EPÄUSKOINEN lähimmäinen

itse olen kääntynyt muslimiksi muutamia vuosia sitten.

ei ole oikeastaan vaikuttanut mitenkää, ei oikeestaan edes puhuta ystävien kanssa uskon asioista ollenkaan. kunnioitan muiden uskontoa enkä esim. jakele omia mielipiteitä asioista. joskus saatan kyllä mielessä ajatella asiat toisin. kuitenkin olen ennen ollut kristitty ja tiedän heidän tapansa.

Joskus se on helpompaa, joskus vaikeampaa. Vaikeinta se on silloin, kun uskonnon nimissä aletaan tehdä julmuuksia tai käännytystyötä.



Mutta, mikä eniten ap:n otsikossa pistää silmään, on tuo erityisesti lestadiolaisten käyttämä sanahirviö " epäuskoinen" . Miksette voisi ilmaista asiaa hieman kunnioittavammin, vaikkapa " eriuskoinen" tms.? Sana " epä" on hyvin asenteellinen ja ilkeä. Kertoo jo sen, mitä toisen elämänkatsomuksesta ajatellaan.

Olisin voinut todella ilmaista asiani siten kun sen sanoit eriuskoinen.....



Pyrin kyllä etten loukkaisi viestiläni sinänsä ketään tai mitään. Pyrkimykseni oli täydelliseen uskontoneutraaliin viesitiin mutta ainakin yksi lipsahdus pääsi kuitekin mukaan.



Mukava saada viestiä kaikilta suunnilta....



Niin itse vl noudatan linjaa jossa olen avoin kaikille ihmisille siten etten moralisoi kenenkään tekemisiä. En tuputa neuvojani ja pyrin olemaan loukaamatta toista... Tästä on sitten seurannut se että muutamien julkijumalattomien kanssa on tullut se tilanne eteen että minulta pyydellään anteeksi vaikken sano mitään. :-)

Itse olen uudestisyntynyt kristitty ja oikeesti se mitä Herra mulle teki, on jotain niin suurta ja mahtavaa, että en mä voi olla siitä hiljaa. Eli kyllä mä pyrin lähimmäiselleni kertomaan ilosanoman, koska se on vaan niin mahtava asia.

Jumala kunnioittaa meidän omaa tahtoamme ja niin yritän tehdä minäkin. Eli jos lähimmäiseni ei ole kiinnostunut uskonasioista, en ala niitä hänelle tuputtamaan. Rukoilen lähimmäiseni puolesta ja uskon siihen, että omalla elämälläni voin evankelioida häntä tuputtamatta mitään sanallista. Jos nyt joku ymmärsi:)

Ja jos lähimmäiseni kunnioittaa vakaasti jotain muuta uskontoa, ei mulla ole mitään tarvetta lähteä väittelemään hänen kanssaan, että kumpi nyt on oikeasssa. Asiallinen keskustelu ja esim. johonkin hengelliseen tilaisuuteen kutsuminen voisivat olla hyviä tapoja lähestyä. Ja rukoileminen tietysti.



Eikä mua kukaan velvoita kunnioittamaan kenenkään toisen uskontoa.

Kuinka voisin kunnioittaa esim. epäjumalanpalvontaa? Voin silti kunnioittaa lähimmäiseni vapaata tahtoa, kunnioittamatta hänen uskontoaan/elämäntapaansa..



..nyt tästä pyyhkiyty osa pois..

Ompa oma vakaumuksesi mikä tahansa mikä on suhteesi epäuskoiseen( = ei samaa vakaumusta omaava ihminen) lähimmäiseen.



Kaikki uskonnot (tai näin olen ainakin ymmärtänyt myös muidenkin kuin kristittyjen uskontosuuntien) velvoittavan kunnioittamaan uskotonta lähimmäistä?



Miten tämä näkyy omassa elämässäsi?

[/quote]

Mulle jäi itselleni vähän paha mieli tosta kirjoittamastani kohdasta, koska se kuinka asian tosta ymmärtää, ei ole sama kuinka mä asian ajattelen. Mä en halua kumota kenenkään toisen ihmisen vakaumusta taikka uskontoa, enkä halua tuputtaa mitään uutta uskontoa. On yksi nimi, jonka minä haluan kaikkien tuntevan ja se on JEESUS.

