Syytä loukkaantua? Anoppiasiaa taas...
Meillä on nyt torstaina pitkään (melkein puoli vuotta) tiedossa olleet perhejuhlat. Kutsuttuja ei ole paljoa, ihan vain muutamia. Ne kaikista lähimmät.
Nyt anoppi soitti ja ilmoitti aivan yllättäen, etteivät appivanhemmat pysty tulemaan, kun "pitää valmistella sunnuntain äitienpäivälounasta". Siis mitä ihmettä? Valmistella sunnuntain lounasta jo torstaina? Mikä voi olla sellainen ruokalaji, ettei edes paria tuntia ei ole aikaa lohkaista tuosta torstaista, joka kaiken lisäksi on helatorstai ja itse sunnuntaihin on aikaa vielä kolme kokonaista päivää?
Mitä tästä kaikesta pitäisi oikein ajatella? Miksi perua viimemetreillä ja tuollaiseen epämääräiseen syyhyn vedoten?
Aivan turhaan olin tilannut ja suunnitellut tarjoiltavatkin, ostanut ruoka-aineita ja juomia... No, nyt riittää syömistä ja herkkuja pitkäksi aikaa.
Kommentit (28)
[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 19:14"]
Mitkä juhlat on kyseessä? Mietin, voiko tökerö peruutus liittyä jotenkin juhlan aiheeseen. Eihän se sinänsä oikeuta tuollaiseen käytökseen, mutta omien omituisten sukukukuvioiden valossa syitä voisi olla esim. se että juhlat liittyvät sinuun eikä mieheesi, juhlien syytä ei arvosteta (esim.valmistuminen ammattiin, mitä ei haluta noteerata) tms.
Ilmoittiko anoppi siis sinulle peruutuksen vai pojalleen? Ettekö ilmaisseet harmianne mitenkään, kun hän soitti?
[/quote]
Ap taas vastailee. Ja tämä tarina on ihan totisinta totta, vaikka sitä jotkut epäilevätkin.
Kyseessä on perhejuhla, joka eniten koskettaa miestä ja anoppi soitti suoraan pojalleen, eli miehelle. Mies oli puhelimessa "hoo moilasena" ja omien sanojensa mukaan itsekin pöyristynyt anopin ilmoituksesta. Ei siis ollut osannut reagoida täysin puskista tulleeseen uutiseen oikein mitenkään - tai ei ainakaan sillä tavalla jolla minä olisin siihen välittömästi reagoinut.
No, ei voi mitään. Tiedetään nyt sitten ainakin miten tästä eteenpäin toimitaan suhteessa appivanhempiin. Tekosyyhän tuo ilmiselvästi on, sen itsekin tiedostan. Jotkut ihmiset vaan rakastavat ja arvostavat tiettyjä lapsiaan enemmän kuin niitä toisia, hyljeksittyjä. Täytyy varmaan pyytää (lyhyellä varoitusajalla, tiedän) omat vanhempani appivanhempien "tilalle" juhlimaan. Enemmänhän he tuntuvat miestäni arvostavan & rakastavan kuin hänen omat vanhempansa. Saas nähdä miten anopin naama vääntyy kun kuulee, että minun vanhempani ehtivät kyllä juhliin vaikka samalla tavallahan heilläkin vietetään äitienpäivää sunnuntaina.
Ap, sun pitää nyt avata tätä asiaa vähän enemmän. Te olette siis kutsuneet sukulaisia kylään juhlimaan, mutta sinun appivanhemmat eivät pääse. Kuinka moni muu on kutsuttu ja kuinka kutsutuista pääsee tulemaan? Miksi sinun vanhempia ei ole kutsuttu jos kyseessä on teille tärkeät juhlat? Miehen syntymäpäivät? Asuvatko appivanhemmat kaukana?
Ei sinun ap tarvitse enempää kertoa, jo tuon perusteella voi sanoa, että kyllä, on syytä loukkaantua.
