kulut. 

Ja mitä tulee siihen, että lapsi riistetään pois omasta maastaan ja kulttuuristaan. Kansainvälinen adoptio on lapselle aina viimeinen vaihtoehto. Kaikki ne maat, joiden kanssa Suomi tekee adoptioyhteistyötä, edellyttävät, että on erittäin tarkkaan selvitetty, ettei lapsen biologisista sukulaisista joku ottaisi lasta hoitaakseen, tai ettei omasta maasta löydy halukkaita adoptiovanhempia. Ja jos voidaan valita lapselle kasvuympäristöksi lastenkoti tai oma perhe ja vanhemmat, varmaan olemme samaa mieltä siitä kumpi on parempi. 

Tuo ajatus siitä, että adoptiolasta haetaan siksi, että tavoitellaan jotain erikoista, tuntuu tosi kummalliselta. Se syyni, minkä tulevat adoptiovanhemmat käyvät läpi, ei ole mikään kovin pieni ja kevyt. Eiköhän siinä ehdi karsiutua epärealistiset ajatukset pois. Adoptioneuvonnassa sekä maahan lähettettävissä hakupapereissa pitää yleensä erittäin tarkkaan perustella, miksi haluaa adoptoida kyseisestä maasta ja millä kaikilla tavoilla aikoo tukea lapsen etnistä identiteettiä.