Raamatusta voidaan ottaa esimerkiksi Paavali ja hänen tapansa kohdata toista uskontoa kunnioittavia ihmisiä, ja mun mielestäni siitä voidaan ottaa mallia ja esimerkkiä. Ap.t 17:16 eteenpäin.

GaramMasala:

Eikä mua kukaan velvoita kunnioittamaan kenenkään toisen uskontoa.

Kuinka voisin kunnioittaa esim. epäjumalanpalvontaa? Voin silti kunnioittaa lähimmäiseni vapaata tahtoa, kunnioittamatta hänen uskontoaan/elämäntapaansa..

Itse olen aika ateistinen agnostikko.



Naamakkain kunnioitan toisten uskoa, en yritäkään tehdä trikkikysymyksiä, jotka paljastavat esim. Raamatun epäloogisuuksia jne. (tyyliin " mitä ne päivä ja yö olevat ennen auringon luomista?" ). Ja yritän olla loukkaamatta ketään tekemisilläni, jos se ei ole minusta kohtuutonta. Vaikkapa teen vierailleni uskonnollisesti(kin) sopivaa ruokaa enkä kiroile uskovaisten sukulaisteni luona ;). Sen sijaa käytän shortseja kaupungilla ja asuin avoliitossa, vaikka joku ei siitä pidä.



Itsekseni täytyy myöntää, että " järjestäytynyt" uskovaisuus hämmästyttää. Täyspäiset(kin) ihmiset tosissaan uskovat, että heille on annettu ylhäältä tarkkoja ohjeita ja määräyksiä (tai pyyntöjä ja toiveita, sama se minun näkökulmastani). Ajatus kuolemanjälkeisestä elämästäkin on outo. En nyt tarkoita tätä kritiikkinä, tuo vaan on se, miten MINÄ suhtaudun asiaan.



Joku usko " suurempaan voimaan" tms. on helpompi ymmärtää.

Minä kristittynä koitan pyrkiä siihen, että ennen kaikkea omalla elämälläni voisin viestittää jotakin uskostani. Tunnen kyllä itseni tässä(kin) asiassa aika kehnoksi.



En siis yleensä mitenkään erikseen mainosta ei-kristitylle olevani uskovainen, mutta jos asiaa kysytään, puhun uskostani kyllä mielelläni. Kerran minulla oli tilanne, jossa mietin, miten voisin osoittaa tuputtamatta eräälle lähimmäiselleni että olen uskossa. Tämä lähimmäiseni oli kuolemansairas ja monet silloin haluavat hengellistä apua.Tämä on kuitenkin niin kovin arka asia, että tuntui etten voi suoraan sitä kysyä. Ajattelin, että mistä tietää vaikka tämäkin ihminen kaipaa Jumalaa mutta ei ehkä tiedä mistä saisi apua. Laitoin joulukorttiin virren säkeistön ja ajattelin että ehkä se kertoo jotakin vakaumuksestani.

ettei edes yritä tajuta toisin uskovien tai ajattelevien mielenliikkeitä. Omaa uskoaan voi pitää oikeana, mutta täydellistä se ei ole. Toisilta voi oppia paljon, jos pitää silmänsä ja korvansa auki.



Itse en yleensä puhu uskostani kovin oma-aloitteisesti, mutta juttelen mielelläni, jos joku on kiinnostunut. Joku kirjoitti aikaisemmin, että yrittää välttää kiusallisia trikkikysymyksiä ym. Minua ne eivät haittaa ollenkaan, päin vastoin. Ei uskoni ole niin hatara rakennelma, että se sortuu jos minulle kerrotaan Raamatun olevan epälooginen. Tiedän sen toki itsekin ko. kirjaa lukeneena. :D Juuri tällaisista kysymyksistä viriää usein kaikkein mielenkiintoisimmat keskustelut ihmisten kanssa.

Tästä tulee varmaan taas kovasti keskustelua, mutta sanon silti että meidän muslimien kuuluu kertoa ihmisille Islamista ja yrittää kertoa miksi se on oikea uskonto koska emmehän me halua että ihmiset ovat väärällä tiellä.



Mutta tähän asti en ole moista kauheesti tehnyt. Perheen ja kavereitten kanssa juttelen yleensä ihan jostain muusta mutta perheen kanssa tulee silloin tällöin uskon asioista puhuttua ja silloin sanon miksi uskon olevani oikeassa.