Itse olen ainakin sen verran pikkumainen ihminen, että en menisi anopille äitienpäivänä. Jos tulee protkotusta, voit sanoa nätisti hymyillen, että sinun piti valmistella seuraavan keskiviikon ateriaa.
Ikävintä tuo tietenkin on miehellesi. Kannattaa varmaan hiukan vähentää yhteydenpitoa.
PARASTA tietysti olisi puhua loukkaantumisesta suoraan, mutta kuvauksestasi päätellen sellaista rehellistä keskustelua ei miehesi kotona ole harrastettu eikä anoppi sellaiseen kykene - joten sen vuoksi alkaisin itse vähentää sitä yhteydenpitoa.
Mitä mieltä miehesi on asiasta? Kerroit vain hänen ensireaktiostaan, mitä mieltä hän on NYT?
Oliko tuo anopin näpäytys teille, ap, jos ette viime vuonna käyneet hänen äitienpäivälounaallaan...? Kuulostaa nimittäin selkeän passiivis-aggressiiviselta sala-vittuilulta.
No jos se liittyy mieheen ja on vain kerran elämässä tapahtuva juttu, ei jää paljon vaihtoehtoja. Kuitenkin perhejuhla ja johon ap:n vanhempia ei ole kutsuttu.
Jos olisi jotkut valmistujaiset, veemäiset ihmiset voivat osoittaa arvostuksen puutetta juuri noin. Ekaksi ajattelin jotain kihlajaisia lapsellisella parilla, mikä onkin aika koominen juhlan aihe, mutta se ei sovi kuvaukseen.
Opetelkaa puhumaan ja selvittämään asioita aina kyseessä olevien ihmisten kesken. En yhtään ihmettele, ettei teillä suju jos täällä pitää kysellä.
Tyydytkö täältä saamiisi neuvoihin ja ratkaisuihin ja elät niiden mukaan? Oikeesti?
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 09:02"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 19:14"]
Mitkä juhlat on kyseessä? Mietin, voiko tökerö peruutus liittyä jotenkin juhlan aiheeseen. Eihän se sinänsä oikeuta tuollaiseen käytökseen, mutta omien omituisten sukukukuvioiden valossa syitä voisi olla esim. se että juhlat liittyvät sinuun eikä mieheesi, juhlien syytä ei arvosteta (esim.valmistuminen ammattiin, mitä ei haluta noteerata) tms.
Ilmoittiko anoppi siis sinulle peruutuksen vai pojalleen? Ettekö ilmaisseet harmianne mitenkään, kun hän soitti?
[/quote]
Ap taas vastailee. Ja tämä tarina on ihan totisinta totta, vaikka sitä jotkut epäilevätkin.
Kyseessä on perhejuhla, joka eniten koskettaa miestä ja anoppi soitti suoraan pojalleen, eli miehelle. Mies oli puhelimessa "hoo moilasena" ja omien sanojensa mukaan itsekin pöyristynyt anopin ilmoituksesta. Ei siis ollut osannut reagoida täysin puskista tulleeseen uutiseen oikein mitenkään - tai ei ainakaan sillä tavalla jolla minä olisin siihen välittömästi reagoinut.
No, ei voi mitään. Tiedetään nyt sitten ainakin miten tästä eteenpäin toimitaan suhteessa appivanhempiin. Tekosyyhän tuo ilmiselvästi on, sen itsekin tiedostan. Jotkut ihmiset vaan rakastavat ja arvostavat tiettyjä lapsiaan enemmän kuin niitä toisia, hyljeksittyjä. Täytyy varmaan pyytää (lyhyellä varoitusajalla, tiedän) omat vanhempani appivanhempien "tilalle" juhlimaan. Enemmänhän he tuntuvat miestäni arvostavan & rakastavan kuin hänen omat vanhempansa. Saas nähdä miten anopin naama vääntyy kun kuulee, että minun vanhempani ehtivät kyllä juhliin vaikka samalla tavallahan heilläkin vietetään äitienpäivää sunnuntaina.
