Alkoholisti.

olen itse ja mieheni oli myös alkoholisti. Mies nukkui pois.itse en ole ottanut n vuoteen. Jäljet on jättänyt. Maksavaurioita Ym. Sukulaisten kanssa välit huonot jatkuvan vippaamisen tuloksena. Pikavippejä.luottotietojen menetystä.haimatulehduksia.diabeetes,alkoholidementia. Kaikki viinan juomisen takia. Alkoholisti on sairas. Taustalla paniillihäiriötä,koulukiusaamista .kaikenlaista.Pulloon tarttuu kun Se tuntuu helpottavan edes hetkeksi.

i nämä viinan

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 10:46"]Eihän ole sairas vaan ALKOHOLISTI. Alkoholisti on aina alkoholisti, hyvässä lykyssä joskus toipunut sellainen.

[/quote]

Alkoholismi on kyllä ihan sairaudeksi länsimaisessa lääketieteessä luokiteltu, ICD-10 luokituksessa löytyy koodikin sille, F10.2. 

Alkoholismi on sairaus, ystävä hyvä.. Itse olen alkoholisti, joten tiedän miten vaikeaa se on. Olen kamppaillut tämän kanssa jo puoli vuotta, eikä minulla tunnu riittävän tahdonvoimaa. Tukitoimiakin supistetaan koko ajan, ehdotetaan vain jotain antabuslääkitystä tai akupunktiota. KIva muuten, mutta ne ovat vain hetkellisiä ratkaisuja. Kyllä juoppo juo jos haluaa, vaikka olisi antabukset.

Yhden todella mukavan terapeutin olen löytänyt a-klinikalta, hänelle voi puhua kaikesta, jopa repsahduksista. En siis tiedä mikä miestäsi auttaisi, mutta itse olen sitä mieltä että yksikin hyvä terapeutti on kullan arvoinen!

AP TÄSSÄ,

Joo, olen paljon aiheesta lukenut ja tämä olikin tämmöinen pään sisäinen purkaus :) Tiedän että on sairaus mutta itse en enää jaksa tukea koska se tuki menee hukkaan, mieheni on käynyt terapeutilla ja nyt on jättänyt sen kesken koska tuntee olevansa terve ja päässyt eroon alkoholista. <-- tuo valitettavasti ei pidä paikkaansa, edelleen joka päivä käyttää alkoholia ja se tekee yhteiselämämme mahdottomaksi. Minä olen koko ajan varpaillani ja haistelen 'tuulia' että esimerkiksi olisiko tänään hyvä puhua tekemättömistä töistä ja raha-asioista.

Mutta jotenkin musta tuntuu siltä etten osaisi elää muutakaan elämää, olen tähän niin tottunut.

Ohje ap:lle: älä jatka elämää alkoholistin kanssa. Olet osoittanut tukesi, olet yrittänyt auttaa. Se ei enää riitä, nyt on aika siirtää vastuu alkoholistille itselleen. Sinä et pysty mitenkään vaikuttamaan siihen juoko hän vai ei. Sinä pystyt ainoastaan vaikuttamaan omaan elämääsi ja onnellisuuteesi. Sinä olet sairastunut miehesi rinnalla läheisriippuvuuteen, ja siitä sinun pitää päästä eroon.

Olen itse alkoholisti, kuivilla kolme vuotta. Heräsin siinä vaiheessa kun tajusin menettäväni mieheni, jos en raitistu. Kävin läpi tehokkaan hoidon ja kaksivuotisen terapian. Edelleen parisuhteessa parantelemme niitä haavoja, joita onnistuin aiheuttamaan sairaudellani. Olen valehdellut ja pettänyt mieheni luottamuksen, eikä sitä ole helppoa unohtaa vaikka antaisikin anteeksi. Minä koen suurta syyllisyyttä ja tunnen että minun pitää jotenkin korvata, olen velkaa ja syyllinen ja minun pitää olla mielinkielin ja täydellinen. Ei ole tervettä parisuhteessa sekään.

Raitistuminen ei siis ole avain onneen. Riippuvuussairaus on niin vaikea sekä potilaalle että omaisille, että se saattaa rikkoa suhteen vaikkei enää päihteitä käytäkään.

Saman kokenut, yhtenä päivänä vaan silmät avautuivat; tämä ei ole normaalia. Alkoholismi on sairaus johon toinen ihminen ei voi isommasti vaikuttaa. Vääränlaisella tukemisella vaan mahdollistat juomisen

Kuten täällä on jo todettukin, niin alkoholismi on sairaus. Sen tavallinen kulku käy niin, että ensin ihmisellä on joku henkinen vaiva tai sairaus, jonka oireita alkoholi helpottaa. Niinpä hän alkaa tätä "lääkettä" käyttää yhä useammin ja yhä enemmän. Ikävintä tässä on se, että kun alkoholisti pääsee eroon viinasta, hänellä on edelleen se sama vaiva tai sairaus, josta kaikki alkoi. Se pitää selättää muin keinoin, joita onneksi kyllä on.

