Lopetettu pitkä toisen lapsen yrittäminen ja ainokainen pyytelee sisarusta :(

Siis mistä on huono mieli. Siitä että ainokainen pyytelee sisarusta, vai siitä että ainokainen ei tule saamaan sisarusta vai siitä että sinä et tule saamaan toista lasta ?

Siitä, että ei pystytä tekemään ainokaiselle pyytämäänsä sisarusta. Ja tietysti siitä, että ei saada toista lasta. Itse pystyin jo vähitellen hyväksymään asian, mutta nyt, kun lapsi toi sen esille, se viilsi kuin puukko sydämessä :( :(

No vaikka voisitte "tehdä" sen ainokaisen pyytämän sisaruksen niin ei se välttämättä sisarusta tekisi pidemmän päälle onnelliseksi. Sisarukset voisivat olla hyvin erilaisia ja vihata toisiaan. Sisarus saattaisi olla vaikeastai vammainen jne. Tai vaikka kaikki menisi hyvin niin esikoinen saattaisi silti lähinnä vihata nuorempaa sisarusta joka viekin niin paljon vanhempien aikaa ym.

Mutta sinä voit todennäköisesti järjestää ainokaiselle läheisiä leikkikavereita muutenkin. Huolehdit että lapsi saa leikkiä paljon sukulaislasten tai vaikka naapurin lasten kanssa. Tai rupeatte tukiperheeksi ja lapsi saa heistä pidempiaikaisia pysyviä kavereita jos hyvin käy.

Toivottavasti voit hyväksyä teidät yksilapsiseksi perheeksi. Ja nautitte kaikki siihen tilanteeseen liittyvistä hyvistä puolista. Ja saahan sitä toki surra aina välillä ettei lapsia toiveista huolimatta ole enemmän mutta toivottavasti osaatte silti nauttia siitä mitä teillä kuitenkin on.

- 2

Minä olen varmaan taas ilkeä, kun en vain voi käsittää, mitä tekemistä lapsen pyytämisellä tai haluamisella on sen kanssa, tuleeko hänelle sisaruksia vai ei. Se on yksi niitä asiota tässä elämässä, johon lapsen on sopeuduttava. Perheen lasten lukumäärä vain yksinkertaisesti on sellainen asia, johon lapsilla ei ole äänioikeutta, vain aikuisilla, enkä minä ymmärrä mitä vaikeata on sanoa lapselle, että hän ei tule saamaan sisaruksia, piste. Ja sitä ennenkin hänelle pitäisi tehdä selväksi, että voi olla, että sisaruksia tulee, voi olla että ei tule, mutta hänen haluamisellaan ei ole siihen vaikutusta.

Lapset eivät nyt vain todellakaan saa kaikkea, mitä haluavat, ja tällaisissa asioissa on ihan hyvä harjoitella sitä, että käy niin tai näin, se on asia, johon hän lapsi ei voi vaikuttaa.

Sinun kohdallasi ymmärrän surun siitä, että et voi saada toista lasta, ja olen pahoillani puolestasi, kun toinen lapsi olisi ollut ilmeisen tervetullut.

Minä olen varmaan taas ilkeä, kun en vain voi käsittää, mitä tekemistä lapsen pyytämisellä tai haluamisella on sen kanssa, tuleeko hänelle sisaruksia vai ei. Se on yksi niitä asiota tässä elämässä, johon lapsen on sopeuduttava. Perheen lasten lukumäärä vain yksinkertaisesti on sellainen asia, johon lapsilla ei ole äänioikeutta, vain aikuisilla, enkä minä ymmärrä mitä vaikeata on sanoa lapselle, että hän ei tule saamaan sisaruksia, piste. Ja sitä ennenkin hänelle pitäisi tehdä selväksi, että voi olla, että sisaruksia tulee, voi olla että ei tule, mutta hänen haluamisellaan ei ole siihen vaikutusta.

Lapset eivät nyt vain todellakaan saa kaikkea, mitä haluavat, ja tällaisissa asioissa on ihan hyvä harjoitella sitä, että käy niin tai näin, se on asia, johon hän lapsi ei voi vaikuttaa.

Sinun kohdallasi ymmärrän surun siitä, että et voi saada toista lasta, ja olen pahoillani puolestasi, kun toinen lapsi olisi ollut ilmeisen tervetullut.

OT viestini tuli kaksin kappalein, vaikka varmenne meni ensimmäisellä kerralla läpi, kummallista!

Olet, nro 5, ihan oikeassa, ei lapsi voikaan määrätä lastenmääriä perheessä. Oikeastaan se suru tulee varmaan siitä, että koen, että lapseni jää yksin tai hänellä ei ole ketään, johon tukeutua. Ja varmasti tämä iskee sen takia niin pahasti, että itsekin koen, että perheessämme on epäsuhta ja että meillä pitäisi olla se toinen lapsi. Luen varmasti ihan liikaa lapsemme kyselyistä, minusta alkaa heti tuntua siltä, että hän kokee itsensä yksinäiseksi tai jotain vastaavaa. Mitään curling-vanhemmuutta emme harrasta, mutta tässä asiassa tuntuu pahalta jättää lapsi selviytymään yksin. Tässä taitavat kyllä minun omat traumani puhua enemmän kuin mikään muu.

Meillä on 8v.lapsi joka aina aikaajoin kyselee, että miksi sinä äiti et voisi olla raskaana.VArsinkin aina kun joku tuttava saa lapsia tai on raskaana.

Meidän lapsi tykkää tosi paljon hoitaa pieniä lapsia ja vauvoja ja hänestä olis varmasti ihana jos vauva olis kotona.

Minä taas tunnen niin ,että itse en ole ihan hyväksyny vielä sitä,että toista lasta ei olla saatu ja nuo lapsen kyselyt nostavat tuon tunteen taas pintaan. Sen kun yrittää itse työntää pois mielestä. Ja eihän sitä toki koskaan tiedä vaikka sellainen ihme tapahtuisikin ja meille vielä toinen lapsi suotaisiin.

MInä en koe ,että lapsemme olisi yksinäinen, eihän pikkusisarukesta sellaista seuraa enää edest noin ison ikäeron vuoksi olisikaan,eikä koskaan tulisi olemaan.

Älä sano koskaan... Meillä on nuorimman ja vanhimman ikäero 11 v vuotta ja nyt varsinkin kun nuorempi alkaa lähestyä kouluikää ovat todella läheisiä. Miehellä ja siskollaan on sama ikäero ja he ovat hyviä kavereita vaikka ystäviksi ei ehkä voi sanoa. Aikuisiällä ei ole merkitystä onko toinen 30 ja toinen 40v. Minulla ja omilla sisarillani on +-1,5 vuotta ja yhtä pahoja vihamiehiä mulla ei kaveripiirissä olekaan kuin he.