Miten toimii kun mies viikot muualla töissä ja useampi lapsi?
Mietitään tässä kannattaisiko moiseen ryhtyä, kun on vaikea löytää muutoin hyvää ratkaisua tilanteeseemme. Kolme pientä lasta ja itsekin sitten aloittaisin työt. Yhdet isovanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla. Mies olisi ehkä 3-4 päivää viikosta poissa, näin ensiarviolta. Työhön liittyisi muutakin matkustelua. Onko perhe-elämä ja suhde kärsinyt? Miten lapset reagoivat? Jaksaako kotona oleva?
Kommentit (9)
Joo, ei tosiaan 3 päivää pahalta kuulosta. Itse luulen että tuo on mieheltä vähän optimistinen arvio. Olisi kiva kuulla kokemuksia miehen reissutyöstä ja pärjäämistä? Oletko tyytyväinen tilanteeseen?
Ihan ok menee. Mies 5 pv viikosta toisella paikkakunnalla töissä. Ei ketään apuna, paitsi palkattu hoitaja joitakin kertoja vuodessa. Ylös joka aamu klo 5.45 ja lapset kahteen eri paikkaan. Illalla kotona lasten kanssa n. klo 17.30. Miinuksena on lasten pitkät hoitopäivät.
Kiva että teillä arki sujuu, vaikka varmasti on työntäyteistä.
ap
Toisille sopii ja toisille ei.
Meillä asiasta keskusteltiin jo kun seurustelimme ja opiskelimme.
Sanoin jo silloin, että en ota reissutyötä tekevää miestä aviomieheksi tai lasteni isäksi.
Minulla ei ollut mitään halua työn takia olla "yksinhuoltaja".
Ainahan toki voi tulla ero/kuolema mutta se on sitten eri asia kuin työ minkä voi kuitenkin itse valita.
Ja reilu peli heti alusta alkaen...ota tai jätä :)
Mun mies on välillä ulkomaillakin töissä, nytkin pari viikkoa. Mitäs ongelmaa tässä on? Kyllä aikuinen ihminen pärjää lasten kanssa. Hätätapauksessa kysyn tuttavilta apua, sukua ei täällä ole.
Hei!
Riippuu eniten susta itsestäsi miten pärjää. Jos on tottunut itse hoitamaan ja tekemään kaikenlaiset hommat ja tarpeen tullen puhelimen kautta neuvomalla selviät muistakin niin ei ongelmaa. Muuten voi käydä ylivoimaiseksi, tietty määrä itsenäisyyttä on hyvä olla että arki pyörii sujuvasti kun toinen reissussa.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 12:37"]
Ihan ok menee. Mies 5 pv viikosta toisella paikkakunnalla töissä. Ei ketään apuna, paitsi palkattu hoitaja joitakin kertoja vuodessa. Ylös joka aamu klo 5.45 ja lapset kahteen eri paikkaan. Illalla kotona lasten kanssa n. klo 17.30. Miinuksena on lasten pitkät hoitopäivät.
[/quote]
Meillä myös näin ja rankkaa on. Kerran viikossa mun työvuoro päätty vasta klo 18, joten mellä silloin palkattu lastenhoitaja hakee lapset. Mulla ei ole ajokorttia, joten keskitän isot ostokset viikonloppuun ja teen ruokia pakkaseen ettei viikolla tarvitse niihin tuhrata aikaa.
Kaikkein eniten surkuuttelen lasten pitkiä hoitopäiviä 8,5h/ päivä + lastenhoitajan kanssa vietetty aika kerran viikossa. Ja sitä kuinka vähän arkisin ehdin viettää aikaa lasten kanssa. Siksi mulla ei olekaan omia harrastuksia, vaan kuljen työmatkat pyörällä, jotta saisin edes hyötyliikuntaa.
Parisuhde voi ihan hyvin, ainoa mikä haittaa on se, että kun mies tulee reissusta kotiin hän haluaa olla kotosalla ja minä taas haluaisin mennä jonnekin kun olen ollut koko viikon kotosalla. Meillä asia on ratkaistu niin, että mä meen omia menojani lauantaisin n. 4-6h ajan.(Tapaan kaverita, käyn jumpassa, lenkillä tms)
Myös sosiaalinen elämä kärsii jonkun verran kun viikonloppuna osa ajasta menee huoltohommiin (siivous, kaupassakäynti yms mitä arki-iltaisin ei ehdi kun pitää mennä ajoissa nukkumaan)
eihän tuo 3-4 päivää paljolta kuulosta ja lapset kai ovat tarhassa joten heidän päivänsä täyttyvät siitä. suhteen tilasta on paha sanoa mitään kenenkään puolesta, eiköhän se ole ihmisistä itsestään kiinni. kotona oleva varmaan jaksaa siinä missä yksinhuoltajatkin jotka hoitavat työt ja lapset yksin joka päivä.
isovanhemat paikkakunnalla jeesaavat varmaan tarvittaessa.