[/quote]
En vaan jaksa käsittää aikuisten ihmisten sisarkateutta. Mistä se kumpuaa.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 10:31"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 09:02"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 19:14"]
Mitkä juhlat on kyseessä? Mietin, voiko tökerö peruutus liittyä jotenkin juhlan aiheeseen. Eihän se sinänsä oikeuta tuollaiseen käytökseen, mutta omien omituisten sukukukuvioiden valossa syitä voisi olla esim. se että juhlat liittyvät sinuun eikä mieheesi, juhlien syytä ei arvosteta (esim.valmistuminen ammattiin, mitä ei haluta noteerata) tms.
Ilmoittiko anoppi siis sinulle peruutuksen vai pojalleen? Ettekö ilmaisseet harmianne mitenkään, kun hän soitti?
[/quote]
...
Tekosyyhän tuo ilmiselvästi on, sen itsekin tiedostan. Jotkut ihmiset vaan rakastavat ja arvostavat tiettyjä lapsiaan enemmän kuin niitä toisia, hyljeksittyjä.
...
[/quote]
En vaan jaksa käsittää aikuisten ihmisten sisarkateutta. Mistä se kumpuaa.
[/quote]
Kumpuaiskohan se juuri tuollaisista AP:n kuvailemista tapahtumista? Mä olen elämässäni oppinut, että monen lapsuusperheessään etuoikeutetun tai vähintään tasavertaista kohtelua saaneen on hyvin vaikea ymmärtää sitä katkeruutta ja surua, jota syrjitty lapsi tuntee omasta asemastaan ja kohtelustaan.
Olisikohan tällaisessa ymmärtämättömyydessä kyse empatian puutteesta, kyvyttömyydestä asettua toisen ihmisen asemaan? Kun ei itse tiedä millaista elämä tuollaisessa perheessä on, ei voi ymmärtääkään ja mielellään sortuu sitten syyllistämään tällaista henkilöä hänen tunneraktioistaan?
Tuota on oikeesti vaikea ryhtyä puimaan tuollaisen suvun kesken. Kuvittelisin, että kyseessä on esim. miehen valmistujaiset, johon hänen lapsuudenperheensä on kutsuttu. Nyt isä ja äiti jäävät pois ja "tilalle" kutsutaan miehen appivanhemmat.
Olen itse kuullut vastaavasta tilanteesta. Ihminen valmistui pitkä urakan jälkeen haaveammattiinsa, johon pääsi parin mutkan kautta. Äiti ei halunnut nähdä todistusta tai juhlia asiaa. Niin katkera pala voi olla suuren ikäluokan ihmiselle lapsen menestyminen.
siis onko anopin äiti vielä elossa?
uskomatonta. olisit tyytyväinen, etteivät tule. mä ainakin olisin.
Mikset voi suoraan sanoa, että järjestämäsi tilaisuus ja sinne kutsutut ihmiset ovat sinulle tärkeitä ja olet pettynyt, jos he eivät tule?
oletteko kutsuttuja anopin äitienpäiväpäivälliselle? Ehkä se oli pieni piikki siitä, että tulette valmiiseen pöytään?
Ap vastaa kakkoselle.
Ei ole anopin äiti enää elossa. Sehän tässä huvittavaa onkin. Lisäksi appi on perinteisesti tehnyt jotakin äitienpäiväruokaa tai vaihtoehtoisesti ovat menneet (joskus myös ollaan menty koko porukalla) ravintolaan. Siksi tuo äitienpäivälounaan tekeminen päiväkausia aiemmin ei menekään selityksenä läpi. Mikä sunnuntairuoka tai ruokalaji sitä paitsi se sellainen on, että sitä pitää tehdä intensiivisesti jo torstaista lähtien, eikä päivästä voi lohkaista muutamaa tuntia?
Mä en ole tyytyväinen, paremminkin hyvin surullinen ja pettynyt. Tässä taas mies sai vahvistusta tunteilleen, ettei hän tai perheensä ole koskaan ollut vanhemmilleen kovin tärkeä. :(
Erityisesti tämä lyhyt peruutusaika ja ilmiselvästi ontuva tekosyy minua harmittavat.