OT

olen alkoholisti, ilmeni tissutteluna iltaisin, vuodessa taisi olla viikon kahden ajan taukoa alkosta, nyt olen kolmatta päivää ilman! Yöt ovat kamalia, mutta muuten tuntuu ihan Sairaan hyvältä!

-ohis

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 11:37"]

Kuten täällä on jo todettukin, niin alkoholismi on sairaus. Sen tavallinen kulku käy niin, että ensin ihmisellä on joku henkinen vaiva tai sairaus, jonka oireita alkoholi helpottaa. Niinpä hän alkaa tätä "lääkettä" käyttää yhä useammin ja yhä enemmän. Ikävintä tässä on se, että kun alkoholisti pääsee eroon viinasta, hänellä on edelleen se sama vaiva tai sairaus, josta kaikki alkoi. Se pitää selättää muin keinoin, joita onneksi kyllä on.

[/quote]

Aika usein ei vaan ole mitään muuta sairautta tai vaivaa. Usein alkoholismi alkaa ihan viattomasta viihde- ja hauskanpitojuomisesta. Geenit määrää paljolti kuka alkoholisoituu ja kuka ei. Osa voi jopa suurkuluttaa vuosikaudet tai koko elämänsä, ilman että koskaan muuttuu pakonomaisesti juovaksi, riippuvaiseksi alkoholistiksi. Geneettisesti alttiilla taas jopa hyvin tavanomaiset nuoruuden alkoholikokeilut voivat laukaista pakonomaisen tarpeen päihtyä ja juoda. Näiden ääripäiden välillä on paljon niitä, joilla on jonkinasteinen, muttei äärimmäistä geneettistä alttiutta alkoholismiin: nämä ei alkoholisoidu silloin tällöin juomalla, mutta vuosien myötä tai jos joku elämänvaihe on kostea jostain syystä voi niin käydä. 

Todella usein muuten on myös niin että ne muut vaivat on alkoholin aiheuttamia. Esimerkiksi masennus, uniongelmat ja ahdistuneisuus voivat ihan suoraan tulla siitä että säännöllinen alkoholin juonti sekoittaa aivokemiaa. Niitä on aika paljon jotka välttelevät myöntämästä että ongelma on alkoholi, ja menevät lääkäriin vaikka masennuksen takia, ja sanovat että ongelma on masennus. Seurustelin itse tyypin kanssa joka kävi terapiassa ja söi masennuslääkkeitä ja unilääkkeitä - ja joi kuin sieni koko ajan. kas kummaa, masennus ei lähtenyt. Eräs lääkäri sanoi hänelle suoraan että se juominen pitää lopettaa, mutta mies piti kiinni siitä että hänen on pakko juoda ahdistukseensa, ja että hän lopettaa heti kun lääkkeet auttaa niin paljon että kestää elämän ilman viinaa. Hänellä ei ollut ollut ennen alkoholin liikakäyttöä mitään masennusta.

Voimia sinulle, ap!

Nämä mainitsemasi taustatekijät ovat minusta hyvin kiinnostavia. Löytyisikö niiden kautta apu alkoholismiin? Alkoholi poistaa estoja ja vie vahvana aineena huomion pois elämän muista murheista. Oma mielipiteeni on että alkoholismi ei itsessään ole sairaus, se on vain laastaria haavaan. Haavoja voi olla monenlaisia. Kantaako joku kaunaa alkoholistia kohtaan? Onko hän tehnyt mielestään anteeksiantamattoman teon? Tätä taustatekijää aloin itse epäillä merkittäväksi alkoholismin syyksi, kun huomasin että kerta toisensa jälkeen tuntemattomat alkoholistit, joiden kanssa hetkenkin juttelin kaupungilla, pyytelivät minulta anteeksi vaikka siihen ei koskaan ollut mitään syytä. Ymmärrän, että alkoholistin läheisellä on vaikeaa, kun juominen jatkuu eikä mikään tunnu auttavan. Vaikka olettekin kaikkenne yrittäneet, toivon että vielä jaksaisitte yrittää selvittää juomisen syitä ja jos sellaisia löytyy, käsitellä ne perin pohjin jotta ne eivät enää vaivaisi mieltä. Parhaassa tapauksessa alkoholia ei sen jälkeen tarvita, ja huonoimmassakin tapauksessa asioiden käsittely lisää luottamusta ja avoimuutta ihmisten välillä.