Ja sunnuntaina ap ilmoittaa anopille, ettei päästä äitienpäivälounaalle kun oma jääkaappi on täynnä ruokaa. Ne pitää syödä pois, ettei pilaannu.
No eikö todellakaan ketään muuta ole kutsuttu ja tulossa, vai miksi "Aivan turhaan olin tilannut ja suunnitellut tarjoiltavatkin, ostanut ruoka-aineita ja juomia... No, nyt riittää syömistä ja herkkuja pitkäksi aikaa" ?
Jos kyseessä on perhejuhlat, vaikka pienetkin, niin ei kai se nyt appivanhempien tulon takia peruunnu.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 17:30"]
oletteko kutsuttuja anopin äitienpäiväpäivälliselle? Ehkä se oli pieni piikki siitä, että tulette valmiiseen pöytään?
[/quote]
Ei ole kutsuttu, ei kuulu mieheni perheessä tapoihin tällainen erityinen kutsuminen (jota itse ihmettelen suuresti). Ihmiset ilmaantuvat paikalle pienien vihjeiden avulla, uskokaa tai älkää. Sitten loukkaannutaan jos ei tullakaan, vaikka ei edes missään vaiheessa kukaan ole kutsunut tai edes kertonut monelta mikin tapahtuma on. Mieheni perheessä asioista ei koskaan ole puhuttu suoraan tai niiden oikeilla nimillä, kaikki on ainaista kiertelyä ja kaartelua. Nyt me erityisesti heidät kutsuttiin ja tämä juttu on ollut kaikkien tiedossa jo puoli vuotta, ainakin.
Sitä paitsi, samalla tavallahan ne appivanhemmatkin on tulleet juhlapäivinä meidän valmiiseen pöytään, johon ovat aina olleet tervetulleet. Nytkin oli jo vaikka mitä tarjottavaa tehtynä, grillattavaa on jääkaappi täynnä, kakkuja tilattu jne. Turha anopin odottaa meidän perhettä sunnuntaina juhliinsa, kun ei itsekään pysty meidän muiden juhliin tulemaan - eiköhän tämäkin temppu ollut eräänlainen viesti anopin ja apen arvomaailmasta.
Siis ovatko anoppi ja appi torstain juhlienne ainoat vieraat? Siinä tapauksessa heidän myöhäinen, huonoon tekosyyhyn nojaava peruuttamisensä on kyllä todella noloa.
Jos teille taas on tulossa muitakin vieraita, pidothan siitä vain paranevat, kun läsnä on vain ihmisiä, jotka ovat aidosti halunneet tulla teille.
Anopin käytös on toki tökeröä, mutta loukkaantuminen on turhaa. Siinä teet hallaa ja pahaa mieltä vain itsellesi. Ohita koko juttu kuin sitä ei olisi tapahtunutkaan.
Onko miehelläsi sisaruksia, ap? Oletteko kutsuneet heidät juhliinne ja ovatko tulossa?
Juhlikaa iloisesti ilman appivanhempiasi! Ja jos teitä ei ole kutsuttu sunnuntaina, ei tokikaan tarvitse mennä. Varsinkaan, jos tuntuu joltain ilkeilyltä tuo teiltä poisjäänti. Jos miehesi haluaa, hän voi viedä tai lähettää kukan.
Mä nostaisin kissan pöydälle ja jututtaisin appivanhempia. Sen jälkeen sitten saattaisin helpostikin katkaista välit moiseen rupusakkiin.
Toisaalta, jos sä nyt parjaat anoppis äitienpäivälounasta, että pitää kolme päivää aikaisemmin valmistella... niin olethan säkin jo selkeesti valmistellut jo! :)
On se aika erikoista, että ihan vaan anoppia ja appea varten on tilattu useampia kakkuja, on kaapit täynnä ruokaa ym.
Se on nyt vaan ihan aloittajan omaa tyhmyyttä, jos vain kahdelle vieraalle varaa ylenpalttiset tarjoilut. Todella vaikuttaa keksityltä.